100 päivää vaaleihin

100. päivä: Vaaliohjelmani: tavattavissa myös vaalipäivänä

2008-10-25T11:29:00.000-07:00

Hyvää vaalipäivää, arvoisat ihmiset!

Olen vaalipäivänä tavattavissa Café Kapusiinissa Kumpulassa (Intiankadun ja Väinö Auerin kadun kulma) klo 9.30-11.00 sekä Helsingin kirjamessuilla osastoja penkomassa klo 11.30-13.00 (puh. 040-7700 248).

Alla vaaliohjelmani tiivistettynä. Käyttäkää äänioikeuttanne!

Luonnon ehdoilla

Minun Helsingissäni suojellaan luontoa. Monimuotoisuus on turvattava eikä kaupunkimetsiä saa hakata. Lähiluonnossa virkistäydytään ja retkeillään. Vartiosaarta, Kivinokkaa, Keskuspuistoa, Mustavuorta ja Kruunuvuorta ei saa turmella. Sipoonkorvesta tulee tehdä kansallispuisto.

Kulttuurin palo

Haluan edistää kaikkea kulttuuria. Hyvät lähikirjastot ja houkutteleva keskustakirjasto ovat tärkeitä, samoin ilmainen pääsy museoiden peruskokoelmiin. Vanhojen rakennusten ja kulttuuriympäristöjen suojelu on sydäntäni lähellä.

Hiljaisuus hoitaa

Haluan hiljentää Helsinkiä. Yli puolet helsinkiläisistä elää melualueilla. Liikenne aiheuttaa eniten melua. Yksityisautoilua tulee hillitä ruuhkamaksuilla. Meluesteitä täytyy saada lisää eikä meluisimmille alueille saa tehdä asuntoja.

Ilmaston puolesta

Helsingin hiilidioksidipäästöt tulee puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Energiaa on alettava säästää rakentamisessa, hankinnoissa ja päivittäisessä elämässä. Kivihiilestä on siirryttävä uusiutuviin energianlähteisiin, kuten tuulivoimaan ja bioenergiaan. Jätteiden syntymistä on ehkäistävä ja kierrätystä tehostettava.

Joukkoliikennettä jokaiselle

Kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä. Ilmaston ystävä välttää henkilöautoa. Joukkoliikennelippujen hinnat tulee puolittaa, vuoroja on ajettava usein ja ajallaan. Poikittais- ja raideliikennettä täytyy kehittää. Helsinki-Tallinna-rautatietunneli tuo junayhteyden Eurooppaan.

Yhteisöjä arkeen

Yksinäisyys ahdistaa nuoria ja vanhoja. Yli puolet helsinkiläisistä asuu yksin, eivätkä kaikki onnellisina. Tarvitsemme asukastaloja ja naapuruutta. Yhteisökerrostaloja tulee rakentaa sekä ikääntyville että kaikenikäisille.

Palvelut lähelle

Minun Helsingissäni palvelut ovat kodin lähellä. Kouluun, kauppaan ja kirjastoon kävellään. Viihtyisä asuinalue kannustaa hyötyliikuntaan ja tapaamisiin kotipiirissä. Vanhusten, lasten ja vammaisten ehdoilla suunniteltu asuinalue on hyvä kaikille.

Perinteisesti tämä blogi päättyy sadanteen päivää. Ensi vaaleissa tavataan.

99. päivä: Luonto ja kulttuuri kohtaavat kaupungissa

2008-10-25T11:20:00.000-07:00

Puolustusministeriö suunnittelee luopuvansa neljästä Helsingin edustan saaresta: Vallisaaresta, Kuninkaansaaresta, Kuivasaaresta ja Rysäkarista. Hyvä niin. Varsinkin jos saaret avataan helsinkiläisten virkistyskäyttöön. Näin nyt näyttäisi tapahtuvan, koska pian vapautuvissa satama-alueissa on kovasti rakennettavaa ja taantumakin uhkaa. Helsinkiläisille on siis käymässä hyvin. Lisää paikkoja olla jouten, kuljeksia ja virkistyä luonnosta ja merestä.

Mikään ei kuitenkaan synny itsestään. Luonnon vartijoita tarvitaan politiikkaan. Meitä, jotka pidämme huolta, että tavoitteet pidetään ja virkistysaluekaavailut myös toteutetaan.

Luonnon vähittäistä häviämistä kaupungista tapahtuu koko ajan. Jokaisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa on joku pusikko tai metsänpläntti uhattuna. Meitä luonnon puolta pitäviä on oltava enemmän, jotta pusikot ja metsänpläntit säästyvät.

Eilisiltana kun nautin kodin lähellä mahtavassa paikallisten muusikkojen rakkauslaulukonsertista keskustelimme kaverin kanssa luonnosta ja kulttuurista pääkaupungissamme. Kiteytimme homman näin: kulttuuri syntyy ihmisten kohtaamisista, ja kulttuurin syntymiseen vaaditaan kohtalaisen tiivistä kaupunkirakennetta. Luonto taas virkistää, lepuuttaa ja rauhoittaa. Siksi luonto on oltava kaikille ja kaikkien lähellä.

Tehkäämme siis kaupunkia, jossa on tiivis, kulttuuriseen kohtaamiseen houkutteleva kaupunkirakenne sekä lähimetsää, puistoa ja pusikkoa jokaisen kodin ja kulkureitin varrella. Nämä eivät ole ristiriitaisia tavoitteita. Meidän on vain oltava hereillä ja muistaa tämä päämäärä joka hetki, kun Helsingin rakentamisesta päätetään.

98. päivä: Hiljaisuuden vaalinta on politiikkaa

2008-10-24T01:34:00.001-07:00

Hiljaisuus hoitaa ihmistä. Jokainen meistä tarvitsee pysähtymisen hetkiä. Nykyisessä tehokkuuden maailmassa hiljaisuuteen täytyy ponnistella. Monet meistä tekevät tietoisia valintoja vetäytymällä ajoittain hiljaisuuteen, ollaksemme jouten ja kuullaksemme oman hengityksemme.

Hiljaisuus ei ole kuitenkaan vain yksilöiden asia. Voimme tehdä myös poliittisia päätöksiä, jotka edistävät hiljaisuutta. Eikä kyseessä ole aivan turha asia. Melu sairastuttaa. Monen stressin, verenpaineen, univaikeuden ja rytmihäiriön taustalla on pitkään jatkunut, häiritsevä melu. Näin ei tarvitsisi olla, jos tekisimme toisenlaista politiikkaa.

Yli puolet helsinkiläisistä (300 000) elää haitallisilla melualueilla, joiksi lasketaan yli 55 desibelin meluisuus. Määrä on hälyttävä, mutta silti Helsingissä kaavoitetaan jopa asuntoja melualueille. Kaksi vuotta sitten Kumpulaan rakennettiin opiskelija-asuntoja Kustaa Vaasan tien laitaan. Ohi huristaa yli 40 000 autoa päivässä. Rakennuksen kadunpuoleinen seinä tehtiin melumuuriksi, jossa ei ole yhtään aukkoa, ei edes ovisilmiä. Yksi perustelu sille, että talo ylipäätään tehtiin, kuului: opiskelijat eivät asu talossa pitkään!

Melualueille ei saisi rakentaa, mutta tärkeää on myös poistaa meluisuuden lähteitä. Liikenne aiheuttaa eniten melua. Liikennettä tulisikin hillittä ruuhkamaksuilla.

Lisäksi kaupunginosien suunnittelussa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että palvelut ovat lähellä ja jalankulku- ja pyöräreitit ovat kunnossa ja kauniita, jolloin hiljainen liikkuminen lisääntyy. Kannattaa muistaa sekin, että kolmasosa kaikista henkilöautomatkoista on alle kolmen kilometrin matkoja. Jos ajeluja asuinalueiden sisällä saadaan vähenemään, asumisen laatu paranee heti.

Suuri merkitys on myös luonnolla, hiljaisuuden lähteellä ja ylläpitäjällä. Lyhytkin poikkeaminen lähiluontoon rentouttaa. Siksi jokaisella pitäisi olla mahdollisuus luontokävelyyn kodin lähellä, ilman ponnisteluja, koska tahansa. Kuulla lehtien havina, siilin varpaiden rapina hiekkaa vasten, perhosen siiven lyönti. Puilla, siileillä eikä perhosilla ole äänioikeutta, mutta meillä ihmisillä on. Meillä on myös oikeus puolustaa hiljaisuutta, puita, siilejä ja perhosia. Käytetään sitä oikeutta.

97. päivä: Kivinokka lähes kaiken symbolina

2008-10-23T01:59:00.000-07:00

Jossain paikoissa on tiheämmin merkityksiä kuin toisissa. Minulle sellainen paikka on Kivinokka Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen kyljessä. Eikä syynä ole se, että viettäisin poikkeuksellisen paljon aikaani siellä. Enimmäkseen katselen Kivinokkaa veden takaa Kuusiluodon saaresta, keskeltä lahtea.

Kivinokassa luonto kohtaa historian. Siellä on kalliota, rantaa, metsää, luontopolku, kesämajoja, siirtolapuutarha, viljelypastoja, lintutorni, venesatama. Siellä voi uida ja kalastaa. Maijan kahvilan edustalla on kerran jos toisenkin tanssahdeltu.

Kivinokalla on 75-vuotinen historia helsinkiläisten kesämaja-alueena. Kivinokan työväen vapaa-ajanperinteen parhaita kuvauksia sisältyy Kjell Westön nostalgiseen Helsinki-kronikkaan Missä kuljimme kerran. Kivinokka perustettiin kansanpuistoksi vuonna 1931.

Kivinokassa olisi kaikki hyvin, jos kaikki olisi hyvin. Mutta kun ei. On olemassa paha sana: selvitysalue. Ja kun tuo paha sana on kirjoitettu yleiskaavaan, se voi myös merkitä pahoja tekoja. Kivinokkaan on väläytelty jopa asuntorakentamista. Nyt, kun Kivinokka on ison helsinkiläisjoukon ulkoilualue ja kesänviettopaikka, siitä uhkaa tulla muutaman varakkaan yksityisaluetta. Sitä me Kivinokan rakastajat emme tahdo.

Tahdomme että paha sana selvitysalue muuttuisi taas kansanpuistoksi, kuin ennen vanhaan. Näin tekisimme palveluksen myös ilmastolle, koska Kivinokka on lomapaikka, jonne pääsee kävellen, pyörällä tai julkisilla.

Kivinokassa jokainen saa olla sellainen kuin on. Istua kivelle ja katsoa merelle. Huokaista Helsingin kauneuden edessä. Ja kiittää siitä, että Kivinokan paratiisi on keskellä kauneutta. Kivinokka on hyvä sellaisena kuin se on nyt.

96. päivä: Munkkivuoren painajaisruuhkat

2008-10-22T05:15:00.001-07:00

Minulla on mukava työpaikka Munkkivuoren ostarin kupeessa, ihan huippupaikalla. Ostarilla on peräti kahvila ja kirjakauppa. Tällaiseen hehkutteluun ei ehkä keskustassa töissä oleva pystyisi, mutta ottakaa huomioon, että duunini muutti Pitäjänmäen ankeimmasta ankeimmalta teollisuusalueelta nykyisille sijoilleen. Joten taivas tämä on entiseen mestaan verrattuna.

Munkkivuoressa tulee silti hulluksi, koska autoja on aivan tolkuttomasti. Työmatkani Käpylästä on teoriassa maailman sujuvin bussilla numero 57 eikä Hakamäentien perusparannus ole matkaa mutkistanut. Ongelma on Lapinmäentie, jonka tukkoisuus on astronomisissa mitoissa. Ja entäpä jos erehdyt töiden jälkeen keskustaan? Bussit 14 ja 18 ovat etanoiden aatelia. Autoja yksinkertaisesti on liikaa.

Sujuvoittamistoimet eivät riitä. Tarvitsemme autoilun rajoittamista sekä mahdottomien ruuhkien, ilmanlaadun että kasvihuonekaasupäästöjen pienentämisen takia. Ruuhkamaksut ovat välttämättömät.

Aamulla kävin puurolla ostarin kahvilassa ja törmäsin kokoomuslaiseen vaalityöntekijään, joka vastusti ruuhkamaksuja, koska arjen pitää sujua. Ei suju arki, ei minun ainakaan, vaikka kotoa töihin on vaivaiset 4,9 kilometriä.

Mutta mainitun kokoomuslaisen vaalityöntekijän tuusulalaisen tuttavan arjen täytyy sujua, ja hänen kuuleman mukaan täytyy päästä ajelemaan Helsingissä juuri silloin kun hän haluaa ja halvalla. Minusta ei. Minusta hänen, ulkopaikkakuntalaisen, täytyy maksaa, jos hän haluaa nauttia Helsingin liikenteen sujuvuudesta.

Totta kai mainitun tuusulalaisen on päästävä joukkoliikenteellä liikkumaan. Ruuhkamaksujen tulot täytyy panna täysimääräisesti joukkoliikenteen ja liityntäpysäköinnin kehittämiseen ja lisääkin killinkejä pitää löytyä valtion ja kuntien kassoista. Joukkoliikennelipujen hinnat tulee puolittaa, vuoroja lisätä ja ajaa niitä ajallaan (mikä ei ole mahdollista ennen kuin ruuhkat puretaan!)

95. päivä: Laajasalon luonnon ahdinko

2008-10-21T06:06:00.001-07:00

Kun 28 vuotta sitten muutin Helsinkiin, ensimmäinen opiskelijakämppäni sijaitsi Laajasalossa. Rakastuin luontoon, kuten kaikki laajasalolaiset. Kauan sitä iloa kestikin. Nyt näet Laajasalokin elää muutoksen aikaa - satamien tyhjeneminen koskee myös Laajasalon öljysatamaa.

Öljysataman paikalle saadaan upea asuinalue, joka on aivan kantakaupunkia vastapäätä. Hienoa, toivotamme Kruunuvuorenrannan uudet asukkaat tervetulleeksi. Ihan ongelmitta tämä homma ei kyllä mene.

Laajasalon kaavoitus tahtoo levittää asutusta myös Kruunuvuoren ainutlaatuisiin metsiin, ihan turhan laajalle joka suuntaan. Tämä homma ei ole käynyt meille Vihreille suunnittelun missään vaiheessa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa olemme käyneet häviämässä äänestyksiä, joissa olemme hakeneet mielestämme ekologisesti ja virkistyksen kannalta perusteltua ratkaisua: sijoitetaan asuntoja pienemmälle alueelle tiiviisti ja jätetään luontoon koskematta. Idea ei ole vielä kelvannut poliittiselle enemmistölle, mutta vaalithan nyt ovat tulossa, joten pienetkin keikautukset valtasuhteissa voivat olla Laajasalon luonnon pelastus.

Laajasalon toistenkin laidan luontoa ahdistaa. Vartiosaari, itäisen Helsingin hienoin saariparatiisi, on asemakaavassa selvitystilassa - eli ei ole päätetty, mitä sille tehdään. Me Vihreät haluamme sen säilyvän rakentamattomana, nykyisen kaltaisena metsäisenä, kallioisena huvilasaarena, johon mahtuu monenlaista virkistystoimintaa.

Politiikalla on väliä. Vaaleissa ratkaistaan myös puhumattomien, kuten luonnon, asiat.

94. päivä: Mustavuoressa eivät rakennusmiehet melskaa

2008-10-20T03:17:00.001-07:00

Mustavuoressa eivät rakennusmiehet melskaa, mikäli asia on minusta ja muista metsänrakastajista kiinni. Nyt ja pian on se aika, jolloin ratkaistaan monien kaupunkimme luontoalueiden kohtalo. Mustavuori on yksi niistä.

Helsinki tarvitsee kaupunkimetsänsä, ja Vuosaari erityisesti tarvitsee virkistysalueensa, kun sen täytyy kärsiä satamastakin. Ja Vuosaari on totisesti jo saanut osuutensa uljaan uuden Helsingin kasvusta. Niin paljon alueelle on rakennettu viime vuosina, mikä on sinänsä hyvä asia, onhan Vuosaari metron ulottuvissa.

Mutta Mustavuoreen loppuu luontoihmisen kärsivällisyys. Niinisaarentien pohjoispuolelle ei saa rakentaa. Tämän ovat moneen kertaan todenneet myös vuosaarelaiset itse.

Helsingin vihrealueiden suojelussa on kysymys vakavasta arvokonfliktista: luonnon merkitys vastaan Helsingin asuntorakentamistavoitteet (5000 uutta asuntoa vuodessa). Tämä ristiriita pystytään ratkaisemaan, jos tahtoa riittää.

Me vihreät ajattelemme, että voimme rakentaa tiiviimmin ja korkeammalle niillä alueilla, joilla ei ole enää luontoa, ja jättää luonnontilaiset alueet rakentamatta, luonnolle itselleen ja ihmisten iloksi. Onnekkaasti Helsingissä löytyy rakentamiskelpoisia alueita entisiltä satamilta. Ne ovat aivan kantakaupungin kyljessä, jolloin paljon palveluita on valmiina uusien asukkaiden käyttää.

Metsissä tärkeintä on se, että ne säilyvät, mutta eivät millaisina tahansa. Helsinkiläistä metsää kuuluu hoitaa luonnonmukaisesti eikä avohakkuumentaliteetilla. Luonnonmukaisessa metsässä on lahopuita, ryteikköjä, sieniä ja monenmoisia pikkuöttiäisiä. Helsinkiläisiin metsiin ei tarvitse ladata metsätaloudellisia odotuksia, mutta niiden virkistysarvot ovat pohjattomat. Metrolla metsään on parasta, mitä kaupunkilaiselle voi tapahtua. Jokainen lähimetsäretki on poissa vapaa-ajanmatkailun pahanteosta. Koska keväisen lehdon ihmeen tai syksyn ruskan multaisen tuoksun voi kokea Vuosaaressa, ei ole mitään syytä metsästää näitä elämyksiä automatkan päästä muualta Suomesta.

Mustavuori on mahtava paikka. Mene keskelle metsää ja koe ainutlaatuista Helsinkiä.

93. päivä: Mikä idea on koulujen kasvisruokapäivässä?

2008-10-19T04:08:00.000-07:00

Ruoan kallistuminen on puhuttanut tänä vuonna, ja myös koulujen ruokabudjetit ovat menneet uusiksi. Kouluruokailun merkityksestä lapsen kasvulle ei voi liikaa puhua. Ravitsevalla kouluruoalla varmistetaan hyvä opiskelu, mutta myös se, että kaikki lapset saavat kunnon ruokaa ainakin kerran päivässä.

Ruoan kallistuessa on väläytelty myös kasvisruoan tarjoamisesta luopumista. Se ei ole olleenkaan hyvästä. Päinvastoin kouluihin pitäisi saada kaikille oppilaille yksi kasvisruokapäivä viikossa, ja hakea säästöjä sitä kautta. Mikäs idea tässä nyt sitten on?

Lihantuotanto on ympäristölle vahingollisempaa kuin kasvisten tuotanto. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy rutkasti enemmän. Kannattaa syödä kasvikset itse eikä syöttää niitä ensin eläimille ja odotella pihvin kasvamista.

Lihaa syövien ravintoon tarvitaan yli kolme kertaa enemmän viljeltyä peltoa kuin kasvissyöjien pöperöihin. (Tämän tietää hollantilaisten P.W. Gerbens-Leenesin ja S. Nonhebelin Ecological Economicsin numerossa 42 julkaistu tutkimus, joka perustuu 14 Euroopan maan ja Yhdysvaltojen analyysiin). Länsimaissa suurimmalla osaa pelloista kasvatetaan rehuviljaa.

Kun tarvitaan vähemmän peltoa viljelyyn, kuluu myös vähemmän lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä eikä vesistötkään rehevöidy tuhottomasti.

Onko tämä jotain pakkokasvissyöntiä? Pannaanko liha totaalisesti pannaan? Ei ollenkaan. Yksi kasvisruokapäivä viikossa on askel ympäristöystävällisempään maailmaan. Koulussakin neljänä päivänä saisi sekaravintoa. Kasvisruokapäivässä olisi myös valistuksellinen puolensa.

Monet äidit valitsevat työpaikkaruokalassaan kasviruoan sen tervellisyyden ja vähäkalorisuuden takia. Koululaiset saattavat syödä sitä, mitä kaveritkin syövät. Kun kaikilla olisi kasvisruokapäivä, kasviksista tulisi luonnollinen osa ravintoa.

Jokainen viljelyltä säästetty pellonkulma on hyvää ympäristöllemme ja jokainen kasvisruoka-annos edistää terveyttämme.

92. päivä: Ledia kadulle

2008-10-18T02:26:00.001-07:00

Tulevassa maailmassa säästetään energiaa. On pakko, sillä maapallo ei kestä törsäilyämme.

70-luvulla, kun olin lapsi, televisiossa valistettiin: valot pois päältä, kun huoneessa ei oleskella. Silloin oli öljykriisi ja muutenkin erilainen meininki. Kansaa uskallettiin valistaa, koska elettiin vielä yhtenäiskulttuurin aikaa.

Nyt elämme yksilöllisten valintojen vuosituhatta. Siksi energiankulutuskin on paljolti omalla vastuullamme. Ja sellaisessa maailmassa unohtuu, että joku yksilö vastaa myös yhteisestä energiankulutuksestamme. Ja tulos näkyy. Valot palavat päällä kaupungissamme yötä päivää. Sietäisi vähän rajoittaa.

Katuvalot ovat hyvä asia, sillä ne lisäävät turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Mutta ei niiden tarvitse kuluttaa mahdottomiin energiaa. Jos katuvalot vaihdettaisiin led-valoihin, energiankulutus olisi minimissään. Led-lamppujen ikä on lisäksi huikea, noin yhdeksänkertainen tavallisiin katulamppuihin verrattuna. Siksikin ne ovat parempia. Ja tästäkin asiasta lopulta vastaavat kaupunginvaltuutettumme.

Muista kuitenkin vaihtaa lamput myös kotona. Ja sammuttaa valot, kun et ole huoneessa. Ihan siihen 70-luvun tyyliin.

91. päivä: Luontoretki auttaa kuin lääkkeet

2008-10-17T05:10:00.001-07:00

Helsingin Sanomien verkkolehti referoi tänään yhdysvaltalaista tutkimusta, jonka mukaan 20 minuutin kävelyretki puistossa auttaa ADHD-lasta keskittymään yhtä hyvin kuin lääkkeet. (Etana-Hesariin juttu saattaa tulla huomiseksi pikku-uutisena, jos tulee).

Uutinen on hyvä. Luonto parantaa. Siksi meidän pitää huolehtia siitä, että luontoa säästyy kaikkialla, myös kaupungissa. Samassa tutkimuksessa näet todettiin, että hyvin rauhallisessa nukkumalähiössä oleskelusta ei tullut samaa keskittymiskykyä kuin luontoretkestä.

Aikamme on täynnä keskittymishaasteita. Jos voimme pistäytyä luonnossa luonnollisen päivärytmimme lomassa, voimme kaikki paremmin. Siihen tarvitaan metsiä, puistoja ja pusikoita jokaisen kodin lähellä, niin että luontoon ei tarvitse varta vasten lähteä. Helppo luontoon poikkeaminen ja hetken hengähdys voi olla stressaavan päivän pelastus.

Helsingissä vielä on metsiä, rantoja, puistoja ja joutomaita. Annetaan niiden olla, ja rakennetaan uutta Helsinkiä jo kertaalleen käytetyille satama-alueille. Onnellisuus lisääntyy.

90. päivä: Miten heiluu kunnan talous?

2008-10-16T06:45:00.001-07:00

Päivän talousuutiset ovat olleet tyyliä: “Nokian kurssi heiluu rajusti.” Pitäisikö tulevan kunnanvaltuutetun sukat pyöriä jaloissa maailmantalouden uutispyörteissä? Kyllä ja ei. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kaikissa markkinatilanteissa kunnilla on vastuunsa ja tehtävänsä, jotka Helsingin kaupunginvaltuutetutkin ovat valmiit ottamaan vastaan.

Viime jouluna luin Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. -kirjan. Toiviainen ennustaa, että maailmantalous romahtaa 2040-luvulla, jos mitään ei tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tänä syksynä olen monta kertaa ajatellut, että maailmantalous romahtaa ihan just nyt ihmisen itserakentaman rahatalouden logiikan pettämiseen ja pohjimmiltaan ahneuteen. (Toisaalta ihmisen ahneushan ilmastonmuutoksenkin taustalla piilee.)

Energiantuotannossa Helsingin pelastaa viime tammikuussa laadittu energiastrategiamme, joka pohjautuu uusiutuvan energian lisäämiseen. Siitä on pidettävä tiukasti kiinni, sillä investoinnit kotimaiseen, uusiutuvaan energiaan on turvamme. Se myös työllistää, samoin kuin matalanergiarakentaminen.

Hetkinen, mikä rakentaminen? Rakennusteollisuushan on hyytynyt syksyn aikana. Nyt tarvitaan kaupunkia rakentajana. Pelkkä vuokra-asuntotuotanto ei riitä kaupungin vastuuksi, jos rakennusmarkkinat pysähtyvät, sillä seuraukset tiedetään: syntyy asuinalueita, joissa on vain vuokra-asuntoja eikä se ole hyvä asia. Kaupungin on mahdollisesti turvattava myös kovan rahan rakentaminen. Siis hommaa riittää tulevalle kaupunginvaltuutetulle.

Onneksi kaupungilla sentään on työvoimapula. Bussinkuljettajia on liian vähän eikä lääkäreitä saada vaikeille tervesyasemille. Kolikon toinen puoli on se, että jos työttömyys uhkaa kasvaa, kaupungilla on tarjota työpaikkoja.

Siinä kolme kaupunginvaltuutetun työsarkaa maailmantalouden pyörteissä. Heittäkää lisää peliin!

89. päivä: Miksi vaaleissa pitää voittaa?

2008-10-15T03:59:00.001-07:00

Tänään alkoi ennakkoäänestys. Me vihreät tähtäämme voittoon Helsingissä. Miksi ihmeessä? Mehän emme ole mitään kiihkokilpailuyhteiskunnan kannattajia, vaan enemmänkin “kaikki osallisiksi” -henkistä porukkaa. Voittaa me kuitenkin aiomme. Ja siihen on hyvä syy.

Demokratiassa enemmistön päätös toteutuu. Vaikka olisimme täydellisen fiksuja ja filmaattisia, se ei riitä, sillä vasta päättäjien enemmistö muuttaa sanat kunnallisiksi teoiksi ja toiminnaksi. Ja me haluamme, että näin tapahtuu. Siksi meitä täytyy olla monta. Siksi täytyy voittaa.

Kun me voitamme, Helsingin ilmastonsuojelu on varmoissa käsissä, energiaa aletaan säästää kaikessa kaupungin toiminnassa ja energiantuotanto suuntautuu uusiutuviin. Tuulivoimaa rakennetaan. Ruuhkamaksut tulevat, ja teillä on turvallisempaa, terveellisempää ja väljempää, kun autoilijat ovat tajunneet, millaista ylellisyyttä on oma (bussin)kuljettaja.

Terveyskeskuksissa on enemmän lääkäreitä ja hoitajia, ja heillä paremmat työolot. Vanhuksille on monipuolisia vaihtoehtoja elämiseen, kotona tai yhdessä muiden kanssa. Köyhimmistä lähimmäisistämme pidetään huolta. Asunnottomille ja päihdekuntoutujille on tukiasuntoja eri puolilla Helsinkiä. Maahanmuuttajilla on töitä ja asuntoja.

Kulttuuri on rikasta ja moninaista. Keskustakirjastoa suunnitellaan ja lähikirjastot pidetään kunnossa. Nuorisolle etsitään tiloja kaikenikäisten nuorten ehdoilla, toisille lähiöistä, toisille isommista toimintakeskuksista.

Ja ennen kaikkea: metsiä ei hakata, rannat jätetään rakentamatta, puistot pidetään kunnossa. Sen sijaan rakennetaan tiivistä ja komeaa kaupunkitilaa joukkoliikenneyhteyksien varaan. Tehdään matalaenergiataloja aina kun pysytään. Vanhoja taloja peruskorjataan kulttuuriperintöä vaalien. Asukastaloja ja palveluita tehdään kotien lähelle. Pyöräteitä on kaikkialla.

Kamalasti hommaa! Mutta meillä riittää virtaa. Vihreä tuuli puhaltaa Helsingin raikkaan uudistuvaksi.

88. päivä: Kohtuuhalpa asunto olisi helsinkiläinen ilmastoteko - koska totta?

2008-10-14T05:51:00.000-07:00

Helsingissä asuminen on kallista, on aina ollut. Siitä muuttoralli kehyskuntiin on syntynyt. Ja muutto jatkuu yhäti.

Ilmastoasioista vastuunsa kantava ihminen kävelee ja pyöräilee niin paljon kuin voi ja ajalee joukkoliikennevälineillä pidemmät matkat.

Kaikki hyvin niin kauan kuin ilmastoasioista vastuunsa kantavalla ihmisellä on varaa asua Helsingissä, jossa palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenne pelaa. Monella helsinkiläisellä ei kuitenkaan ole enää pitkään aikaan ollut mahdollisuutta tähän luksukseen. Ei varsinkaan, kun perhe kasvaa ja tilaa tarvitaan lisää.

Kohtuuhintaisia asuntoja täytyy saada lisää. Tavoiteohjelman mukaan Helsinkiin pitäisi rakentaa 5000 asuntoa vuosittain, vuokra-asuntoja yhteensä 40 %.

Helsingin kaupungin on kannettava vastuunsa nimenomaan kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta, erityisesti nyt kun kovan rahan tuotanto näivettyy taantuman pelosta.

Kohtuuhintaiset asunnot ovat hyvää ilmastopolitiikkaa. Kaupunkilaiset pysyvät kaupungissa, maksavat tänne veronsa, käyttävät lähipalveluita ja joukkoliikennettä ja parhaassa tapauksessa kiintyvät kotipiiriinsä ja ystävystyvät naapureiden kanssa, niin että liikkumisen ja kuluttamisen tarve sitäkin kautta vähenee.

Ilmasto kiittää coolisti.

87. päivä: Huolestunut autoilija Alppilasta voi huokaista helpotuksesta

2008-10-13T07:06:00.000-07:00

Eilen eräs alppilalainen kansalainen huolehti sitä, miten hänelle käy kun ruuhkamaksut tulevat eikä hänellä ole enää varaa liikauttaa autoaan metriäkään. Tänään hän voi huokaista helpotuksesta, sillä jos meidän Vihreiden ruuhkamaksumalli toteutuu, hän saa etuja: teillä on väljempää ja hiljaisempaa, pienhiukkaset eivät pilaa terveyttä ja maapallo pelastuu. Mutta hän saa myös rahallista hyötyä.

Vihreiden tänään julkaisema ruuhkamaksumalli menee näet näin: ruuhkamaksua maksava autoilija saa joukkoliikennelipun ja ruuhkamaksuilla sitten kerätään 60-80 miljoonaa euroa vuosittain joukkoliikenteen ja liityntäpysäköinnin parantamiseen.

Ruuhkamaksu koskisi henkilöautoja pääkaupunkiseudun seutulipun alueella arkisin klo 7.00-18.00. Autoilija valitsisi ruuhkamaksun kahdesta eri vaihtoehdosta, jotka oikeuttavat seutulippuun: vaihtoehdot ovat seutulippu (päivä-, kuukausi- tai vuosimaksu) ja seudulliseen kilometrimaksuun perustuva lippu (ajetut kilometrit latautuvat arvoksi lippuun). Lippua voi käyttää aina, kun auto ei ole liikenteessä.

Eikä alppilalaista autoilijaa rangaista ollenkaan, jos hän ajelee autollaan pienen matkan, koska kuntaraja täytyy ylittää ennen kuin maksua kerätään. Tosin alppilalaisen autoilijan kannattaa jo nyt kävellä, pyöräillä tai ajella ratikalla kaupungissa.

Niin kuin hän eilen tekikin. Kysymys näet esitettiin ratikasta.

86. päivä: Rohkeutta on suojella luontoa crockseissa

2008-10-12T22:51:00.001-07:00

Sami Sykkö analysoi tämän päivän Helsingin Sanomissa vihreää luonnonsuojelumuotia ja ällisteli sitä, miksi vaalimainoksessamme heijataan puuta riippumatossa pukeutuneena muovisiin crockseihin. Eihän se ole vihreää, ei, ei! Hyi me!

No, tästähän ei ole kyse, ei ollenkaan. Me vihreät emme näet ole yhtään sen täydellisempiä kuin muutkaan ihmiset. Emme pukeudu säkkeihin emmekä asu savimajoissa, vaan olemme kuin kuka tahansa epätäydellinen ihminen, jolla on oikeus omalla tavallaan huolehtia luonnosta ja maapallon pelastamisesta. Jokainen teko on tärkeä, oli jalassa sitten crocksit tai luomupuuvillatennarit.

Pikagallup tämän päivän vaalitilaisuudestamme Arabianrannasta: viidestä paikalla olleesta ehdokkaasta kolmelle on crocksit. Ja minä ainakin olen tarkkaan valinnut crocksieni värin: kullan- tai pronssinhohtoiset, riippuu hieman valaistuksesta.

85. päivä: Kaunis on kiva kävellä

2008-10-11T00:11:00.001-07:00

Lauantaiaamun varhaiskävelyni suuntautui tänään Kumpulaan. Näin käy usein, kun lähden kotoa liikkeelle vähän pitemmäksi aikaa. Jatkan usein Vanhankaupunginlahdelle, Lammassaareen ja Kuusiluotoon.

Missä ikinä olen asunutkin, kaikkialle on muodostunut mielireittejä. Olen ollut alitajuisen tietoinen kauneuden tärkeydestä, mutta pitkään ajattelin, että se on esteetikon ominaisuus. Näin ei ole.

Olin taannoin kuuntelemassa ideahautomo Demoksen Aleksi Neuvosen esitystä miellyttävän kaupunkirakenteen merkityksestä liikkumiseen. Jos asuinalue on suunniteltu kävelyyn, autoa ei tule mieleen käyttää. Puolet ajomatkoista on alle kolmen kilometrin matkoja. Jos näistä ajoista puoletkin loppuisi, asuinalueemme olisivat aivan toisenlaisia, miellyttäviä, hiljaisia, lapsillekin turvallisia. Avainasemassa Neuvosen mukaan on reittien suunnittelu jalankulkijan mukaan. Kaupan, kirjaston, koulun ja bussipysäkkien paikat. Ja katujen kauneus.

Neuvosen innoittamana piirsin kartalle kilometrin säteisen ympyrän kodistani Käpylän Olympiakylästä. Näky oli vastaanväittämätön: isojen ruuhkateiden ylitystä välttelen, niihin suuntiin en mene. Siksi en mielellään ylitä Mäkelänkatua. Käpylän asemalla asti en käy kaupassa, vaikka kauppa on alueen paras. En käy siellä, koska asemanseutu on ruma. Puu-Käpylän kaikki kadut olen moneen kertaan juossut edestakaisin maratontreeneissäni vain siksi, että kadut ovat niin kauniita. Kaunetta ei kannata vähätellä. Ja kauneus lähellä on kestävintä kauneinta.

84. päivä: Kylmä ruokakassi roikkuu mummon ovessa

2008-10-10T05:44:00.000-07:00

Osallistuin eilen Pohjois-Haaga-seuran järjestämään vaalipaneeliin. Ikääntyminen oli yksi keskeisistä paneelin teemoista, koska alueella asuu paljon vanhempia ihmisiä, vaikkakin täydennysrakentaminen on tuonutkin kaupunginosaan myös nuorempaa väkeä. Mutta kun aluetta on paljolti rakennettu 50-luvulla, asukkaat vanhenevat samaan aikaan.

Ikääntyminen Helsingissä askarruttaa minua, ja on ollut eräs tärkeimmistä pontimista sille, miksi juuri nyt lähdin ehdokkaaksi. Nyt on alettava rakentaa niitä palveluita, joista on valinnanvaraa 20-30 vuoden päästä. Ja samaan aikaan on ratkottava niitä ongelmia, jotka ovat päällä tänä päivänä, kaikkialla Helsingissä.

Pari päivää sitten tulin kotiin yhdeksän jälkeen. Rappukäytäväni mummon ovessa roikkui ruokapalvelun lähetys. Yhdeksän aikaan illalla! Mitä mummolle oli tapahtunut? Soitin aikani ovikelloa, ja kun mitään ei kuulunut, kävin ulkona katsomassa: valot paloivat. Siis puhelimella soittamaan. Mummo vastasi ja kertoi, ettei hän rollaattorillaan ollut ehtinyt päivällä avamaan ovea. Pitkän ajan sain minäkin odotella. Vein ruoan keittiöön ja juttelin hetken.

Nämä mummot eivät pärjää pelkän ruokapalvelun varassa, varsinkaan palvelun, joka ei edes huolehdi siitä, että ruoka menee perille. Hissittömästä talosta ei minun rappumummoni pääse myöskään koskaan ulos.

Monet vanhukset haluavat elää kotona niin pitkään kuin mahdollista. Kaikki eivät halua eivätkä pysty. Meillä on oltava varaa vaihtoehtoihin. Omalle kohdalleni toivoisin yhteisöllistä kerrostaloasumista, sitten kun tulen siihen ikään. Minulla on kavereita, jotka kaavailevat samaa. Uudenlaiset asumishankkeet vievät paljon aikaa. Siksi niitä täytyy alkaa suunnitella jo nyt, jotta meillä on valittavaa vanhana.

83. päivä: Pihattotentistä kaniongelmaan

2008-10-09T04:43:00.001-07:00

Työpaikkahaastattelu vaaliradiossa on juuri takana. Helsinkiläiset näet hakevat edustajia itselleen kaupunginvaltuustoon, jos ette vielä tiedä, ja pääsin haastatteluvaiheeseen.

Anni Rankan pihtipenkissä oli hyvin innostavaa, sillä jos saa puhua rakkaasta kaupungistaan, kukapa ei olisi onnessaan. Jopa ruotsin kielen kokeessa oli sisältöä. Norjassa pitää lukemani mukaan rakentaa vain pihattonavettoja (en tietenkään ensiksi tajunnut sanaa…), mutta kun toimittajan kanssa yhdessä sen merkitystä pohdimme, keksin mikä se on, ja sitten Rankka saikin hyvän syyn kysyä mielipidettäni lehmistä Helsingissä.

Kun yliopisto muutama vuosi sitten ajatteli lopettaa Viikin koetilan, joukko helsinkiläisiä luonto- ja kulttuuri-ihmisiä, myös minä, ryhtyi vastustamaan. Keräsimme adressia, auttoiko vai ei, joka tapauksessa yliopisto päätti jatkaa lehmien pitoa luonnonsuojelualueen kupeessa.

Viikin lehmät ovat monella tapaa tärkeitä. Alueella on ollut maantila 1500-luvulta alkaen, pellot ovat aina kuuluneet Viikkiin. Joskus kun juoksen kesäiltana Viikin peltoteitä, liikutun lähes kyyneliin, kun usva nousee peltojen yllä. Keskellä Helsinkiä! Meillä on täällä niin paljon kaikkea ainutlaatuista.

Viikin pellot ovat myös tärkeä suojavyöhyke luonnonsuojelualueelle. Pieneliökanta on laiduntamisen takia moninainen ja peltolinnusto rikasta. Tämä kaikki on vaarassa, jos lehmät viedään.

Navetta karjoineen on myös tärkeää lähialueen lapsille. Nykyisinhän moni lapsi tuntee tiikerin ja sarvikuonon paremmin kuin lehmän ja lampaan, koska televisiossa, peleissä ja kirjoissa on niin paljon ulkomaalaisia eläimiä. Viikissä kaupunkilaislapset pääsevät kokemaan maalaiselämää kodin lähellä.

Illalla tartutaankin sitten kaniongelmaan Pohjois-Haagassa. Osallistun alueen vaalipaneeliin yhdessä kaikkien muiden puolueiden poliittisen johdon kanssa. Meillä vihreissä edustukset näet eivät mene hierarkioiden mukaan. Tosin sekin auttoi, että ainoa Pohjois-Haagassa syntynyt valtuutettumme Kimmo Helistö on estynyt.

Kaneja on liikaa erään etukäteen lähetetyn kysymyksen perusteella. Ja onhan niitä silmin nähden paljon. Toivoisin että kanien luonnollisten vihollisten kettujen ja huuhkajien lisääntyminen ja niiden elinalueiden turvaaminen riittäisi kahlitsemaan kanien sikiämistä. Metsästystä en kaupunkiin tahtoisi tuoda, asein en nyt ainakaan, ja loukkupyyntikin tuntuu arveluttavalta kaupunkioloissa, lähinnä turvallisuusriskien takia. Metsästämistä en sinänsä vastusta, ja riista on luomuinta lihaa.

82. päivä: Helsinki hiljaiseksi edes tänään

2008-10-07T22:57:00.001-07:00

Tänään vietetään valtakunnallista hiljaisuuden teemapäivää Hiljan kunniaksi. Miltä kuulostaa? Melututkijat Outi Ampuja, Pertti Sundqvist ja Tiina Raivikko mittasivat äskettäin keskellä metsää Keskuspuiston ääniä, eikä mittari millään laskenut alle 50 desibelin. Aamuinen bussimatkani Käpylästä töihin Haagaan meni massiivisessa liikennemelussa. Työtoverini kuuntelevat musiikkia mp3-soittimistaan peittääkseen avokonttorin hälyn. Mutta miksi kaupungissa pitäisi alistua meluun?

Hiljaisuus tekee hyvää, ja hiljaisuudessa saattaisi jopa kuulla omat ajatuksensa, jos sellainen tilaisuus olisi. Huonolta näyttää. Yli puolet helsinkiläisistä asuu melualueilla. Siksi olemme alkaneet suojautua melulta. Pakenemme hiljaisuuden retriitteihin, joogaamme, harrastamme jopa hiljaista laulua vain kokeaksemme hetkellistä irtiottoa melusta.

Yksilön suojautuminen ei saa olla ratkaisu meluongelmiin. Parempi olisi rajoittaa liikennettä ja rakentaa meluesteitä. Ruuhkamaksut eivät ole ratkaisu pelkästään ilmastonsuojelun ongelmiin. Niitä tarvitaan siksikin, etteivät kaupunkilaisten päät halkea melusta.

Tänään voisimme kokeiluluontoisesti jättää yhden ajomatkan väliin, avata korvat ja kuunnella, miltä meteli kuulostaa. Jos kaikki tekisivät niin, saattaisimme yllätykseksemme kokea hetken hiljaisuutta!

81. päivä

2008-10-06T03:43:00.001-07:00

Tanssi-lehti julkaisi viikonloppuna kunnallisvaaliehdokkaille tekemänsä kyselyn tulokset. Me vihreät kunnostauduimme innokkaimpina vastaajina, mistä olen ylpeä. Tanssin ammattilaiset painivat Helsingissä kovien tila- ja ansiopaineiden alaisuudessa, ja katsoajakin huomaa sen, sillä tanssiesityksiä löytääkseen täytyy nähdä vähän vaivaa. Tanssilla ei ole yhtä tanssinkeskusta, josta aina löytäisi korkeatasoisia tanssiesityksiä. Monet kyselyyn vastaajinneista olivat kuitenkin myönteisiä tanssin enemmälle tukemiselle. Tiivistelmä kyselystä löytyy Tanssi-lehden nettisivuilta. Julkaisen alla omat vastaukseni kokonaisuudessaan.

1. Minkälaisia uusia linjauksia kaipaat nykyiseen kulttuuripolitiikkaan?

Helsinki on Suomen hienoin kulttuurikaupunki, mihin nähden on häpeällistä, että kaupungin kulttuuriin satsaamat rahat eivät lisäänny. Ylipäätään kaupungilla pitäisi olla nykyistä voimallisempia kulttuuripoliittisia linjauksia, jotka lähtisivät siitä, että kulttuuri on ilmaa jota hengitämme, perusoikeus, joka tekee elämästä elämisen arvoista. Taiteen merkitys pitäisi olla suurempi koulujen opetuksessa alkaen. Nyt taideaineet ovat kouluissa aivan heitteillä.

2. Mitä mieltä olet Helsingin kaupungin 1. kulttuuribudjetin avustusmäärärahojen jakautumisesta yleensä

En kävisi prosenttilaskurisotaa siitä, mille kulttuurin alueelle rahaa jaetaan liian vähän ja mille vähäistä enemmän, koska kulttuuriin varatut rahat ovat ylipäätään liian pienet.

2. tanssimäärärahojen suuruudesta

Tanssille rahaa annetaan armottoman niukasti, mikä nyrppii ainakin minua, koska rakastan tanssin katsomista. Helsingissä toimii myös suurin osa tanssin ammattilaisista, joten siksikin juuri Helsingin pitäisi olla tanssille myönteinen. Lisäksi tanssia harrastetaan täällä todella paljon, joten potentiaalista yleisöä on hurjasti.

3. Miten mielestäsi pitäisi parantaa tanssitaiteilijoiden työskentely-
ja esiintymisolosuhteita Helsingissä?

Tanssijat tarvitsevat kohtuuhintaisia, suorastaan halpoja, harjoittelu- ja esiintymistiloja. Yleisö kaipaa yhtä paikkaa, jossa näkee erilaisia ryhmiä ja erilaisia taiteilijoita, joita ei tarvitsisi etsiä milloin mistäkin esitystilasta.

4. Tarvitseeko tanssitaide oman talon Helsinkiin?

Se mikä tanssilta puuttuu, on tanssin oma Tennispalatsi, jossa voisi miellellään olla muitakin taidemuotoja, vaikkapa taide-elokuvia. Se voisi sijaita esimerkiksi Suvilahdessa, mutta olennaista on kohtuuhintaisuus taiteilijoille, ei mitään Alminsalin hintoja. Tanssista nauttivalle katsojalle olisi helpottavaa, jos olisi yksi
paikka, josta lyötyy monien tanssiryhmien esityksiä. Tanssin Tennispalatsi ei kuitenkaan saa lopettaa tanssiesityksiä lähiöiden kulttuuritaloissa.

80. päivä: Poliitikko kohtaa silakan

2008-10-05T07:11:00.000-07:00

Tänään on ollut helsinkiläinen perinteinen syysmarkkinapäivä, kun sekä silakkamarkkinat että Hakaniemen torin markkinat osuivat samaan päivään. Ja toki oman värinsä markkinoihin toivat poliitikkojoukot, jotka olivat telttoineen ja ilmapalloineen mukana menossa.

Torimeininki on jotain aivan mahtavaa, tänäänkin liikkeellä oli monia yllätystuttuja, joihin oli kiva törmätä. Torit ovat luotuja kohtaamisiin, ja menihän siinä vaaliesitteitäkin ja tuli nimiä kaupunkimetsäadressiin.

Jos jotain toivoisi, niin sitä että torien lähellä asuvat käyttäisivät torien ja hallien palveluja myös arkisin eikä vain markkinoilla. Hakaniemen halli on erinomainen ruokakauppa, jonne minä matkaan Käpylästä asti niinä lauantaipäivinä, joina on tulossa illallisvieraita. Saan kaikki herkut ostettua samasta paikasta, mutta yksilöllisesti palveltuna eri tiskeiltä. Arkinen lähikauppani on kuitenkin kodin lähellä, joten hallin perusliiketoimintaa en pysty ylläpitämään.

Mutta hei, kaikki kalliolaiset, menkää ostoksille halliinne! Niin ovat kalliolaiset tehneet jo vuodesta 1914. Vielä vanhempi on silakkamarkkinoiden perinne, sillä niitä on järjestetty jo vuodesta 1743. Tämä ovat asioita, joita tahdon Helsingistäni säilyttää: tuntea 1700-luvun tuoksuja nykypäivän mausteilla.

79. päivä: Kaupunkimetsiä ei saa hakata

2008-10-04T08:01:00.000-07:00

Tänään vietin ihanaa syyspäivää Keskuspuiston kupeessa Meilahdessa Kaupunkimetsäliikkeen kansanjuhlassa. Tavoite on suojella lähimetsät rakentamiselta. Tämä asia yhdistää vanhoja ja nuoria. Juuri nyt on tärkeää kerätä nimiä sen puolesta, että Helsingissä järjestetään kansanäänestys kaupunkimetsistä.

Kansanäänestyksessä kysyttäisiin yksiselitteisesti: haluatko, että kaupunkimetsät säilytetään luonnonmukaisina ja rakentamattomana?

Kannatan kansanäänestyksen järjestämistä siksi, että äänestyksessä saisivat vaikuttaa kaikki metsiä rakastavat kaupunkilaiset, eivät vain ne jotka jaksavat puskea itsensä tiedotusvälineiden julkaisukynnysten läpi tai virastojen hämärissä lymyävien avohakkuuspesialistien puheille. Kansanäänestyksessä metsiä voisivat puolustaa myös ne hiljaiset metsien ystävät, joille kaupunkimetsät merkitsevät kotia ja kirkkoa, luonnon ihmettä, terveyden lähdettä, jokapäiväistä iloa, ulkoilureittiä tai olennaista osaa elämästä. Monet meistä helsinkiläisistä on valinnut asuinpaikkansa lähiluonnon takia, sen metsän takia, joka alkaa kotitalon takaa.

Mutta nyt tarvitaan meitä jokaista keräämään helsinkiläisiä nimiä adressiin. Klikkaa kaupunkimetsäliikkeen adressisivulle ja tulosta lomake. Yhteen lomakkeeseen mahtuu 10 nimeä. Kerää edes ne. Jos 2500 ihmistä kerää 10 nimeä, saadaan 25 000. Jos 500 ihmisiä kerää jokainen 10 nimeä ja jokainen innostaa viisi allekirjoittajaa keräämään 8 nimeä, päästään samaan tulokseen eli 25000:een.

Ei mahdoton ajatus. Yhdelle ihmiselle 25000 nimen kerääminen on aikamoinen ponnistus, mutta kun tehdään yhdessä, niin nimet on plakkarissa tuota pikaa. Suojellaan metsiä.

78. päivä: Työmatkaliikenteellä vaalimatkaan

2008-10-03T04:48:00.000-07:00

Vihreä vaalikampanja alkoi tänä aamuna Kampin keskuksesta. Olin mukana aamutohinoissa jakamassa uunituoretta esitettäni ja illaksi mennään taas.

Aamulla kansanedustaja Oras Tynkkynen puhui työmatkaliikenteestä ilmastonmuutoksen tojunnassa Jukka Relanderin hyvien kysymysten saattelemana. Perusviesti: aina kun kävelet, pyöräilet tai käytät joukkoliikennevälineitä työmatkalla, teet ilmastotekoja. Jokaisella päivällämme on väliä!

Jotta joukkoliikenne olisi kilpailukykyinen henkilöauton rinnalla, joukkoliikenteen tulee olla nopeaa, halpaa ja kattavaa. Kaikkia näitä yhtä aikaa. Tätä meidän on tehtävä kaupunginvaltuustossa: hankitaan pääkaupunkiseudulle nopea, kattava ja halpa joukkoliikenne. Myös työsuhdematkaliput ovat tärkeitä, ja kuntien työntekijät ovat ratkaisevassa asemassa esimerkinantajina.

Oras Tynkkysen kolme vinkkiä henkilökohtaiseen ilmastonmuutoksen torjuntaan:

1. Vaihda sähköyhtiö uusiutuvaa sähköä tuotavaan.

2. Vältä yksityisautoa ja lentämistä. Kävele, pyöräile ja aja joukkiksilla.

3. Vähennä lihansyöntiä. Maailmanlaajuisesti karjatalouden päästöt ovat suuremmat kuin liikenteen!

74. päivä: Etanajuoksulla kaupunkisuunnittelun ja metsien asiantuntijaksi

2008-09-29T08:57:00.000-07:00

Juoksin eilen maratonennätykseni ajalla 4.58. Tähänkin etanantahtiseen juoksuun vaadittiin paljon harjoittelua. Hitaan juoksun hyviä puolia ovat meditatiivinen ote harrastukseen sekä kaupunkituntemuksen lisääntyminen. Kaupunkisuunnittelun asiantuntemukseni taustalla on taidehistorioitsijan koulutukseni ja pitkä Helsingin harrastukseni, mutta varsinaisen kantapäätuntuman kaupunkiini olen hankkinut juoksemalla kaikkien harjoitusoppaiden vastaisia lenkkejä päämäärättä pitkin kaupunkia.

Juoksumetodini on yksinkertainen: lähden aina eri suuntaan, välillä kotoa, välillä töistä. Kiertelen paikoissa, joissa en ole ennen juossut. Jos en muuta keksi niin menen eri suuntaan jotain katua tai polkua. Olen muun muassa juossut kaikki Käpylän kadut kesäkuisena iltana, koska tahdoin nähdä lähistön pihaistutukset komeimmillaan. Samaan tapaan olen kiertänyt Kumpulan siirtolapuutarhan kuja kujalta. Ja niin edelleen.

Juokseminen on lähes ilmaista lähiliikuntaa. Harjoituspaikka alkaa kotiovelta eikä vaadi kulkemista tai kuljettautumista. Mutta juoksumaastoja tarvitaan. Meille suomalaisille rakkaimmat juoksumaastot ovat metsät. Siksikin Helsinkimme ansaitsee metsänsä. Juuri nyt metsiä uhataan, sillä rakentamispaineet nakertavat kaupunkimetsiämme pala palalta ja innokkaat metsänkunnostajat parturoivat pusikkoja turhan karkealla kädellä. Ihan puhdasta avohakkuutakin on Helsingissä nähty. Näin ei saa jatkua.

Kaupunkimetsäliike puolustaa metsiämme. Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalisivuilta voit lukea kunnallisvaaliehdokkaiden, myös minun, ajatuksia metsästä.

Juoksuvinkki: Syyspimeä Aleksanterinkatu on mukavaa juoksumaastoa kymmenen jälkeen illalla, autio ja päättyy komeasti Senaatintorille. Kaikkia katujakin kannattaa juosta. Näkökulma on aina eri kuin kävellen.

68. päivä: Pysähdy - punainen palaa

2008-09-23T09:46:00.001-07:00

Hiljennä! Älä tule päälle! Käpylässä seistiin tänään ruuhkaristeyksissä kylttien kanssa. Liikkeellä oli lapsia ja aikuisia, ja tunnin hiljaisen mielenilmauksen aikana tajusin sen, miten avuton on lapsi vyöryävien autojonojen keskellä. Ja miten paljon pakokaasuja on kuulaassa syyssäässä. Autoja on aivan liikaa, maailma on turhan turvaton.

Jos minä, maratoonari, en ehdi normaalisti kävelemällä vihreillä valoilla risteyksen yli, miten lapset tai vanhukset matkasta suoriutuvat? Tähän on tultava tolkku! Ruuhkamaksut on saatava ja alikulkuteitä on rakennettava lisää, nopeusrajoituksia on lisättävä ja valvontaa tarvitaan.

Ja ennen kaikkea meidän jokaisen täytyy hellittää pysyvästi, lopettaa säntäily ja tehokkuus. Katsottava ympärillemme ja nähtävä lähimmäisemme.

Käpyläläisten vanhempien ja Käpylän klubin järjestämässä Pysähdy punaisilla -mielenilmauksessa oli kylällemme ominaista kotikutoisuutta. Vakavan asian söpö puoli oli oman kyltin askarteleminen. Täytyy myöntää, että olin eilen illalla lapsekkaan onnellinen saavutuksestani!

Pysähdys tuli koko päivästä. Kauhajoki suree, Suomi suree. Näinä hetkinä vain sanaton rukous on totta.

64. päivä: Ihmisellä on oikeus valita myös työpaikkansa

2008-09-18T22:42:00.000-07:00

Pääministeri Matti Vanhanen (Helsingin Sanomat 18.9.) jatkaa hajakeskitetyn omakotitalovaltaisen pääkaupunkiseudun puolustamista ilmastonsuojelun nimissä. Vanhasen mallissa kodit, työpaikat ja harrasteet on siroteltu pitkin pääkaupunkiseutua pieniin keskuksiin.

Vanhanen korostaa sitä, että ihmisillä on oikeus valita asumismuotonsa, joka pääministerin ihanteissa on se oma, itse rakennettu omakotitalo. Mutta hän ei ollenkaan ajattele ihmisen oikeutta valita työpaikkansa. Vanhasen mallissa työpaikat siirretään pieniin keskuksiin pitkin Uuttamaata ja ihmiset työskentelevät niissä työpakoissa, jotka sattuvat sijaitsemaan heidän kotinsa lähellä. Miten tämä on mahdollista?

Minäkin kannatan Vanhasen tapaan kaupunkia, jossa asukkaalla on mahdollisuus kävellä kotoaan kauppaan, kouluun ja kirjastoon, mutta en villeimmissäkään kuvitelmissani uneksi, että Helsingin seudun työpaikat hajasijoittuisivat pääministerin käskystä sopivankokoisiin keskuksiin ja että korkeakoulutetuille kaupunkilaisille löytyisi koulutustaan vastaava työpaikka kotinsa lähellä, kahden aikuisen perheessä kaksi työpaikkaa.

Koska työpaikkojen nopeatahtinen hajakeskittyminen on kovin utopistista, joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevaksi työmatkalaiselle. Tähän kuuluu se, että jokaisesta kodista on päästävä bussilla tai raiteita pitkin työpaikalle, usein ja edullisesti. Siksi aseman ympärille rakennettu tiivis, kaupunkimainen asuinalue on ilmastoa rakastavan kaupunkisuunnittelijan valinta. Kun rakennetaan tilaa säästävästi vähän korkeampia taloja, luontoakin säästyy kaikkien asuinalueiden ympäristöstä lähiretkeilyyn ja virkistäytymiseen.

(Julkaistu HS 19.9.)

42. päivä: Helsingin vihreä lista on valmis

2008-08-28T07:58:00.000-07:00

Täydellinen kesälepo on takana, olen viettänyt aikaani hiljaisuudessa Itä-Suomessa, metsien, vesien ja hieman taiteenkin ympäröimänä. Nyt on hyvä tuoda levollinen henki Helsinkiin. Tiistaina kaikki 127 kumppaniani vihreässä vaalikampanjassa paljastettiin ihanassa hyvähenkisessä kokouksessa. Käy ihailemassa kaikkien aikojen parasta vihreää ehdokaslistaa.

Listalla mukana myös naapurini Kai Ovaskainen, joka vaalipäällikkönä toimin viime eduskuntavaaleissa. Muitakin naapureita vaaleihin osallistuu, mm. Vanhankaupungin seudun Vihreiden sihteeri Päivi Lindqvist, pitkäaikainen yhdistystoverini hänkin. Mm. heidän kanssaan on hauskaa tehdä vaaleja.

4. päivä: Vartiosaari

2008-07-21T06:50:00.000-07:00

Tänään taas oivalsin netin ja paperin eriaikaisuuden, kun kollegani kertoi Ritva-Liisa Snellmanin maininneen ohimennen tämän blogin eilisen sunnuntain Hesarissa. Pilkkasi tätä vanhaksi vaaliblogiksi. No, tietty, kun oli kirjoittanut juttunsa jo joskus viikolla ja se sata päivää ennen vaaleja sattui paljastavasti juuri hänen kirjoituksensa ja lehden ilmestymisen väliin. Näin se vain menee, elämällä on eri tahti eri tilanteissa.

Minä vietin hidastahtista viikonloppua ilman sen tarkempaa Hesarin lukua (kiitos siis, kaveri, kun huomasit lehden maininnan!) eräässä Helsingin mielipaikassani Vartiosaaressa, jonka vaaliminen on yksi poliittisia tavoitteitani. Vartiosaari on Helsingin yleiskaavassa selvitystilassa, mikä on aina poliittisesti epävakaata. Me vihreät tahdomme Vartiosaaren säilyvän luonnontilaisena virkistysalueena ja nykyisenkaltaisena omaperäisenä vanhahtavana huvila- ja yhdistysyhdyskuntana, ilman siltayhteyttä ja lisärakentamista.

1. päivä

2008-07-18T06:37:00.000-07:00

Terve, sinä demokratian ystävä! Taas on tullut aika mennä vaaleihin. Sunnuntaina 26.10.2008 valitaan mahtavan monta valtuutettua Suomen kuntiin. Ja toki tämäkin blogi herää eloon, niin kuin viime eduskuntavaalien jälkeen lupasin. Nyt hieman toisella otteella, koska olen itse ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Näin keskellä kesää en kuitenkaan rasita teitä päivittäisellä kirjoittamisella, sillä nyt nautitaan Suomen ja Helsingin kesästä ja retkeillään lähiluonnossa.

Mutta sen verran kesäahkerointia harrastan, että ensi viikolla kirjoitan vaalisivustoani, jota julkaisen myös tässä blogissa.

Vaaliteemani ovat perusvihreitä: luonto ja hiljaisuus kuuluvat kaupunkiin, kulttuuri on helsinkiläisyyden ydintä ja liikenne ja asuminen pitää suunnitella ilmastomuutoksen torjumisen ehdoilla.

Helsinkiläiset vihreät kunnallisvaaliehdokkaat löydät täältä.

100. päivä

2007-03-17T01:51:00.000-07:00

Arvoisat kansalaiset, hyvät naiset ja herrat! Huomenna on eduskuntavaalien 2007 varsinainen äänestyspäivä. Tervetuloa äänestämään omalle äänestyspaikallenne (nro 50, kiitos!) ja vaalikahveille Vihreiden vaalimökille Kolmen sepän patsaalle Helsingin keskustaan. Tervetuloa illalla Kai Ovaskaisen vaalivalvojaisiin Käpylän klubille, Väinölänkatu 2, klo 19.30 alkaen. Illalla juhlitaan parempaa, vihreämpää maailmaa!

Me vihreät olemme puhuneet vaaleissa ilmastonmuutoksen torjumisesta, sosiaaliturvan uudistamisesta perustulon keinoin ja köyhyyden poistamisesta Suomessa. Hyvinvointi kuuluu myös pienituloisille. Siksi yhteiskuntamme on yksinkertaisesti annettava enemmän rahaa niille, jotka sitä tarvitsevat.

Ilmastonmuutosta ei torjuta sanoilla, vaan teoilla. Eduskuntaan valitsemme henkilöt, jotka ovat sitoutuneet ohjaamaan laeilla ja valtion tuilla maailmaamme ilmaston kannalta oikeaan suuntaan. Joukkoliikenne tarvitsee tukea myös pääkaupunkiseudulla ensisijaisesti ilmastonsuojelun takia. Mutta myös meillä kansalaisilla on vastuumme. Käyttäkäämme joukkoliikennettä, silloin kun emme voi kävellä tai pyöräillä.

Kai Ovaskaisen vaalikampanjaa on ollut mahtavaa tehdä! Olen näiden vaalien onnekkain vaalipäällikkö, sillä minä olen saanut tehdä työtä ehdokkaan kanssa, joka osaa hahmottaa yhteiskunnan toiminnan kokonaisuuden ja joka osaa käyttää niitä keinoja, joilla yhteisiä asioita puolustetaan. Europarlamentaarikko Satu Hassin sanoin: "Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta"

Olen vaalien onnekkain vaalipäällikkö myös siksi, että olen saanut tehdä työtä Kai Ovaskaisen tukiryhmän kanssa. Niiden pitkälti yli sadan ihmisen, jotka ovat linjanneet vaaliteemoja, suunnitelleet ja toteuttaneet mainontaa, rakentaneet nettisivuja, luukuttaneet esitteitä, antaneet rahaa, järjestäneet tilaisuuksia ja tukeneet sanoin ja tuntein. Kiitos jokaiselle vaalikampanjaan osallistuneelle, juuri sinulle yksityisesti ja teille kaikille yhteisesti. Kiitos tilaisuuksien runsaalle yleisölle, kaikille teille, jotka sain ensimmäistä kertaa tavata näiden vaalien takia.

Ja kiitos kaikille teille muille vihreille, jotka olette kannustaneet ja kiittäneet! Rakkaan puolueeni aatemaailma on se perusta, jolle jokainen vihreä vaalikampanja rakentuu ja jota jokaisella teollamme vahvistamme. Demokratia on enemmistön valtaa. Vaaleissa ratkaisee tahto voittaa ja se että ote pitää loppuun asti. Tätä tahtoa ja otetta on Kai Ovaskaisella, joka on tavattavissa kadulla Helsingissä, sähköpostilla ja puhelimitse. Yllä olevasta linkistä löydät tarkemmat tiedot. Ottakaa ehdokkaaseenne yhteyttä ja edistäkää demokratiaa käymällä äänestämässä.

Nyt on se päivä, jolloin tämä blogi päättyy. 100 iloista päivää vaaleihin on kulunut, enkä yhtäkään vaihtaisi pois. Skåål ja kippis paremmalle maailmalle! Vaaleja tulee taas, ja jos viestinnän keinot ovat vielä puolentoista vuoden päästä samat, ehkä tämänkin blogi herää uudestaan eloon. Mutta sitä ennen: vaikutetaan siihen, millaiseksi maailma muuttuu. Tehkäämme yhdessä Suomesta vihreämpi!

99. päivä

2007-03-16T03:36:00.000-07:00

Reilu peli. Tällaista on vaalihenki Helsingin kaduilla. Aamulla testasin syväjäädytystä Hakaniemessä todetakseni, että 45 minuuttia kadulla yhteen menoon ilman hanskoja jäädyttää loppupäiväksi. Ja minä olen sentään talviurheilija. No, myönnettävä on, että olin liikkeellä kevättamineissa. Ovaskaisen esitteitä tuli taas jaettua. Illansuussa jatketaan, ja huomiseksikin vielä riittää esiterippeitä. Ajoitus on tässä kampanjassa natsannut. Kaikki tehdään aikanaan ja kestää sen ajan kuin kuuluukin.

Reiluus on keskeisin vaaliteemamme. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Kunnon työsuhteet sekä oikeudenmukaisesti johdettu, hyvinvoiva työyhteisö rakentavat tulevaisuuttamme.

Reilussa maailmassa ei kuitenkaan pelkästään ihminen ole keskiössä. Ilmaa yläpuolellamme on vain kymmenen kilometriä (ajatelkaa miten vähän, maata pitkin matkan hölkkää tunnissa) eikä sitä ilmaa ole varaa tuhota, jos ihmiskuntamme aikoo tällä pallolla porskuttaa.

Reiluus on ulotettava kaikkialle. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on jokaisen otettava reilusti vastuutta, jokaisen myös yksin ja yksilönä elämänvalinnoissaan. Valtioiden on otettava vastuuta yksitellen, ilman laskelmointia siitä, mitkä muut valtiot tulevat mukaan päästörajoituksiin.

Reilu kauppa kannattaa. Helsingin vihreiden vaaliohjelmassa olemme linjanneet: "Meille ei riitä, että kaupoissa on myynnissä muutama reilun kaupan hedelmä. Haluamme kaikkien tuotteiden olevan reilusti tuotettuja. Maailmankaupan vapautuminen on lisännyt kauppaa ja aineellista vaurautta niin Suomessa kuin Kiinassa, mutta hinta on ollut kova: ympäristön kiihtyvä saastuminen, kehitysmaiden tehtaiden huonot työolot ja suomalaisen talouden nopea rakennemuutos. Näiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Minimityöehtojen ja ympäristösäädösten tulee olla voimassa kaikkialla maailmassa."

Kai Ovaskainen puhuu uusimmassa blogikirjoituksessaan reilusta kaupasta. Ovaskainen tapasi eilen Reilun kaupan puuvillavastaavan Pirjo Virtaintorpan, joka kertoi reilun kaupan tuotteiden ilahduttavasta lisääntymisestä.

Onneksi, sillä entisinä aikoina, kun reiluna sai melkein pelkästään banaaneja, minulla ei ollut mitään ostettavaa, koska en minä nyt sentään banaaneja alkanut sen takia syödä, että niitä saa reiluna (Syön mustikkaa.)

"Erityisen iloinen Virtaintorppa oli Nanson piakkoin markkinoille tulevasta mallistosta. Siinä on käytetty Reilun kaupan puuvillaa ja se on laatuaan ensimmäinen teollisesti valmistettu mallisto Pohjoismaissa, " kertoo Ovaskainen blogissaan ja lisäksi muistuttaa, että reilun kaupan tuotteiden yleistymisessä julkishallinto on merkittävässä asemassa: "Myynnin lisäämiseksi suomalaiset ministeriöt voisivat seurata Ruotsin ja Norjan esimerkkiä ja siirtyä käyttämään ainoastaan Reilun kaupan kahvia. Hallinnossa ja politiikassahan kahvia tunnetusti kuluu reilut määrät."

Missäs niihin ministeriöihin pääsee vaikuttamaan? Tosiaan! Eduskunnassa hyvinkin. Sinne siis, ehdokas Ovaskainen!

98. päivä

2007-03-15T04:24:00.000-07:00

"Saisinko vaaliesitteen," pyysi ystävällinen rouva Ovaskaiselta Herttoniemen metroasemalla eilen iltaruuhkassa. Miten ilahduttavaa! Vaaliesitteiden jakaminen on ollut innostavaa ja palkitsevaa, mutta ihaninta sentään on, kun kansalainen varta vasten tulee pyytämään esitettä. (Tarkennukseksi on huomautettava, hyvät Helsingin ulkopuolelta tulevat lukijat, että katukuva ei ole eiliseltä eli ilmastomme ei vielä, onneksi, ole noin kesäinen maaliskuussa. Kuva on viime elokuulta, kun aloitimme tämän vaalikampanjan suunnittelun.)

Koska nyt olemme kentällä kaiken aikaa, lienee kertauksen vuoksi hyvä taas tiivistetysti virtuaalisestikin esittää, mitä ihmisille kerromme. Alla ehdokas Ovaskaisen esitteen teksti luettavaksi. Kaikki saatavilla myös ehdokkaan nettisivuilta sekä tässä lyhyessä muodossa että perusteellisempina artikkeleina.

Tai ehdokkaalta itseltään livenä kadulta, tänään vielä Vuosaaresta klo 15-16 ja Ruoholahdesta klo 16.30-17.30. Ja huomenna ja lauantaina nettiin täydentyvän ohjelman mukaisesti. Sekä sähköpostilla! Ottakaa yhteyttä!

Kai Ovaskaisen vaaliesitteet tekstit:

Kuka putoaa kyydistä?

Tuloerot on päästetty Suomessa revähtämään. Köyhyydessä elää jo yli 130.000 lasta. Köyhyyden taltuttamiseksi on nostettava mm. lapsilisiä, yksinhuoltajien tukea sekä työmarkkinatukea ja pienimpiä eläkkeitä.

Minne hävisivät hoitajat?

Hoitajista on jo nyt pula, ja tilanne pahenee väestön vanhetessa. Julkisen sektorin on muututtava huipputyöpaikaksi, jotta palveluihin saadaan tekijöitä. Muutoin edessä on dramaattinen ulkoistamisen aalto, jossa hinnan sanelevat markkinat.

Miksei bussi tullut?

Valtio kurittaa Helsingin julkista liikennettä jakamalla tukensa suurten kaupunkien ulkopuolelle. Joukkoliikennettä on tuettava myös täällä. 25 miljoonan tuella saisimme lisää vuoroja, uusia yhteyksiä ja halvemmat lipunhinnat.

Tukehtuuko Helsinki?

Kivinokkaa tai Haltialan peltoja ei tarvitse uhrata, jos Helsinkiä tiivistetään viisaasti ja uudet suuret asuinalueet rakennetaan ratojen varteen Espooseen ja Vantaalle. Kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja yrityksistä loppuu, kun alueelle säädetään yhteinen metropolihallinto ja verotus.

Tehdäänkö taidetta tarpeeksi?

Taiteellinen työ on arvokasta itsessään. Mutta taide on myös taloutta: kulttuurialojen työpaikat lisääntyvät ja raskaasta rokista on tullut jo kannattava vientituote. Seuraavaksi voi olla elokuvan vuoro. Taiteen tekijöitä ja taidelaitoksia on tuettava. Kulttuuriin sijoitetut rahat tulevat takaisin korkojen kera.

Tuleeko meille tsunami?

Ilmaston lämpeneminen on kuolemanvakava asia, jos napajäätiköistä irtoava lohkeama aiheuttaa jättiläistsunamin tai jos puolet maapallosta paahtuu asuinkelvottomaksi. Meidän pitää leikata kasvihuonepäästöjämme heti. Keinot siihen ovat jo olemassa, eikä avuksi tarvita uutta ydinvoimaa.

"Haluan tukea hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Lapsieni kautta olen saanut erityisopetusta päivähoidon ja koulun kysymyksistä, ja vanhempieni kertomukset terveydenhuollosta ovat olleet mykistävän kirjavia. Nämä kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että hyvinvointivaltio on edelleen hyvä ja tasa-arvoinen tapa järjestää palvelumme, mutta parantelua se vaatii. Siinä hommassa tarvitaan ihanteita ja oikeita arvoja, mutta myös arkipäivän realismia ja elämän tuomaa kohtuullisuudentajua."

Kai Ovaskainen, viestintäjohtaja, 48 v., Käpylä, naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta.

97. päivä

2007-03-14T03:00:00.000-07:00

Seuraan uutisia netistä, ja vanhasta muistista vielä paperi-Hesaristakin. Nettiä vanhanaikaisemmat sähköiset mediat eivät ole koskaan kuuluneet repertoaariini. Teeveetä katsoin viimeksi säännöllisesti 15-vuotiaana, kun asuin vielä vanhempieni luona. Siksi tässäkään blogissa ei ole kommentteja television vaaliohjelmista. En yksinkertaisesti ole nähnyt niitä.

Mutta nettiuutisia promoan mielelläni. Niin kuin nyt tätäkin alun perin STT:n uutista, jonka poimin HS-netistä: "Leikkimielinen, äänestäjän omaan pärstäkertoimeen perustuva vaalikone on osoittautunut suosituksi. Reilun kahden viikon aikana Naama-vaalikoneella on vieraillut lähes 120 000 kävijää. Kyselyn mukaan joka neljäs Naama-vaalikoneessa vierailleista aikoo äänestää pelkän naaman perusteella."

Minä en tunnustetusti äänestänyt naaman perusteella, koska ehdokas Ovaskainen on päässyt käymään muutenkin tutuksi puolen vuoden kampanjan aikana. Ei silti, on tuota naamaakin (yllä) tullut tuijoteltua.

Pärstäkertoimen perusteella äänestäminen kuulostaa ihan pöljältä, mutta tosiasiassa myös ihmisen persoona vaikuttaa äänestyspäätökseen. Hirvittävän iso osa kansanedustajan työstä on henkilökohtaista vaikuttamista, sillä demokratiassa täytyy saada enemmistö puolelleen, jotta saa asiaansa edistettyä. Siinä auttavat vuorovaikutustaidot, jotka näkyvät ihmisestä ulospäin.

Helsingin kokoisessa kaupungissa äänestäjä ei useinkaan ole tavannut ehdokastaan henkilökohtaisesti. Mutta aivan varmasti jokainen on jossain törmännyt ehdokkaansa kuvaan, jos ei muuten niin kadunvarren yhteismainostaulussa. Jotain sympaattista - tai ainakin riittävän vähän epämiellyttävää - ehdokkaassa täytyy olla, jotta äänestyspäätös syntyy.

Testataan: ostaisitko yllä kuvatulta mieheltä kielteisen ydinvoimakannan? 440 euron perustulon? Kulttuuriin ohjattujen budjettivarojen kasvattamisen? Etelä-Suomen metsien roiman lisäsuojelun? Pääkaupunkiseutujen kuntien yhdistämisen? Kaikkea tätä tulee saa siinä paketissa, kun Ovaskainen pääsee irti eduskunnassa. Eiköhän panna mies asialle?

Mutta ei Ovaskaista tarvitse vain kuvassa katsella. Mies on kadulla, eri puolilla Helsinkiä, nettiin jatkuvasti päivittyvän ohjelman mukaisesti. Aamulla törmäsin mieheen bussipysäkillä, ja hän sanoi muuttuvansa kohta rantojen-Arskaksi kaikesta auringosta, jota naamaan sataa. Mutta kyllähän vaaliauringon paisteessa kelpaa lämmitellä!

96. päivä

2007-03-13T05:53:00.000-07:00

"Terveisiä aamuhuurteesta Sörkästä ja Opintoputken päästä," lähetteli Ovaskainen aamusta. Olen näet päivät töissä, kun taas vaaliväline on kentällä tapaamassa äänestäjiä. Mikäs siellä on ollessa mahtavassa auringonpaisteessa! Ennen iltapäivän sessiota Itäkeskuksessa ja uudelleen Sörnäisissä, Ovaskainen oli kuitenkin käväissyt kotona ja kirjoittanut blogia. Aiheena pääkaupunkiseudun tulevaisuus, mikä onkin tärkeä vaaliteema koko Suomen menestystä ajatellen.

"Tutkija Heikki Helin vahvistaa tämän aamun Hesarissa sen, mikä on kyllä ollut pitkään tiedossa, mutta jota ei haluttu aina sanoa ääneen: Helsingin minimetropolin työpaikat eivät enää synny keskuskaupunkiin, vaan sen naapurikaupunkeihin," huomauttaa Ovaskainen blogissaan ja jatkaa: "Seudun kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja työllistävistä yrityksistä näkyy pahimmillaan maankäytössä ja kaavoituksessa. Kun yksi kaupunki houkuttelee asukkaita ja firmoja yhdellä tavalla, toinen kaupunki nokittaa päälle uusilla herkuilla. Ja kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun hymyssä suin hyväksytään yhteisiä elinkeinostrategioita ja järjestetään visiokilpailuja yhteisestä maankäytöstä."

Pääkaupunkiseudun kaupunkien kilpailu pitää saada loppumaan. Tämä on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen takia. Kun kaupungit kilpailevat, saumattoman joukkoliikenteen varaan rakentuva metropoli on yhä kaukaisempi haave. Omakotialueita kaavoitetaan sinne tänne ja autoistuminen jatkuu. Tälle hommalla täytyy panna piste. Ja se piste tulee vasta, kun kaupungeilla on yhteinen verotus ja hallinto.

Meille muualta tulleille pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhtä Helsinkiä kaikki tyyni. Rosa Meriläinen kommentoi Ovaskaisen blogia tuoreeltaan: "Mun biologinen isä asuu Vantaalla ja tapasin varsinkin lapsena sanoa, että isä asuu Helsingissä: mielsin ne ihan samaksi asiaksi." Näinhän se on. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuodesta 1981, kaupunkien rajat eivät ole minulle vieläkään selviä. Näiden vaalien aikana olen oppinut mm. sen että MM-doping-salkustaan kuuluisa Ala-Tikkurila onkin Helsinkiä eikä Vantaata. Tätä ne vaalit teettää, kotiseutu tulee tutuksi.

95. päivä

2007-03-12T05:53:00.000-07:00

Perustulo. Käsite, jota ehkä olen eniten vihreässä politiikassa rakastanut jo 1980-luvulta lähtien, silloin tosin kansalaispalkan nimellä. Tänään Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara ovat julkaisseet perustulokeskustelun vauhdittamiseksi uudet laskelmat.

Perustulon tavoite on tehdä kaikki työ kannattavaksi, yksinkertaistaa tukiviidakkoa, poistaa holhousta ja antaa ihmisille enemmän valinnanvapauksia. Perustulon rahoittamiseksi ei kiristetä tuloveroa, muuta kuin kaikkein suurituloisempien kohdalla. Siksi onkin hämmästyttävää, miksi perustulolla on niin sitkeät vastustajansa.

Perustulo ei ole valmis, mutta nyt on minun aikuisiässäni se hetki, jolloin perustulokeskustelu saattaisi liikahtaa toteutukseen päin. "Perustuloon voidaan siirtyä ilman merkittäviä muutoksia nykyiseen tulonjakoon. Se ei ole julkiselle vallalle millään tavalla nykyistä järjestelmää kalliimpi. Raha vain kiertää toisella tavalla kuin nykyään, mutta tehokkaammin," sanovat Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara. "Perustulo olisi vastaava edistysaskel työikäiselle väestölle kuin kansaneläke oli eläkeläisille."

Ovaskainen on perustulomiehiä. Hän analysoi perustulon hyötyjä nettisivuillaan: "Nykyisen toimeentulotuen saamisen ehtona on käytännössä joutilaisuus; työntekoa ei ole kielletty, mutta siitä ei jää mitään käteen, koska omat ansiotulot vähennetään suoraan toimeentulotuesta. Perustulo jättäisi omista ansiotuloista noin puolet käteen ja siksi se tukisi myös osa-aikatyötä tai matalapalkkaista työtä tekeviä. Näin se helpottaisi vähemmän koulutettujen työllistymistä ja helpottaisi pian kärjistyvää työvoimapulaa.

Epätyypillisen työn tekijöiden kannalta monet ongelmat syntyvät siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu kokoaikaisen työn varaan. Ainoa keino parantaa lainsäädännöllisesti epätyypillisten työsuhteiden asemaa on niiden tarkasteleminen normaaleina ja tyypillisinä työsuhteina eikä väliaikaisina ja poikkeuksellisina. Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin.

Perustulo toisi turvallisuutta epävarmuuteen parantamalla esimerkiksi osa-aikayrittäjien sosiaaliturvaa tai keikkatyöläisten tulojen ennustettavuutta. Tiukkojen sääntöjen sijaan ihmisille annetaan vapaus vaikuttaa elämänsä sisältöön. Kukin voi tavoitella parempaa elintasoa itselleen parhaiten sopivalla tavalla: keikkatyöläisenä, satunnaisissa projekteissa tai osa-aikayrittäjinä. Perustulo vahvistaisi kaikkien yrittäjien toimeentuloturvaa, sillä sen saaminen ei edellytä yrityksen lakkauttamista kuten toimeentulotuen saanti usein edellyttää."

94. päivä

2007-03-11T11:46:00.000-07:00

Viimeinen vaaliviikko alkoi ihanalla auringonpaisteella. Kaivarin rannassa melkein nautti auringonpaisteesta, jos en samalla olisi ollut kirvelevän tietoinen siitä, että hiihtämään en ole päässyt kertaakaan koko talvena. Sen hetken, kun oli latuja, tein hektisintä vaalityötä esitteiden taittamisen ja tapahtumien järjestämisen kanssa, ja pieni yskäkin vaivasi. Nyt sitten kai täytyy heittää hyvästi Helsingissä hiihtämiselle tänä talvena. Onneksi pääsen huhtikuussa Kilpisjärvelle!

Nyt on se aika, jolloin ollaan ihmisten kanssa. Ovaskaiselle sataa sähköpostikyselyitä ja kadulla pysäytellään. Tuttu mies, mainitaan. Kampanja siis puree. Ja lyhytkin keskustelu ehdokkaan kanssa toisinaan sinetöi äänestyspäätöksen. Kaksi kysymystä ja tyydyttävät vastaukset, niin tuiki tuntematon ihminen sanoo "hyvä, menen heti äänestämään sinua" ja marssii postin ovesta sisään.

Ehdokkaan menestyksen lisäksi minua on erityisesti lämmittänyt omien kannustus. Vihreät kentällä, läpi Helsingin ja Uudeltamaalta asti, ovat kiittäneet kampanjaa ja sitä että teemme hommaa täysillä loppuun asti. Yhteisen menestyksen eteen tässä töitä tehdään. Tulevaisuuden Suomen onnen turvaamiseksi. Monet ovat ne puoluetoverit, jotka olen ensimmäistä kertaa tavannut näillä vaalikentillä. Jokaisesta uudesta ihmisestä olen onnellinen. Vihreä elämä ei yksiin vaaleihin lopu, vaan kohta tavataan jonkun muun asian takia. Mutta sitä ennen kuusi päivää kentällä. Seuratkaa kalenteria ja tulkaa tapaamaan vaalipäämiestäni Ovaskaista.

93. päivä

2007-03-10T11:04:00.000-08:00

Tänään heitettiin yksi kamppispäivä kohtuullisen stahanovilaisella meiningillä. Aamulla leikin voodoota ja nidoin Ovaskaisen pärstänkuviin reikiä ja kiinnitin niitä vihanneskrassin siemenpusseihin, joita jaamme kadulla. Sitten vauhdikkaasti Itäkeskukseen jakotoimiin, ja Vuosaareen loppuiltapäiväksi. Syömään ennätettiin ennen Herttoniemen ja Roihuvuoren luukuttamista. Hertsikassa törmäsimme Janneen ja Jormaan, luukutuskumppaneihimme, jotka olivat olleet rappukäytävä- ja rivitalohommissa Viikissä ja Vuosaaressa. Luukutushommat ovat menneet ihan putkeen, koska yli kaksikymmentä ihmistä ovat toimessa Ovaskaisen piikkiin. Esitteet loppuvat kyllä ennen vaaleja, mutta parempi se kai kun että yli jäisi.

Roihuvuoressa tein vähän törkeitä. Yhdestä postiluukusta pilkotti Helsingin Uutiset, jonka nyhtäisin esiin, kun halusin tarkastaa, onko Ovaskaisen haastattelu siinä. No, olihan se, Napit vastakkain -juttu Juha Hakolan kanssa, otsikolla henkilöauto vai bussi? Tsekkasin vain nopeasti, että Ovaskainen näytti hyvältä ja painoin lehden takaisin postiluukkuun. Ehtiihän sen kotona lukea...

Juu, ehtisin, jos voisi. Juttua ei näet ollut Käpylän aluepainoksessa. Epistä, toivottavasti julkaisevat sen siinäkin ensi viikolla. Olisi näet ihan kiva lukeakin artikkeli, kun minulle ei riitä se, että ehdokkaalla on tukka hyvin. Mutta omapa oli virheeni, olisi vain täytynyt olla röyhkeä ja lukeakin lehti siinä Roihiksen rappukäytävässä.

Huomenna jatketaan katukamppista Kannelmäessä ja Kaivopuistossa sekä kahvitellaan Käpylän klubilla, Väinölänkatu 2, klo 16-18. Mikä tarkoittaa sitä, että herään kukonlaulun aikaan leipomaan pullaa. No, kerrankos on vaalit!

92. päivä

2007-03-09T02:56:00.000-08:00

Tulevaisuuden voima käy myös vaalikampanjaa. Eduskuntavaaliehdokkaat on haastettu vaihtamaan vihreään sähköön. Mahtava markkinointi-idea! Hyvisehdokkaat ovat tietysti vuosikausia ostaneet ekosähköä, mutta nyt sähkösopimuksen vaihtoon ovat innostuneet monet muutkin. Samalla äänestäjäkin voi käydä netissä tarkastamassa, löytyykö oma ehdokas vihreän sähkön käyttäjien listalta. Parhaimmassa tapauksessa äänestäjä vaihtaa oman sähkösopimuksensa. Kampanjaan liittynyt ehdokkaille suunnattu tuulisähkötarjous tosin päättyi tiistaina 6.3. klo 15, joten ketään lusmuehdokkaita ei enää päästetä mukaan. Ekosähköä jo ennestään käyttävät ehdokkaat voivat ilmoittautua edelleen mukaan haasteeseen vaalipäivän alkuun 18.3. saakka.

Tietoiskua: mitä on ekosähkö? Se on tuotettu kokonaisuudessaan uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli-, aurinko-, vesi- tai biovoimalla.

Valistusta Tulevaisuuden voiman nettisivuilta: Tuulisähköä hyödynnetään Suomessa vain 0,1 % kokonaiskulutuksesta, kun merkittävä osa koko maan sähköntarpeesta voitaisiin tuottaa tuulivoimalla. Niin Norjassa kuin Ruotsissakin tuulivoimaloita rakennettiin viime vuonna Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Ovaskainen on ekosähkön käyttäjä ja hänen näkemyksensä mukaan Suomella on paljon annettavaa ilmastonmuutosta hillitsevän teknologian kehittämisessä.

Ja taas tuttuun tapaan lyhennettyä Ovaskais-ajattelua (pidennetty versio miehen nettisivuilla):
"Suomella on mahdollisuus kehittää ilmastoteknologiaa, joka voi levitä ympäri maailmaa. Siksi Tekes käynnisti 2004 ClimBus-teknologiaohjelman, jonka ajatuksena on tukea ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän liiketoiminnan kehittämistä. Ilmastoteknologian liikevaihdoksi Tekes on arvioinut noin viisi miljardia euroa, mikä vastaa suuruusluokaltaan perusmetalli- tai kemianteollisuutta.
Suomalainen teollisuus valmistaa jo nyt 10–20 prosenttia maailmanmarkkinoilla olevista tuulivoimaloiden generaattoreista, vaihteistoista ja lapojen materiaaleista. Vientipotentiaalia on myös bioenergiaosaamisessa ja energiansäästöteknologioissa. Bioenergian tuotanto on hyvin työvoimavaltaista. Sadan megawatin kotimainen tuulipuisto toisi töitä vuodeksi jo tuhannelle hengelle. Puhtaan energiateknologian arvioidaan työllistävän jo vuonna 2010 täysipäiväisesti kymmeniä tuhansia suomalaisia. Heistä 25.000 työskentelee tuolloin vientisektorilla. "

91. päivä

2007-03-08T01:20:00.000-08:00

Tänään julkaistiin Ovaskaisen kolumni Helsingin vihreiden nettisivuilla. Hän kirjoittaa julkaista sektoria uhkaavasta työvoimapulasta. Jos ei ole tekijöitä, ei ole hyvinvointipalveluitakaan.

"Vuoteen 2020 mennessä joka toinen sairaanhoitaja, lääkäri, opettaja, lähihoitaja tai päiväkodin opettaja on jo poissa rivistä," Ovaskainen kirjoittaa. "Pelkästään Helsingin, Espoon ja Vantaan palveluksesta lähtee viidentoista vuoden aikana eläkkeelle noin 30 000 työntekijää."

Näin naistenpäivänä on hyvä myös muistaa, että kuntien henkilöstöstä valtaosa eli lähes 80 prosentia on naisia. Jos sama meno jatkuu, suurin piirtein joka toisen tytön pitäisi hakeutua julkiselle sektorille hoivatyöhön. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kunnallisia palveluita. Mitä sanovat nuoret itse? Karua sanomaa. "Nuoret vierastavat julkisen sektorin töitä," sanoo Ovaskainen kolumnissaan. "Jyty-ammattiliiton teettämässä tutkimuksessa 25-34-vuotiaista yli 50 prosenttia piti yksityisten työnantajien työnantajakuvaa parhaana. Vain alle kymmenen prosenttia nosti kärkisijalle kunnat ja kuntayhtymät." Ei hyvältä näytä.

Tahdon vanhana hoitajan! Ja sitä ennen tahdon vanhemmilleni hoitajat! Enkä mitään burn out -tapausta, vaan työstään ylpeän ammattilaisen. Mistähän löytäisi? Ovaskainen luettelee lisää faktaa: "Uusimman työolobarometrin ennakkotietojen mukaan kuntien henkilöstö pitää työtään selvästi raskaampana kuin muiden alojen työntekijät. Peräti 80 prosenttia kuntatyöntekijöistä kokee työnsä henkisesti rasittavana, kun kaikista palkansaajista niin ajattelee vain puolet."

Tarttis varmaan tehdä jotain? "Raskaaksi koetun työn taustalta löytyy usein epävarmuutta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Ne taas kielivät heikosta johtamisesta, " Ovaskainen muistuttaa. "Kuntien työntekijöistä 24 prosenttia on pätkätöissä. Vaikka määrä on hivenen pienentynyt, se on yhä liian suuri. Kertomukset eri kunnista paljastavat, että pätkätöihin päädytään, koska toimintaa ei ehditä tai osata johtaa ja suunnitella kunnolla. Julkinen sektori on elänyt viimeiset vuodet melkoisessa myllerryksessä. Monet tarpeellisiksikin koetut uudistukset ovat käyneet henkilöstölle raskaiksi, kun muutoksia on johdettu ilman, että henkilöstön kokemuksia olisi muutoksissa hyödynnetty."

Ihmiset haluavat voida töissä hyvin. Jos töissä voidaan pahoin, vaihdetaan työpaikkaa, jos vain pystytään. Julkisten palveluiden takaamiseksi julkisen sektorin täytyy nousta huipputyöpaikaksi, jotta palveluillemme riittää tekijöitä. "Siksi tulevan hallituksen on aloitettava kattava työelämän kehittämisohjelma, jossa hyvä ja oikeudenmukainen johtaminen nostetaan ansaitsemalleen paikalle," vaatii Ovaskainen.

Ovaskaisen työelämäohjelman pääteesit ovat seuraavat:

1. Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi, jos se kykenee takaamaan naisvaltaiselle henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan.

2. Palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia on nykyisestä lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää.

3. Julkisen alan erityiseksi kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia.

Lisää Ovaskaisen työelämäajatuksia hänen nettisivuiltaan.

Lisää kahveilla. Naistenpäivän kahvit tänään 8.3. klo 18-20 asukastalo Kaaressa, Viikissä, Tilanhoitajankaari 9. Leivoin aamulla pullaa. Tilaisuudessa myös lyhytfilmejä lapsille. Tervetuloa.

90. päivä

2007-03-07T04:31:00.000-08:00

Juhlapäivä, jossa sekä riemua että jo vähän haikeutta. Riemua siksi, että tänään pääsi äänestämään. Munkkivuoren ostarin postilla oli vielä kymmenen aikaan hiljaista, mutta sain sentään kolmen hengen jonossa seisoa odottamassa numeron 50 sinetöimistä kirjekuoreen.

Ennakkoon voi vielä äänestää 13.3. asti, ulkomailla lauantaihin 10.3. Tämä on tärkeää kaikille teille ulkomaalaisille lukijoille. Taina West lähetti Berliinistä lauseen Ovaskaisen nettisivuille ja muistutti asiasta. Westin sanomisia en tässä siteeraa, käykää katsomassa netistä, siellä on muitakin uusia luonnehdintoja Ovaskaisesta. Ja lisää on tulossa!

Juhlapäivä on siksikin, että taas tuli kymppi täyteen eli 90. päivä on tätä blogia täynnä. Se tarkoittaa sitä, että kymmenen päivän päästä blogi on loppu ja varsinainen vaalipäivä edessä. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta jo nyt tiedän, että tämä vaalikampanja jää ainaiseksi mieleeni. Niin hauskaa on ollut.

Tänään on Työtä ja huvia -juhlat Puoli-Q:ssä, Tunturikatu 16, klo 19 alkaen. Mukana Ovaskainen, Brax ja Krohn sekä Alman akat, improvisaatioryhmä, joka esiintyy n. 19.30. Minulla on kassit täynnä pöytäliinoja, joita menen kohta asettelemaan baarin puolelle. Toivottavasti saan loihdittua mukavan naposteluosaston ennen kuin ihmiset tulevat. Tervetuloa!

89. päivä

2007-03-06T06:21:00.000-08:00

Parhaillaan tehdään Ovaskaisen nettiin uutta osiota. Kain hyvin tuntevat henkilöt ovat kertoneet parilla lauseella ajatuksiaan miehestä. Julkaisemme niitä vaaleihin asti, etusivulla sattumanvaraisessa järjestyksessä, tasapuolisuuden nimissä kaikkia kirjoittajia kohtaan ja sisäsivuilla kaikki lausunnot ovat luettavissa yhdessä. Näitä ilmestyy lisää päivittäin, mutta en malta lainata tähän muutamaa ensimmäiseksi tullutta, vaikka itse järjestelmäkin valmistuu vasta tunnin-parin päästä. Mutta olen tunnetusti hätäinen.

"Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta," sanoo Satu Hassi, europarlamentaarikko ja Ovaskaisen poliitikkotoveri Tampereen ajoilta 1980-90-luvuilta.

Pekka Sauri, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, on sanansa taitava mies: "Ovaskainen: yhtä ubiikki kuin uniikkikin." Tätä samaa voisi sanoa Saurista itsestään.

Tähänastisista sitaateista ehdoton suosikkini on Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtajan Raija Nurmion luonnehdinta: "Kai Ovaskainen on perehtynyt kulttuuriasioihin ja hänen erityinen osaamisalueensa on elokuvakulttuuri. Hän kertoo kyllä hauskoja juttuja eletystä elämästä, mutta en ole koskaan kuullut hänen kertovan hauskoja vitsejä, onneksi. Estetiikantajuakaan voi tuskin laskea miinukseksi."

Ovaskainen näet ei ole mikään baarin nurkkapöytien vitsiveikko, vaan hän on sympaattisen mukava seuramies. Lisäksi hänessä on noin tuhat ja yksi aseistariisuvan valoisaa ominaisuutta, jotka sulkevat kaikkien maailman pahisten ja ilkimysten suut.

88. päivä

2007-03-05T04:47:00.000-08:00

Toiseksi viimeinen vaaliviikko on täynnä tapahtumia. Tänään menen Viikkiin kevättorille jakelemaan salaattiaineksia Ovaskaisen piikkiin. Mutta koska sain myöhään eilisiltana taas yhden mainoksen aikaiseksi, promoan jo keskiviikkoa, merkittävää virstanpylvästä näissä vaaleissa.

Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 7.3. Ennakkoäänestyksen kunniaksi järjestämme ohjelmallisen illanvieton teatteri Puoli-Q:ssa, tunturikatu 16, otsikolla TYÖTÄ JA HUVIA. Mukana vihreät ehdokkaat Tuija Brax, Minerva Krohn ja Kai Ovaskainen, jotka puhuvat työhyvinvoinnista. Mutta lyhyesti, se on jo sovittu etukäteen. Kaikki kolme ovat työelämän ja työhyvinvoinnin osaajia, joten heitä pitää vähän suitsia, jotta eivät puhu koko iltaa. No, ei vaiskaan, eihän he nyt sellaisia ole, mutta kun muutakin ohjelmaa on järjestetty, niin täytyy sillekin antaa aikaa.

Ohjelma alkaa klo 19. Lyhytfilmillä Jekkua jees (1982) startataan. Se kertoo koiran tehtaasta, jossa kissa ja karhu työskentelevät. Pätkä on kuulemma hyvin hupaisa ja opettavainen, ja koska en ole sitä nähnyt, niin odotan innolla. En ole myöskään aikaisemmin kokenut improryhmä Alman akkoja, jotka esiintyvät tilaisuudessa. Tulossa työelämäimproa kahden naisen voimin.

Tervetuloa iltaa vietämään Tunturikadulle. Bileet kerran viikossa piristää.

87. päivä

2007-03-04T08:08:00.000-08:00

Ehtii se etanakin. Tarkoitan vaalipomoani Ovaskaista, joka oli ennättänyt kirjoittaa bloginsa minua ennen tänään. Oikeasti Ovaskainen ei ole yhtään etana, olen vain kade, ja siksi purnaan.

Olemme molemmat yhtä innoissamme, sillä päivän tempauksemme, Lastensunnuntai Intian puistossa Kumpulassa toisen vihreän ehdokkaan Sanna Hellströmin kanssa onnistui yli odotusten. Menin väkimäärän laskuissa sekaisin, mutta varmaan parisataa ihmistä osallistui tapahtumiin. Vielä oli sen verran lunta, että mäenlasku onnistui ja hernerokkaa kului. Ohjelmassa oli lastenfilmejä, joista Kolme pukkia ehdoton suosikkini. Täti Vihreä eli Elina Nummi järjesti puuretkiä ja Sanna opetti sirkustemppuja. Keskipäivän tähtihetki oli teatteriseurue Kapsäkin satutuokio kitaran säestyksellä.

Ovaskaisen blogista voi lukea päivän poliittiset päätelmät, mutta tuttuun tapaan parin lauseen siteeraus: "Kulttuurin ongelma on, ettei sen parissa tehtävää perustyötä arvosteta tarpeeksi. Huikeat mailmantason onnistumiset ovat kuitenkin mahdollisia vain, jos taide ja sen tekeminen tulee tutuksi jo lapsuudessa."

Ai, miksi Ovaskainen on nopeampi kommentoija kuin minä? No, siksi tietysti, että minun piti käydä metrolla ajelemmassa välillä. Halusin näet nähdä joukkoliikennemainoksemme, jotka ovat levittäytyneet julkisuuteen. Metroissa ja ratikoissa on julistetyyliä á la Ovaskaisen etusivu.

Metroissa on lisäksi kolme erilaista mainosta, joissa esitetään kysymyksiä ihmisiä huolestuttavista asioista. Eikö bussi tullut? Minne hävisivät hoitajat? Kuka putoaa kyydistä? Kuvassa yksi näistä. Poliittisia ratkaisua näihiin ongelmiin löytyy Ovaskaisen nettisivuilta ja vaaliesitteestä, joka on jaossa vihreiden vaalipisteella Kolmen sepän patsaalla sekä Elcat-sähköauton kiertueella eri puolilla Helsinkiä. Ovaskainen on tavattavissa päivittäin ennen vaaleja. Viikko-ohjelma julkaistaan maanantaiaamuna netissä.

86. päivä

2007-03-03T07:59:00.000-08:00

Räntää tulee ja kadut lainehtii. Mikäs sen mukavampaa kuin vetäistä kahden viikon katukamppis tässä säästä. Mutta näin siis tehdään.

Ovaskaisen mahtava tukiryhmä on aloittanut esitteiden postiluukkujaon, ehdokas itse yhtenä innoikkaimmista, mutta ehtii mies kadullekin. Eilen oltiin Arabiakeskuksessa ja tänään Käpylässä sekä Malmilla.

Katutyö on mielipuuhaani. Jaamme Helsingin vihreiden lehtiä ja Kai Ovaskaisen mainoksella (yllä) varustettuja vihanneskrassin siemeniä, jotka ovat yhdessä päivässä osoittautuneet todelliseksi hitiksi. Kaikki tahtovat niitä, ja vievät kaverillekin. Vihanneskrassi on c-vitamiinipitoista versoa, jota voi käyttää sellaisenaan voileivän päällä tai lisätä salaattiin. Se kasvaa yhtä helposti kuin rai-ruoho, vaikka vessapaperin päällä.

Jos pussien tekeminen oli tosi kivaa. Vietimme kolme hauskaa talkooiltaa Hyötykasviyhdistyksen talolla Annalassa pussittamassa vihanneskrassia. Taattua, luotettavaa luomuviljelijän tavaraa siis.

On aina kiva antaa jotain lahjaksi. Eräs nainen Malmilla sanoi, että ovatpa vihreät ihania: keskustasta saa halauksia ja Malmilta syötävää. Sillä meiningillä.

Vihanneskrasin etikettiin on kirjoitettu poliittinen viesti. Vihreän kasvun työllisyysohjelma kertoo kolme asiaa.
1. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut.
2. Uusiutuvalla energialla tehdään kotimaisia työpaikkoja.
3. Sama palkka miehille ja naisille ja sama vastuu perheestä molempien työnantajille.
Näistäkin teemoista lisää Ovaskaisen nettisivuilla.

Katutyössä ei tehdä pelkkää politiikkaa vaan hoidetaan myös ihmisiä. Tänään olen antanut yhdelle miehelle neuvoja katkaisuhoitoon menemisestä sekä lievittänyt yhden demokratiaan pettyneen vihaisen rouvan raivoa siihen pisteeseen, että hän jo alkoi suositella krassipusseja ohikulkijoille. Erityisesti vanhojen ihmisten kanssa puhuminen on tärkeää, heillä ei koskaan ole liikaa ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan. Samassa jamassa ollaan itse kukin kolmenkymmen vuoden päästä.

85. päivä

2007-03-02T02:46:00.000-08:00

"Puhui oikeista asioista - ja ajatteli vähän pidemmällekin noita juttuja." Mm. näin nuoret kommentoivat tämän päivän (2.3.) Hesarissa julkaistua puheenjohtajamme Tarja Cronbergin puhetta. Cronberg esiintyi erinomaisesti aamun sarjassa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia. Jopa kriittinen puhetutkija Juhana Torkki suitsutti arvostusta Cronbergin esiintymisestä. Mitä Cronberg tarkkaan ottaen nuorille sanoi? Näin alkaa kehuttu puhe:

"Hyvät Suomen nuoret. Suomessa edellinen sukupolvi on aina antanut tulevalle sukupolvelle paremman maailman, paremmat mahdollisuudet hyvään elämään. Näin ei ole kuitenkaan teidän kohdallanne. Oma ahne sukupolveni on ajatellut vain itseään. Teille jää ongelmien ratkaisu, joista vaikein on ilmastonmuutoksen torjunta. Uskon kuitenkin, että pystytte ottamaan haasteen vastaan.

Kun itse tulin työelämään, oli työpaikka turvattu, samoin tulevaisuus. Teidän kohdallanne työelämä ei ole yhtä oikeudenmukainen. Tarjolla on enimmäkseen pätkätöitä, jos sitäkään. Nuoria naisia syrjitään työelämässä, kun vanhemmuuden kustannukset rasittavat erityisesti äitien työnantajia.

Ymmärrän hyvin, että haluatte uusia sääntöjä. Perusturva kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on pitkä työhistoria."

Puheessa Cronberg tarjoaa sukupolvisopimusta sukupolvien riidan sijaan. Puolueemme keskeisiä menestystekijöitä onkin dialogi. Sillä periaatteella pyritään myös hallitukseen, "kolmanneksi puolueeksi", mieluimmin sekä vasemmiston että oikeiston kanssa. Tällöin saataisiin eteenpäin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että perusturvan kehittämistä. Nyt on ne hetket, joilloin meitä vihreitä erityisesti tarvitaan.

Tervetuloa tapaamaan vihreitä kansanedustajaehdokkaita eri puolille Helsinkiä. Vaalikasvihuoneemme on juuri avattu Kolmen sepän patsaalla. Siellä on myös hieno Satu Hassin kokoama ilmastonmuutosnäyttely, jonka julisteet on nähtävissä myös verkossa.

Kai Ovaskainen on tänään tavattavissa Arabiakeskuksessa klo 16.30 alkaen. Tervetuloa!

84. päivä

2007-03-01T01:40:00.000-08:00

Kansanedustajaehdokkaalta vaaditaan meriittejä. Koska eilen juhlittiin Vihreän liiton kaksikymmentä vuotta lyhyttä historiaa, 80-luku jyskyttää ohimolla vielä tänäänkin.

Vaaliobjektiltani Ovaskaiselta juppiaika kului huumorilehti Pahkasian valokuvaajana. Perheellisen peitetarinana hän valokuvasi myös Uuteen Suomeen, mutta Pahkasian kuvajournalismi on jäänyt elämään. Ovaskainen itse listaa Pahkis-merkkiteoksikseen "Alkon uuden julistekampanjan" sekä "Pikkupyykkärin" ja "Tee-se-itse atomisuojan".

Kuten Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi työtodistuksessa (yllä) sanoo, Ovaskaisen kantti kestää vaativiin luottamustehtäviin hänen objektiivisen monipuolisuutensa takia. On sekä laaja- että kauko-objektiivisuutta, ja syvätarkkuuttakin. Parempaa suositusta kansanedustaja ei voi saada.

Kauko-objektiivisuutta tarvitaan, koska ensimmäisen kauden edustaja pannaan istuntosaliin takarivin taneliksi. Kauas etuosan puhujapönttöön asti pitäisi katseen tarkentua, jotta ei mene keskeyttämään välihuudoin ihan väärää henkilöä. Esimerkiksi "Hei, Sauli, nukuta Natoa yön yli" on noloa, jos turvallisuuspoliittista selontekoa on antamassa joku ensimmäisen kauden untuvikoista, niin kuin vaikkapa Mietaan Jussi tai Uuspaavalniemen Markku.

Laajaobjektiivisuudella hallitaan istuntosalin dramatiikka. Objektiivi on koetuksella etenkin, kun puhemies on taas kerran simputtanut uutta edustajaa ja jakanut puheajan illan viimeiseen tuntiin, jolloin terveen järjen omaavat edustajakollegat ovat ymmärtäneet lähteä kotiin tai kaljalle. Silloin katseen harituttaminen tyhjässä salissa pitää silmäluomet avoimena puhujalla itsellään.

Ajankulukseen voi autioituneessa salissa tsuumailla, olisiko pulpettirivistöille jäänyt mitään jännittävää. Tähän tarvitaan tarkkuutta. Maria Guzeninan huulipunan värisävy on päivittäin hyvä tarkastaa, jos rouvalla on tapana pyyhkiä paperilapuille ylimääräistä punaa. Eikä mikään ole jännittävämpää kuin etäisyydestä arvioida, onko yllättävistä paikoista löytyvät karvat Sirkka-Liisa Anttilan sikatilan jäämiä vai Päivi Räsäsen pojan armeijan viemää tukkaa, jota äiti amulettina kantaa mukanaan.

Tarkkana täytyy kansanedustajan olla koko ajan, mutta Ovaskainen kestää tämän kuin valiolaadun Pahkasikamies. Ja koska Markku Paretskoikin on itselleen antanut kertoa, että Ovaskainen on lisäksi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin kyllähän mies ministeriksi ennen eläkettä ennättää.

83. päivä

2007-02-28T02:37:00.000-08:00

Rakas puolueeni Vihreä liitto on tänään 20-vuotias. Asiaan on äärimmäisen vaikea suhtautua. 20 vuotta on käsittämättömän lyhyt aika, ja siksi on häkellyttävän hämmästyttävää, että tässä ajassa olemme kasvaneet 14 kansanedustajan puolueeksi. Kaukaa menneisyydestä kajastuvat ajat, jolloin olin äänestyspaikkani toinen vihreitä äänestänyt henkilö. Toinen oli kaverini. Tuona kampakeraamisena vuonna ei tosin ollut vielä puoluetta, vaan toimimme vaaleissa vapailla listoilla.

Juhlien varjolla voin taas mainostaa, tällä kertaa vihreää verkkokauppaa, josta voi ostaa mm. lippuja iltajuhliin.

Kaupasta saa kaikkea kivaa, aineellista ja aineetonta. Koska aatteemme keskiössä on Enemmän aikaa, vähemmän roinaa -ajatus, mitä oivallisinta ostettavaa on ehdokkaan tukeminen vaaleissa. Vaalivälineelleni Ovaskaiselle voi lähettää rahaa helposti kaupan kautta. Käytämme kaiken rahan mainontaan.

Jos tavaraa tekee mieli, niin sitten vaan ostamaan Rehellistä ruokaa -keittokirja. Kyseessä on Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron hieno opus (omakehua, lähdekriittisesti on tunnustettava, että olen toiminut kirjan toimittajana).

Jos kirjakaan ei nappaa, osta sormikkaat, niitä tarvitsee ainakin vaalityössä. Sormikkaat ovat hienon kierrätystavaraa käyttävän muotiliikkeen Globe Hopen tuotantoa. Näiden sormikkaiden olemassaoloon en ole mitenkään sotkeutunut, en ole edes itse vielä ostanut niitä.

Illalla juhlitaan tällaisella agendalla:

Vihreiden 20-vuotisjuhlien iltatilaisuus 28.2.2007
Tilaisuuden ohjelma:
- Vihreän liiton historiikin julkistus, historiikin ohjausryhmän pj. Sulevi Riukulehto
- Vihreät 1987-2027, Heidi Hautala ja Eekku Aromaa
- Tulevaisuuden tietokilpailu, Irina Krohn

Illan juontaa Irina Krohn ja musiikista vastaa DJ Collective Your Next Lovers.

Pääsylippu 25 euroa sisältää ohjelman lisäksi ruokaa (lohiceviche, ceasarsalaattia, savustettuja lohifileitä, salpìcon-tomaattisalaattia, taboulleh-couscous-kasvissalaattia, antipastokasvissalaattia, pestoperunaa, pissaladìere). Njam!

82. päivä

2007-02-27T05:22:00.000-08:00

Joskus päämiehen blogi voi inspriroida, ei tosin ehkä aina kirjoittajan tarkoittamalla tavalla. Ovaskainen kirjoitti partureiden arvonlisäveron alennuksesta: "Parturipuodeista kiirii mukavia uutisia. Vuodenvaihteessa tehty arvonlisäveron alennus on toiminut odotetusti: alennus on siirtynyt hintoihin, asiakasmäärät ovat kasvaneet ja väkeä on vakinaistettu."

No, minä tietysti ensiksi muistin Larissan, ihanan kampaajani, ja nyt kun pää on puikoissa, jatkoin Ovaskaisen blogin lukemista.

Mies näköjään puhuu muutenkin arvonlisäveron problematiikasta.

Hommahan siis menee näin: arvonlisävero on kuuma peruna, joka uppoaa viattomaan äänestäjään, varsinkin jos asia popularisoidaan somasti. Keskusta vaatii ruoan arvonlisäveron laskua. Me vihreät emme, koska suurin hyöty tulee silloin kalleinta ruokaa ostaville. Jos halutaan auttaa pienillä eläkkeillä ja muilla tuilla eläviä, on nostettava näitä tukia, koska silloin etu kohdistuu oikein köyhimpiin.

Palveluiden arvonlisäveron lasku sen sijaan on hyvä juttu, koska palvelut työllistävät. Siksi ravintolaruoan arvonlisäveroa kannattaisi laskea, jotta ruokalatoimi työllistäisi. "Nyt maksamme kaupasta ostetusta ruuasta 17 prosentin veron, mutta tarjoiltuna ja toisten valmistamana siitä peritään veroa raskaimman mukaan eli 22 prosenttia. Työllistämisen kannalta suhde on täysin päätön", sanoo Ovaskainen.

81. päivä

2007-02-26T05:41:00.000-08:00

Tänään puhun lastenkulttuurista, yhdestä Ovaskaisen vaaliteemoista. Ensin tilaisuusmainos, sitten asiat. Ja lopussa pieni puoluetoimistopromo. Lue siis sinne asti.

Lastensunnuntai 4.3. klo 11-14 Intian puistossa

Ohjelma
11.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä
11.45 Täti Vihreän puuretki
12.00 Ooppera- ja teatteriseurue Kapsäkki: Satuja kaikilla kielillä
Nipa Nieminen lukee satuja, Jarmo Julkunen soittaa kitaraa
12.45 Täti Vihreän puuretki
13.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä

Mukana kaupunginvaltuutettu Sanna Hellström, kansanedustajaehdokas Arabianrannasta.

Soppatarjoilu, oma lautanen mukaan.

Intianpuiston osoite on Intiankatu 44.

Taidekasvatus on olennaista elämämme onnellisuudelle. Varhainen taidekokemus kantaa läpi elämän. Siksi järjestämme lastenkulttuuritilaisuuden. Vaikka mieli tekisi, en paljasta, mitä elokuvia esitämme. Mutta ne ovat hyvin valloittavia ja rakkaudella valittuja.

Taidekasvatus kuuluu myös kouluun, aivan olennaisesti. Tasa-arvoinen peruskoulu takaa taiteen kaikille lapsille, vanhempien tuloista riippumatta. Ovaskainen sanoo taidekasvatusken merkityksestä nettisivuillaan: "Opetusministeriön luovuusstrategiatyöryhmän lokakuussa jättämä raportti ottaakin askeleen oikeaan suuntaan korostaessaan kulttuurin ja taiteen kuuluvan luovuuden edistämisen avainalueisiin sekä muistuttaessaan koulun keskeisestä merkityksestä taidekasvatuksessa."

Elokuvat ovat Ovaskaiselle läheisintä taidetta, siksi hän niitä esittää. "1960-luvun puolivälissä yöuneni vei vain Maija Poppanen, ensimmäinen näkemäni teatterielokuva. Siitä lähtien leffat ovat kuuluneet elämääni", Ovaskainen kertoo. 1970-luvulla Helsingin lukuisien leffateatterien lisäksi miehen elokuvannälkää tyydyttivät Helsingin teinien elokuvakerho ja Capitolin tiuhat neuvostoklassikkotapahtumat. Ja jatkoa seurasi: Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajan pesti 1989-1998, Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunta ja hallitus ja lopulta puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa elokuva-alan työryhmässä vuosina 1998-99.

Ehkä hauskinta tässä vaalikampanjassa on ollut nähdä, miten onnellisena Ovaskainen esittää elokuvia. Siksi sunnuntaina 4.3. on varmasti luvassa hieno tapahtuma.

Ja sitten puoluetoimiston kuulumisia. Kuten tiedätte, puolueemme konttorin vaalituotannon ehdoton helmi on jatkuvajuoninen videosarja Puoluetoimisto. Sarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Tässäkin osassa tarkennetaan vihreän pohjalaisuuden juuria, meitä kaikkia kiihkeästi kiinnostavaa yksityiskohtaa. Kertaus: osassa kolme esiintyi Jussi-paitaan pukeutunut salskea mies. Ja osassa neljä paljastettiin, että mainittu komistus onkin syntyjään Espoosta eikä pohjalainen ollenkaan. Nyt, viidennessä osassa, salaperäisen pohjalaisuuden todelliseksi syntymäpaikaksi onkin paikantunut Vantaa, ei siis Espookaan. Mitä voimme tästä päätellä? Pääkaupunkiseudun kunnat on yhdistettävä mitä pikimmin, jotta pohjalaisilla on lääniä laskeutua. Pohjanmaalta kun lähdetään, niin tilaa tarvitaan!

80. päivä

2007-02-25T03:44:00.000-08:00

Pirauta poliitikolle, kehoittaa Taide-lehden päätoimittaja Arja Elovirta juuri ilmestyneessä pääkirjoituksessaan (Taide 1/07), joka käsittelee taiteilijan surkeaa asemaa.

Taiteilijat ovat köyhiä, työllä ei elä. Silti taide on tärkeää itsessään. Ja tähän dilemmaa ei tunnu löytyvän ratkaisua, vaikka kyse on puhtaasti ja pelkästään poliittisesta tahdosta.

Elovirta on käynyt seminaareissa, ensin TATUSOTU-seminaarissa, jossa puhuttiin taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan räikeistä epäkohdista, ja sitten eduskunnan kuvataidekerhon tilaisuudessa, jossa myös pohdittiin samoja juttuja. Elovirta teki tilaisuuksissa hätkähdyttävän havainnon: kaikki poliitikot, jotka näissä tilaisuuksissa esiintyivät, olivat naisia.

Mistä tämä sukupuolirajoittuneisuus tulee? Keski-ikäiset naiset katsovat näyttelyt, käyvät teatterit ja lukevat kirjat. Kutsuvatko he vielä toisensa puhumaan keskenään taiteen rahoituksestakin? Vai mistä tämä kertoo?

Taiteella ei ole sukupuolta, vaikka toki yksittäisillä teoksilla sellainen on, usein vahvakin. Taiteen yhteiskunnallinen edistäminen ei myöskään saa olla sukupuolista, vaikka Elovirta on jo päätellyt, että kun kerran vain naiset seminaareissa taiteesta puhuvat, vain naista voi kulttuuri-ihminen äänestää.

Koska olen myös kulttuuri-ihminen (ja Elovirta vanhimpia ystäviäni, mikä lähdekriitikin takia on sanottava), puolustan miestä taiteen poliitikkona. Käytän esimerkkinä vaalivälinettäni Kai Ovaskaista. Ovaskaisen ajattelussa kulttuuripolitiikalla on aivan keskeinen osuus. Tämä on siis mahdollista, vaikka ehdokas on mies.

Ovaskaisen mielestä taide on arvokasta sellaisenaan, mutta sitä ei synny itsestään. Taiteilijalle kuuluisi toimeentulon perustaksi ja epävarmuuden turvaksi perustulo, niin kuin kaikille täysikäisille. Taiteen tukemiseen perustulo ei kuitenkaan riitä.

Näin Ovaskainen taiteesta: "Taide auttaa ihmisiä ilmaisemaan ja ymmärtämään itseään sekä jäsentämään paremmin todellisuutta. Tieteen tavoin taide myös auttaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta sekä kyseenalaistamaan vanhoja tapoja ja pakottaa etsimään uusia ratkaisuja. Koska menestyksemme pohjautuu yhä enemmän uusiin ideoihin, olisi kulttuuri ja taide nostettava yhteiskunnassamme entistä selvemmin koulutuksen ja tieteen rinnalle."

Ja tiivistetysti Ovaskainen taiteen rahoituksesta: taiteen ja taide-insituutioiden rahoitus tulee olla pitkäjänteistä rahoitusta valtion budjetista, sitä ei saa jättään veikkausvarojen ja yksityisten ihmisten suhdanteiden mukaan vaihtelevien hyväntahtoisuuksien varaan. Taiteen rahoituksen lisääminen tuo myös tuloja, sillä esimerkiksi menestyvä elokuvatuotanto toisi valtiolle lisää tulo- ja arvonlisäveroja. Mutta ensin valtion pitää antaa taitelijoille enemmän rahaa taiteelliseen työskentelyyn ennen kuin takaisintuloutusta voi odottaa. Valtion kassanvartijoiden pitäisi oivaltaa humaanin elämänasenteen yksinkertainen perusta: kun annat, saat moninkertaisena takaisin.

Taiteen perusrahoituksen tulee olla vakaata, riittävää ja pitkäjänteistä. Siitä huolimatta innostuin aika tavalla Elovirran pääkirjoituksessaan esittämistä yksityisten taidehankintojen edistamiskeinoista. Kulttuurihankintojen verovähennysoikeus, no bad, vai mitä? Kotitalousvähennyksen laajentaminen teosostoihin, mainiota! Hmmm, minulla onkin monta tyhjää seinää, joita voisin rientää täyttämään kotitalousvähennyksen turvin. Kun olen ensin saanut kotitalousvähennyksellä tuetun remontin valmiiksi!

79. päivä

2007-02-24T06:20:00.000-08:00

Päivällä oli tuulista merenjäällä, mutta tuulivoimakassaan se kaikki kilahtaa. Jos siis riittäisi voimaloita virtaa keräämään. Tuulivoima on mielessäni, koska jäälläkävelymatkani suuntautui harrastusyhdistykseni huvilalle, jossa meillä on oma tuulivoimala. Voimala on kannanotto sähköomavaraisuuden puolesta, mutta sen verran kriittisiä kuluttajia olemme, että pohdimme pitkään, lisääkö uusi energiamuoto sähkönkulutustamme. Nythän ulkohuussimmekin on valaistu! No, enpä tiedä, emme sentään ole kulutusjuhlaan heittäytyneet, vaikka jalkapallon MM-kisat tulikin kesällä katsottua lainatelevisiosta omalla tuulisähköllä.

Vaihda virtaa. Ota sähkötalous omiin käsiin ja tee uusiutuva sähkösopimus. Oheinen linkki auttaa eteenpäin. Kun tilaa kotiinsa tuulisähköä, edistää uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymistä. Se sähkö, mikä kotiin tulee, on sekasähköä, eli sinun omaan töpseliisi ei saada ohjattua tuulisähköä. Silti jokainen uusi sähkösopimus, jossa sähkön lähteeksi valitaan uusiutuva energia, edistää alaa. Valinnoilla on merkitystä, sillä puroista ovat saaneet alkunsa kaikki suuret joet.

Olen energiaintensiivisellä päällä, koska vaalipäämieheni Ovaskainen on elokuvakiertueella. En kyllä oikein tiedä, millainen vaalipäällikkö olen, kun tämänpäiväinen Epämiellyttävä totuus sai minut pillittämään ihan kunnolla. Hei, haloo, neljäs katselukerta tällä viikolla, ei sen nyt enää pitäisi vaikuttaa tuolla tavalla. Näin vain kävi. Nyt kyynelehdin pienelle siniselle pisteelle suttuisessa, avaruudesta otetussa valokuvassa. Se on meidän maapallomme. Ainoa kotimme. Jossa sivilisaatiomme elää. Ja joka on vaarassa. Meidän varassamme. Okei, tehdään jotain. Pelastetaanpa se pallo.

78. päivä

2007-02-23T05:54:00.000-08:00

Olen nähnyt neljä kertaa Davis Guggenheimin elokuvan Epämiellyttävä totuus (2006) ja viikonloppuna saa nähdä sen vielä kahdesti. Olemme vaalivälineeni Ovaskaisen kanssa elokuvakiertueella. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden.

Tavanomaiseen tapaan ensin mainontaa, sitten sanomaa.

Kai Ovaskainen esittää Epämiellyttävän totuuden Helsingissä vielä kahdesti:

lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4

sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Luvassa vaikuttava elokuvakokemus ja vakavaa keskustelua ilmastonmuutoksesta, mikäli homma menee samalla lailla kuin on mennyt viikon aikaisemmissa esityksissä.

Minua alkaa itkettää aina samoissa kohdissa. Kun jäätikkö murtuu ja ikirouta sulaa. Ja kun havainnekuvassa rannikot peittyvät tulvien alle kaikkialla maailmassa, juuri niillä alueilla, jossa asuu eniten ihmisiä. Ja kun Al Goren perhe luopuu tupakanviljelystä tyttären keuhkosyöpään kuolemisen jälkeen. Ennen vaarattomaksi ajateltu tapa osoittautuu kuolemaksi ja silloin on luopumisen aika. Samaan luopumiseen meidän on nyt opeteltava. Jokaista tekoa on harkittava ilmastovaikutusten kautta.

Epämiellyttävä totuus antaa meille toivoa, kunhan muutamme elämämme. Keinot meillä jo on. Energiansäästö, energiatehokkuus, uusiutuvat energiavarat. Puiden istutus. Käveleminen, joukkoliikenne, kierrättäminen. Poliittinen vaikuttaminen. Maailma on meidän vastuullamme. Pitäkäämme siitä huolta.

Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

77. päivä

2007-02-22T05:01:00.000-08:00

Vaalimainosnaisen arkipäivää on tämä viikko, joten ei tietoakaan vihreästä sloganista "vähemmän roinaa, enemmän aikaa". Elämäni kulkee logiikalla "vähemmän roinaa, vähemmän aikaa". Tarkoittaa siis sitä, että jokainen vapaa hetkeni kuluu Ovaskaisen kamppikseen. En tosin valita, tämä on ihan järkyttävän kivaa.

Tammikuun lopun jälkeen olen ostanut satunnaisen ruoan lisäksi vain vähän meikkejä, en yhtään mitään muuta. Ja niitäkin vain tämän vaalikamppiksen takia. En näet aio seistä kadulla punanaamaisena, joten nyt sitten ehostan naamaani joka päivä, koska olen joka päivä joko kadulla tai jossain vaalitilaisuudessamme. Edellisen kerran ostin meikkivoidetta 90-luvulla. Kun purkki toissapäivänä loppui, piti mennä kauppaan toteamaan, että eläinkokeista kieltäytyvä luksusmeikkisarjani on ryhtynyt ahneeksi kymmenessä vuodessa. Purkki oli pienentynyt radikaalisti, mutta hinta tietysti sama. En silti pane firmaa boikottiin, kun se on kuitenkin ainoita hienoja meikkejä, joita voi ajatella jokaisen business-naisenkin ostavan. Uskon näet uskottavuuteen myös näissä asioissa. Eli imago pitää olla kunnossa, kun maailmaa muutetaan.

Graafikko sai taas tänään valmiiksi yhden mainoksen, jonka julkaisen tässä, ihan vaan siksi että nämä ovat minusta niin hienoja. Ja toimiihan tämänkin mainoksena ensi viikon tilaisuudelle. Eli tiistaina 27.2. keskustellaan Stoassa siitä, kuka tekee palvelumme vuonna 2015? Tuota vuotta ennen näet elämme ennen kokemattoman taitekohdan, sillä eläköitymisen myötä työelämästä poistuvat suuret ikäluokat. Kukas sitten heidät vanhana hoitaa? Siinä iso kysymys ratkaistavaksi.

76. päivä

2007-02-21T03:51:00.000-08:00

Koska Vantaalla meni kaukolämpö rikki, Hesarin joutui lukemaan vasta töissä. Siksi kai työmielessä lehteä selailee. Kova pula taksinkuljettajista vaikeuttaa kyydin saamista pääkaupunkiseudulla. Helsingin ja Uudenmaan työttömyys väheni. Työttömys väheni koko Suomessa. Nippu päivän otsikoita. Aiheita, jotka puhuttavat myös vaalivälinettäni Ovaskaista huomenna Malmilla ja ensi tiistaina Itäkeskuksessa.

Huomenna torstaina 22.2.2007 klo 18.30-20 Malmitalolla, Ala-Malmin tori 1, on TULEVAISUUDEN TYÖ -keskustelutilaisuus, jonka aiheina ovat työelämän muutos, työhyvinvointi ja julkisen työnantajan rooli tulevaisuuden palveluiden turvaajana. Alustajana kansanedustaja Tuija Brax ja Kai Ovaskainen.

Tiistaina 27.2. klo 18-20 Stoassa, Itäkeskuksessa, Turunlinnantie 1 keskustellaan otsikolla KUKA TEKEE PALVELUMME VUONNA 2015? Tässä tilaisuudessa alustaa Ovaskaisen lisäksi asukaspalvelujohtaja Katariina Poskiparta.

Työstä puhuminen on tavattoman herkkä asia, koska olemme tottuneet pelkäämään työttömyyttä. Eniten luultavasti siksi, että työttömältä riistetään oikeus täysivertaisuuteen yhteiskunnassa. Hänestä tulee anelija, jonka täytyy avata kohtuuttomasti yksityisyyttään saadakseen välttämättömän toimeentulon. Tähän meillä vihreillä on ratkaisu, perustulo, jota saisivat kaikki.

1990-luvun laman takia syvään sieluumme iskostuneen työttömyyden pelon takia tulevaisuudessa uhkaavasta työvoimapulasta puhuminen on riskaabelia. Mutta siitä on puhuttava, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiomme palvelut.

"Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa tulee pula työntekijöistä - ei vain paljon mainostetuista huippuosaajista, vaan ennen kaikkea tavallista työtä tekevistä ihmisistä. Ilman heitä ei bussi kulje eikä lapsia ja vanhuksia hoideta", sanoo Ovaskainen nettisivuillaan. "Erityisen kipeästi suurten ikäluokkien eläkkeellelähtö osuu julkisiin palveluihin. Kuntien henkilöstöstä jää lähes puolet pois vuosina 2006-2020. Valtiolla tahti on osapuilleen sama."

Julkisten palveluiden tekijöitä tulee arvostaa, koska valittavaa työtä riittää. Bussikuskiksi vai taksirengiksi? Molempia tarvitaan, mutta olennaista on se, että liikatarjontaa työvoimasta noilla aloilla ei ole. Pula uhkaa molempien työnanatajia. Työntekijän täytyy tuntea tekevänsä arvokasta työtä turvatussa ympäristössä, jotta hän myös pysyy työssään ja palvelurakenteemme säilyy terveenä.

"Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi vain, jos se kykenee takaamaan henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan, sanoo Ovaskainen. "Yhteisten palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää. Julkisen alan kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia."

Näillä eväillä lähdemme seuraaviin vaalikeskusteluihin. Tervetuloa Malmitalolle 22.2. ja Stoaan 27.2.

75. päivä

2007-02-20T08:07:00.000-08:00

Aamulla tuli iloinen puhelinsoitto. Painon-Esko soitteli duunin pihalla ja kertoi, että hommat on hoidettu ja esitteet on paketeissa alhaalla. Siitä riemuissani ryntään heti julkaisemaan toisen esitteen etupuolen. Takapuolella onkin sitten varsinaiset asiat, mutta tässä etupuolella on siis pääteesi. Eli se, että yhteinen hyvinvointivaltiomme tarvisee puolustajaa ja että Ovaskainen on jalat maassa tässä maailmassa sekä työssä että kotona, joten hän pystyy puolustuksen hoitamaan.

Ovaskaisen keskeisiä vaaliteemoja on hyvinvoiva työelämä. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Elämme työelämän murroksessa, jossa väki ikääntyy ja palvelun tarve kasvaa. Tarvitsemme kunnon työsuhteita ja turvaa työelämän epävarmuudessa. Tarvitsemme perustuloa sekä ihmisarvoisen elämän takeeksi että kannustamaan vastaanottamaan lyhytaikaistakin työtä.

Tarvitsemme myös uusia työpaikkoja uusille aloille, kun tosissamme (ja viimeistään pakon edessä) ryhdymme torjumaan ilmastonmuutosta. Tästä Ovaskainen kirjoittaa päivän blogissaan, jossa hän käsittelee pääministeri Vanhasen eilisiä puheita.

Maapallon säästäminen vie pääministerin mukaan leivän ja työpaikat. Vanhasen mukaan meillä ei ole varaa päästörajoituksiin eikä korkeampaan sähkön hintaan. Tämä ei ole totta, kuten Ovaskainen blogissaan selvittää. Sähkön korkeampi hinta pakottaa energiatehokkuuteen ja luo uutta teknologiateollisuutta. Ihan pakko lainata tähänkin Ovaskaisen lainaama pätkä Tekesiltä jo parin vuoden takaa: "Kansainvälinen ilmastopolitiikka aiheuttaa markkinamuutoksen. Tunnistettujen ilmastoteknologian markkinoiden arvioidaan kasvavan keskimäärin noin 60 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Suomalaisyritysten liikevaihto voi samalla aikavälillä näillä markkinoilla nousta nykyisestä 4,5 miljardista eurosta reiluun 7 miljardiin euroon, mikä merkitsisi myös tuhansien uusien työpaikkojen syntymistä."

Tämän viikon elokuvakiertueemme kahdessa ensimmäisessä esityksessä Käpylässä ja Vuosaaressa on keskusteltu vilkkaasti. "Yksimielisiä ihmiset olivat siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa kyse on paitsi taloudesta ja politiikasta, niin ennen kaikkea moraalistamme. Olemme nyt eettisen valinnan edessä, ja pääministeri Vanhanen näyttää oman valintansa tehneen", Ovaskainen kiteyttää blogissaan.

74. päivä

2007-02-19T05:03:00.000-08:00

Norsu liikkuu hitaasti. Näin vaalikoneissakin, sillä Hesarin kone tuli ulos vasta tänään. Vaalikoneet ovat aika metkoja, sillä ainakin vihreät tekevät niitä ihan villinä. Eilen Ovaskaisen elokuvaesitykseen Käpylään oli varta vasten tullut eräs Koijärven aikainen alkuvihreä, koska hän halusi tavata vaalivälineeni. Syy: Ovaskainen oli vaalikoneissa hyvin samaa mieltä hänen kanssa.

Joten tietenkin riensin Hesaria tekemään heti aamusta. Ehdokas voi huokaista helpotuksesta, sillä hän oli tanakasti kakkosena minun listallani. Joten ei huolta, en aio erottaa ehdokasta palveluksestani, vai miten päin tämä palvelussuhde nyt menikään...

Hesarin kone on siitä hyvä, että sinne saa runoilla itsestään kauniita sanoja. Ovaskainen on kirjoittanut tällaisen ihan pätevän pätkän, jonka nyt iloksenne monistan: "Olen 48-vuotias, paljasjalkainen helsinkiläinen. Työskentelen nykyisin viestintäjohtajana naapurikaupunki Vantaan palveluksessa. Aiemmin olen ollut toimittajana useissa lehdissä (viimeksi Taloussanomissa), ja toimittajapestien välissä viihdyin yhdeksän vuotta Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana Tampereella. Yli 25-vuotinen työurani on opettanut minut realistiksi. Tiedän miten yhteiskunta ja talous toimii, mutta uskon yhä, että parhaat valttimme ovat tasa-arvo ja hyvät julkiset palvelut. Vaaleissa yritän nostaa keskusteluun mm. hyvinvoinnin ja talouden suhdetta sekä työhyvinvointiin ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Oman osansa saa lisäksi pääkaupunkiseudun hieman nykivä yhteistyö: mielestäni alueen kaupungit pitäisi liittää yhteen tai säätää niille yhteinen metropolihallinto ja verotus. Vaimoni työskentelee Yliopisto-lehdessä päätoimittajana ja lapseni käyvät Käpylän peruskoulua. Lisäksi perheeseemme kuuluu vajaan vuoden ikäinen Tarmo-kissa."

Ai, miksi ehdokas ei ole ykkösenä listallani? Olenko siis niin huono, että en saa puolessa vuodessa ehdokasta muuttumaan mieleisekseni? No, olen. Kysymyksissä on aina pieni sävyeroja, joista voi olla vähän eri mieltä. Nyt meillä oli pientä erisuuntaisuutta perintöveroasioissa, lapsilisissä ja puolustuksessa. Tosin perintöverostakin Ovaskaisen sanallinen selitys vastaa omaa käsitystäni. Eli että perintöveron kokonaiskertymää ei pidä vähentää. Niin, ja eiköhän me molemmat enimmäkseen tätä aineetonta vihreää perintöä eteepäin siirretä.

73. päivä

2007-02-18T04:39:00.000-08:00

Katutyöttö kiertueella pomon kanssa, siinä viikonlopun meininki. Pomolle on sadellut kiitoksia eilisen Hesarin elokuvailmoituksesta sekä perjantain yhteiskäyttöautojutusta. Vuosaaren metroasemalla kaksi eleganttia rouvaa katsoi ehdokasta toisenkin kerran ja huomautti: "tässähän se on se viestintäjohtaja, joka oli lehdessäkin aamusta." Käpylässä kommentoitiin: "mikäs se nyt olikaan se hyvä asia, mitä juuri äsken edistit. Ai, niin, tosiaan, se yhteiskäyttöautoilu."

Aika on mennyt rattoisasti. Katutyttöily on näet kivaa, minusta. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät suin surminkaan lähde jakamaan minkäänlaisia mainoksia yhtään mihinkään. Mutta minulta homma sujuu ja saan kaman liikkumaan. Samaa voi sanoa Ovaskaisesta, joka on ihan elementissään kadulla. Symppis, helposti lähestyttävä kaveri on tämä minun bosseni. Mikäs sen mainiompaa, koska kadulla ollaan ja tiiviisti, neljä viikkoa putkeen, aina kun ei ole vaalitilaisuuksia sisätiloissa.

Bonuksena kadulla kohtaa uusia ihmisiä. Malminkartanolla kävimme tutustumassa Horisontin tilaan, jossa on elokuvaesitys keskiviikkona. Samalla pääsimme opastetulle kierrokselle työpajaan ja keskustelimme toiminnanjohtaja Janna Löppösen kanssa maahanmuuttajien työllistymisestä. Kielitaito on iso työllistymiskynnys, joten siihen pitää panostaa. Jo maassaolevat, työttömät maahanmuuttajat pitäisi saada ensimmäiseksi töihin.

Malmin markkinoilla oli tänään puolen päivän maissa kahdeksan vihreää ehdokasta, mikä mahtavinta. Jaoimme Tuija Braxin ja Kai Ovaskaisen Tulevaisuuden työ -tilaisuuden flyereita. Tilaisuus on ensi torstaina 22.2. klo 18.30-20 Malmi-talolla, Ala-Malmintori 1. Tervetuloa!

Kotikentällä flyereiden jako sujui kuin tanssi. Käpylän laskiaistapahtumaan menevälle joukolle upposivat elokuvaesitteet n. 95 % varmuudelle. Eli melkein kaikki halusivat mainoksen ja vielä iloisen riemuissaan. Ei ole Ovaskainen turhaan niillä kulmilla syntynyt. Illalla näytämme Käpylän Ilves-teatterissa ensimmäisen kerran ilmastonmuutoselokuvaa. Jännittää, miten tekniikka pelaa. Välineet ovat ammattitasoa, joten kaikki on nyt vain koneenkäyttäjistä kiinni.

Kuvituksena flyer, jota huomenna saa sähköpostikorttina ja joka promoaa Ovaskaisen netissä olevaa Tunnista suomalaisia elokuvia -peliä. Kortissa on poliittinen viesti. Jotta suomalaisesta elokuvasta tulisi menestyvä vientituote, pitäisi saada tekijät työhön eli valtion täytyisi tukea lisää elokuvantekoa. Rahat tulevat verotuloina takaisin, kunhan homma lähtee pyörimään. Huippuja voi nousta vain laajasta tekijäjoukosta, mikä on huippu-urheilusta tuttua jo suurjuoksijoittemme ajoista lähtien. Sama meno Suomi-filmiin, niin johan Bollywooodit vapisee. Tähän tarvitaan päättäjiksi elokuvamiehiä, Ovaskaisia siis.

PS. Muutin viimein blogin asetukset, kiitos Maria, muistutuksesta. Joten kommentoida siis jo voi.

72. päivä

2007-02-16T23:20:00.000-08:00

Tänään meni etusivu uusiksi. Katukamppisviikonloppu alkamassa ja piti kirjoittaa siitä hommasta, mutta menee huomiseksi, koska poikkesin Vihreän liiton nettisivuilla aamutuimaan.

Puoluetoimistovideosta oli ilmestynyt neljäs osa. Ihan hervottoman hauska. Menkää ja naurakaa ja täyttäkää kavereittenne tietoisuus tämän taidepläjäyksen olemassaolosta. Ja koska tässä nelosessa viitataan osaan kolme, niin kelatkaa sekin pätkä, niin pääsette sukeltamaan vihreän pohjalaisuuden syvimpään olemukseen (paljastus: juuret juontuvat syvältä Espoosta).

Mutta asiaan. Puoluetoimiston työstä vaalimenestyksemme eteen kuvataan kerran viikossa ilmestyvä pätkä, joka löytyy You Tubesta, mutta johon pääsee myös Vihreiden sivuilta. Taso paranee viikko viikolta eli enää perjantaita ei odota vain viikonlopun vaalityön toivossa, vaan myös tietääkseen, mitä toimistolla on viikolla puuhattu. Kavereilla siellä on kovasti kivaa koko ajan. Minä tietysti fanitan omia poikiamme, toiminnanjohtaja Ollia ja vaalipäällikkö Villeä. Kummallakin näytti menevän viime viikolla mukavasti, ainakin skumppakierroksen jälkeen (hihihii). Puolueena emme toki kehoita skumppaamaan työaikana (hihihii).

Viikon filmissä oli myös opetusosuus eli villasukat jalkaan katutyöhön. Anni Sinnemäen palelubaletti Espan puistossa valaisi asiaa ja minä tietty vilkaisin ylpeänä jalkojani: paksut sukat jalassa tämä katutyttö aikoo viikonloppunsa viettää. Joten oppi mennyt perille ennen opetusta.

Ja missä siis mennään. Kai Ovaskaisen viikonloppuohjelmaa:

Malminkartanolla elokuvaesitteiden jaossa tänään 11-12, Vuosaaressa sama homa 12-14. Huomenna Malmilla 10.30-11.30 ja Käpylässä 12-14. Käpylässä illalla Ilmastonmuutoselokuvailta teatteri Ilveksessä, Sampsantie 50. Törmäillään.

71. päivä

2007-02-16T03:32:00.000-08:00

Hyvää Kain päivää kaikelle kansalle. Ai lahjoja? No, totta KAI.

Kai Ovaskaisen tukiryhmän viihdejaosto lahjoo ehdokasta nettipelillä. Elokuva-aiheisessa pelissä pitää tunnistaa suomalaisia elokuvia. Palkintojakin jaetaan osaajille eli vapaalippuja leffaan kerran viikossa. Se ei pelaa joka pelkää.

Elokuva, kuin myös taide yleisesti, on ehdokas Ovaskaiselle rakasta. Pientä henkilöhistoriaa asiasta. Äijä luuhasi Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana yhdeksän vuotta aikana, jolloin häntä ei vielä varsinaisesti voinut kutsua äijäksi eli aika-akselilla 1990-luku. Näin taata itse muistelee, löytyy myös netistä:

"Elokuvakeskus oli oiva linkki laajempiin elokuvakuvioihin. Turun, Oulun ja muiden maakuntakaupunkien kollegoiden lisäksi tutustuin Suomen elokuvasäätiön, elokuva-arkiston ja Filmikamarin toimintaan sekä mm. Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ja Cinema Mondon intomieliin.

Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunnassa ja hallituksessa istuin aikanaan parin vuoden ajan, mutta elokuvapuolella luottamustehtävieni huippu oli puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa työryhmässä. Se pohti vuosina 1998-99 keinoja, joilla alueellista elokuvatoimintaa voitaisiin kehittää. Jotkut esityksistämme elävät yhä keskusteluissa."

Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan Ovaskainen puuttuu elokuvan rahoitukseen: "Kotimaiset elokuvantekijät ovat lahjakkaita ja ammattitaitoisia. He osaisivat tehdä nykyistä parempiakin elokuvia, mutta heillä ei ole siihen varaa. Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn totesi taannoin tilaisuudessani, että suomalaisista filmeistä puuttuu rahapulan takia joka neljäs kuva. Se on liian kova tasoitus annettavaksi muille."

Kulttuurin rahoitus on eräs Ovaskaisen tärkeistä vaaliteemoista. Tästäkin aiheesta voi lukea perusteellisen version netistä, mutta kiireisille pikapalojen ystäville palveluksena palastelen tänne omaan blogiini aina muistaessani ehdokkaani aivotuksia. Tässä luovuudesta ja taloudesta: "Luovuuden lisäksi taide on myös työtä, joka luo lisää työtä. Kun keskeisten tekijänoikeusalojen jalostusarvon osuus kansantuotteestamme oli 2,92 prosenttia vuonna 1988, oli luku vuonna 1997 jo 4,13 prosenttia. Nämä taiteen alat kasvoivat yli kaksi kertaa nopeammin kuin taloutemme keskimäärin ja työllistivät jo vuonna 1997 yli 86 000 ihmistä eli lähes 4 prosenttia koko työvoimastamme."

Tämmöinen agenda tänään: Suomi-filmi maailmalle - Ovaskainen eduskuntaan.

70. päivä

2007-02-15T12:26:00.000-08:00

Tänään on pyöreiden lukujen päivä. Blogilla on seitsemänkymppiä lasissa ja Ovaskaisella ehdokasnumero, joka on täysi 50. Aivan mahtavaa, on niin miehen mittainen numero, ettei mitään rajaa. Tämän kunniaksi vähän ehdokashehkutusta ja päivän piristeeksi sopiva runopoikakuva ehdokkaasta.

Ovaskainen on paitsi pätevä myös komea. Näin on minua varta vasten valistettu usein arvostelukykyisen leidin toimesta käsin. Joten pakko on uskoa. Tämä riittääkin sitten blogin Mister mies -osioksi ihan tykkänään.

Sitten päivän uutisia. HS.fi esittelee Ovaskaisen autoilua, ja huomenna saman saa painettuna ja kuvilla varustettuna aamun aviisissa. Ovaskainen autoilee yhteiskäyttöautolla, niin kuin monta kertaa on tässäkin blogissa tullut mainostettua. Nyt näitä yhteiskäyttöautoja alkaa Helsingin kaupunkikin arvostaa ja on tehnyt toimintaa harjoittavan yrityksen kanssa yhteistyösopimuksen. Tämä olen odottanut.

Hieno homma Helsingiltä. Se menee näin: HKL:n suoraveloitusasiakkaat voivat liittyä ilmaiseksi City Car Clubiin ja kuukausimaksuissakin irtoaa halvennuksia. Normaali 9,90 euron kuukausimaksu tippuu kahteen euroon HKL:n kanttiksilta.

"Toivomme, että tämä yhdistelmä kannustaa ihmisiä elämään ilman autoa ja pitää heidät siten joukkoliikenteen parissa", HKL:n suunnittelujohtaja Ville Lehmuskoski kiteyttää. Ja kaupunki toki toivoo samalla, että ihmiset ostavat matkakorttinsa suoraveloituksella, jolloin rahaa kilahtaa kaupungin kassaan enemmän kuin ennen. Jos suolaisen hintaista omaa autoa ei ole, harkitsee tarkemmin, milloin autosta maksaa ja milloin bussi, metro tai ratikka on parempi. Tulevaisuus on harkitsevan autoilijan. Jesss!

69. päivä

2007-02-14T11:48:00.000-08:00

Vaikka olenkin ehdokas Ovaskaisen mielestä pahvi, koska olen viimeksi ehtinyt syödä kunnon ruokaa maanantaina, aion silti tehdä kaikki tämän viikon vaalivalmistelut loppuun. Olisi noloa, jos jättäisin nyt kaiken levälleen jonkun niin maallisen kuin lämpimän aterian takia. Esitteet menevät painoon huomenna, joukkoliikennemainokset samoin, vaaliaseet ovat valmiina (kiitos upeiden talkoolaisten, Marjan, Jannen, Sarin, Elinan, Outin, Kirsin, Kessun, Sannan, Jounin, Aliinan ja Katrin), elokuvakiertue kondiksessa, esityspaikat tarkastettu, ja viikonloppuna on edessä hiihtolomatilaisuuksien markkinointikiertue eri kaupunginosissa.

Mainostan silti tänään vielä ensi viikon keskustelutilaisuutta Malmitalolla. Torstaina, 22.2., kun on vapaailta elokuvaesityksistä, Ovaskainen esiintyy Tuija Braxin kanssa Tulevaisuuden työ -keskustelutilaisuudessa Malmitalolla klo 18.30-20. Osoite on Ala-Malmin 1. Siellä kuullaan vihreät ratkaisut tulevaisuuden työelämään. Ensi torstain tilaisuus on Ovaskaisen avaus tästä vaalikampanjansa keskeisimmästä teemasta. Lisää seuraa vielä kolmen tilaisuuden verran ennen vaaleja. Seuratkaapa kalenteria. Huomenna näet lupaan olla sen verran syöneempi, että laadin kunnon vaalikalenterin Ovaskaisen nettiin.

Tänään en sitä tee, koska aion vielä huvitella ja lähetellä kavereille Ovaskaisen Valentino-korttia, kun ystävänpäivää on vielä vähän jäljellä. Skåål, kaverit, olette ihania!

68. päivä

2007-02-13T06:05:00.000-08:00

Onneksi on tämä blogi, joka vähän suhteellistaa vaalielämää. Tänään on se päivä, jolloin jokainen vaaliasia liikkuu eri nopeudella täsmälleen eri suuntaan kuin on otaksunut.

Viattoman puhelimensoiton toisessa päässä on vakavasti sairastunut toveri, mainokset menevät uusiksi odottamattomien vaatimusten vuoksi eikä ehdokkaan päivä ole aurinkoisin.

No, iltaa kohden kaikki alkaa selvitä, sillä kohta alkaa vaalitalkoot, missä tehdään yksinkertaisia asioita, jotka ei voi mennä pieleen. Ja onneksi tulin soittaneeksi painoon varmistaakseni, että painokoneet on viritetty torstaille. Sen puhelimen toisessa päässä oli ihanainen painonmies, jolla oli kaikki valmiina ja järjestyksessä eikä mitään ongelmia. Sen kun odottelevat meidän esitteitämme. Jess!

Mainostan kuitenkin tänäänkin yhtä kivaa juttua. Huomenna on ystävänpäivä ja kaikilla tietenkin kamala stressi siitä, miten sitä kaveria voisi ilahduttaa. Ei hätää, Kai Ovaskaisen tukiryhmä rientää apuun. Kehittämämme ilahduttamiskonsepti on mitä helpoin ja brandina jo tunnettu. Lähetä kortti. Taiteilemamme This is Your Valentino -kortti on lähetettävissä Helsingin Vihreiden sivuilta. Kortti kuvattuna myös yllä. Pistä kortilla kaveria, niin kuin muinaismuistokielellä sanotaan.

67. päivä

2007-02-12T09:37:00.000-08:00

Terveisiä elokuvamoguliasta. Tämän päivän kamppispuuha on ollut hiihtolomaviikon elokuvakiertueen viimeistely. Kai Ovaskaisen tukiryhmä järjestää ehdokkaalla somistetun keskustelutilaisuuksien sarjan Epämiellyttävä totuus -elokuvasta eri puolilla Helsinkiä ensi viikolla. Sarjan säätämisessä olikin aikamoinen homma, mutta nyt ovat ajat ja paikat paketissa. Loppuviikolla tarkastan vielä paikat, jotta kaikki menee mallikkaasti. Mutta siis: jos Epämiellyttävä totuus on jäänyt näkemättä, tervetuloa ilmaisiin esityksiin.

Davis Guggenheimin elokuva Epämiellyttävä totuus (2006) on saanut monet ajattelemaan. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa.

Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden. Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

Tervetuloa hiihtolomaviikon tilaisuuksiin:

sunnuntaina 18.2. klo 19 Ilves-teatteri, Käpylä, Sampsantie 50
maanantaina 19.2. klo 18 Saseka-talo, Vuosaari, Kalkkihiekankuja 6
keskiviikkona 21.2. klo 16 Kumppanuustalo Horisontti, Malminkartano, Vellikellontie 3
lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4
sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Nähdään kuvissa. Aion siis katsoa kaikki viisi kertaa putkeen. Onneksi siitä ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa, etten ala unissani toistelemaan Al Goren teesejä.

66. päivä

2007-02-11T10:37:00.000-08:00

"Sun blogi on hiano, mä kommentoin sitä heti... siis mun omassa blogissa!" Tällaisen viestin lähetin äsken sähköpostilla vaalipäämiehelleni Ovaskaiselle luettuani hänen tämänpäiväisen blogikirjoituksensa. Ovaskainen oli aamulla hiihtämässä Maunulassa, minkä tiesinkin, ja olin jo mielessäni ehtinyt miettiä, että miten ihmeessä Käpylästä pääsee sunnuntaina kätevästi Maunulaan hiihtokamppeiden kanssa. Nyt selvisi, Ovaskainen käytti City CAr Clubin yhteiskäyttöautoaan. Olen vähän kade, koska minun oma hiihtämiseni jäi tänään haaveeksi, kun pitoteippien vaihtamiseen meni enemmän aikaa kuin ajattelin ja vakituinen hiihtokumppanini oli kipeänä eikä ollut repimässä minua matkaan. Eli luovuin sitten urheilusta ja nukuin, koska minulla oli vaalistressi.

Mutta asiaan eli Ovaskaisen blogiin. Siellä Maunulan majalla majaili muitakin hiihtäjiä kuin vaalivälineeni. "Höhöö. Poltetaan me vaan bensaa, se on halpaa. Ei meille mitenkään käy, vaikka lapsenlapsilla saattaa olla kyllä kurjempaa", remelsi arviolta keski-iän loppusuoraa etenevä herrahenkilö itseensä tyytyväisenä. Siis järkkyä, mikä tietenkin sai Ovaskaisen vetämään hiihtopalkintopullan väärään kurkkuun. Näitä ihmisiä siis riittää, jotka vähät välittää, miten maapallomme käy.

"Näinä ilmastoherätyksen päivinä en olisi uskonut kuulevani sellaista julistusta," päivittelee Ovaskainen blogissaan. "En ainakaan juuri ladunvarressa hiihtomajalla, jossa kaupunkilaiset ovat kerrankin luonnon ympäröimänä."

"Ilmastonmuutoksen etenemistä vastaan on toimittava heti nyt, sillä kohta ei ole enää mitään tehtävissä," Ovaskainen jatkaa. "Ja yksi keskeinen keino on vähentää öljyn - siis myös bensan - yletöntä läträystä. Siksi autot on saatava vähäpäästöisemmiksi ja joukkoliikenne houkuttelevaan kuntoon. Yhteiskäyttöauto on hyvä ratkaisu, kun joukkoliikenne ei jostain syystä palvele. Yksi yhteisauto korvaa laskennallisesti kahdeksan autoa, jotka kotipihaan ostettuina houkuttelisivat ajamaan lyhyimmätkin matkat."

Sitten vaalistressiin, joka jo helpotti. Nyt on mainos- ja esitetekstien viimeistelyn aika, koska ehdokasnumerot tulevat loppuviikosta ja kaikki tärkeät esitteet menevät painoon. Tänä iltana piti hioa viimeisiä tekstejä, koska huomenna graafikot alkavat panna hommaa lopulliseen pakettiin. Ovaskainen on tyyni kuten tulevan senaattorin kuuluukin, joten painajaisunet jäävät minun uneksittavakseni.

Viime yönä näin unta, että mainoksiemme sanomaa ei ymmärretä, ja toissa yön unessani muut ehdokkaat olivat painattaneet monimutkaisia, monisivuisia esitteitä, joissa oli kukkia, reikiä ja leikkauksia, jollaisia minun painoteknisen tietämykseni mukaan ole olemassakaan.

Ensi yön nukuin luultavasti rauhallisesti, koska äsken Ovaskainen hyväksyi viimeiset esitetekstit, niin että pääsen taas huomenna lykkimään niitä eteenpäin. Ja nyt lyhennän vielä yhden mainostekstin, jotta ehdin bussilla kotiin yöksi nukkumaan. Minulla kun ei ole sitä yhteiskäyttöautoa.

65. päivä

2007-02-10T05:00:00.000-08:00

Eilen taas murtuivat ennakkoluulot. Kummityttöni on valtiotieteen fuksi ja puvustaja Valtsikan speksissä 2007. Olin tietysti katsomassa esitystä, joka oli aivan hulvattoman hauska. Lähtökohtaisesti ajattelin, että joudun kitumaan kolme tuntia teinihuumorin jatkokehitelmän edessä. Mutta mitä vielä, nauroin alusta loppuun.

Taustaa: en ole kuullutkaan tällaisista spekseistä, joita ei ollut niinä kivikautisina aikoina, jolloin minä opiskelin. (Vannomaan en mene, sillä humanisti ei tuolloin vilkaissutkaan valtiotieteelliseen päin enkä minä ole varma mitä muuta valtsikassa tehtiin kuin luettiin vähän tavallista tarkemmin sanomalehtiä). Mutta nykyisin siis opiskelijat kilpailevat näillä näyttämötaiteellisilla teoksilla, joihin yleisö saa osallistua. Speksejä on myös ainakin kauppatieteilijöillä, teekkareilla ja lääkäreillä, mikä tiedoksi ilmoitettakoon kaikille muille muinaismuistoajoilla syntyneille.

Uskoni nuorisoon on aina ollut korkealla, mutta uskoni yhteiskunnallisesti ajattelevan nuorison hauskuuteen kohosi aivan huikeasti eilisessä speksissä. Kupletin aiheet eivät olleet kovin kummoisia: pankkikriisiä muisteltiin ja lanttujen dynastia pyrki maailmanvalloitukseen tuotteistuksella ja puolueensa periaateohjelmalla. Siinä sivussa, tai no, ikään kuin esityksen pääaiheena, punapääoma kavallettiin, mutta sekään ei ollut kovin paha juttu, koska kukaan ei enää muistanut, että punapääomaa oli ollut olemassakaan.

Sitä odotellessa, että vaaleihin olennaisesti liittyvä toisten puolueiden sätintä pääsee mediassa täyteen vaalinalusvauhtiin, oli upeaa eläytyä tulevien yhteiskuntakriitikoiden opiskelijaelämään. Sillä eihän kukaan näistä hulvattomista kansakunnan toivoista voi löytää itseään keski-ikäisenä kärttyilemästä eduskunnan puhemiehenä tai kyynisenä kolumnistina, jolle kaikki aatteet ovat väsähtäneen irvailun samanarvoisia kohteita. En saata uskoa! Toivottavasti kaikki speksin tekijät säilyttävät huumorinsa myös opiskelunjälkeisessä elämässään. Sillä heidän varassaan minäkin sitten vanhana elelen. Enkä yhtään tahtoisi ikäviä ihmisiä vanhuuttani vaivaamaan.

64. päivä

2007-02-08T23:20:00.000-08:00

Vanha eduskunta vetelee viimeisiään. Viikon päästä pidetään täysistunto, joka on osalle kansanedustajista oikeastikin se vihoviimeisin, vapaaehtoisesti tai pakosti, eduskunnasta putoamisen takia.

Vihreä eduskuntaryhmäkin uudistuu, ja ihan vapaaehtoispohjalta, joten Ovaskaisen ei tarvitse potkaista ketään pellolle eduskuntapaikkaansa tavoitellessaan. Se miellyttää varmasti rakentavasti ajattelevaa miestä.

Helsingissä kansanedustaja Osmo Soininvaara jättää eduskunnan. samoin tekee Uudenmaan Ulla Anttila ja Pirkanmaan Rosa Meriläinen. Kolmikko vietti eilen läksiäisiään. Kaikki ovat olleet loistavia kansanedustajia, ja jokainen on ollut minulle erityisen läheinen.

Ulla Anttila oli oma edustajani, kun asuin Espoossa, häntä siis äänestin. Rosa Meriläisen työnantaja olin ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan ja Osmo Soininvaaran talousoppeja olen ahminut jo 1980-luvulta alkaen. Ensimmäinen Soininvaaralta lukemani kirja ilmestyi muistaakseni 1983, se oli pieni, viisas kirjanen, jolla oli suuri nimi: Vihreää valoa. Uusin kirja Vauraus ja aika on vielä kirjakaupassa odottamassa, että minulla olisi aikaa lukea se! Hävettää. Kirja kertoo siitä, että emme ole hyvinvointia kasvattaessamme onnistuneet vähentämään työtä ja lisäämään onnellisuutta, vaan olemme yhä kiireisempiä. Hyi meitä!

Ja sitten se Kuka kenen tilalle -ajatusleikki. Soininvaaran tilalle tahdon Ovaskaisen, Anttilan tilalle Vihreän liiton varapuheenjohtajan Janne Länsipuron ja Meriläisen tilalle lääkäri, kaupunginvaltutettu Maija Kajanin. Puts! Selvä peli.

63. päivä

2007-02-08T06:49:00.000-08:00

Vaalit ovat paljolti talkootyötä, mikä demokratiassa ihan oikein onkin. Suomen kaltaisessa maassa ei vielä tarvitse olla rikas pyrkiäkseen vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin. Rahaa toki tarvitaan mainostilan ostamiseen ja esitteiden painamiseen, mutta paljon voi tehdä ihmisvoimin ja omia taitojaan hyödyntäen. Ovaskaisen tukiryhmässä on aivan uskomattomia ammattilaisia, jotka osaavat vaikka mitä. Talkoilla tehtiin syksyllä upeat nettisivut sekä kampanjan vauhdikkaat avausbileet, jotka olivat jo joulukuussa. Aivan mielettömän hienot valokuvat ovat myös tukiryhmän valokuvaajan synnyttämiä. Puhumattakaan mahtavista mainoksista, jotka enimmäkseen ovat vasta tulossa. Skåål kaikille tekijöille!

Vaaliasevarustelumme ei tähän lopu, vaan tulevan viikon illat ovat hektistä valmistelun aikaa. Viikon päästä perjantaina, Kain päivänä, kaiken pitäisi olla valmista neljän viikon kampanjaa varten. Hyvältä näyttää! Ovaskaisen vaaliasevarustelupäivät ovat vasta edessä. Tässä virallinen kutsu hauskimman ja ihanimman helsinkiläisen vihreän tukiryhmän talkoopäiville.

Suuret vaaliasevarustelupäivät Annalassa, Hämeentie 154.

Perjantaina 9.2. klo 16.30-18.00
Tiistaina 13.2. klo 18.00-19.30
Keskiviikkona 14.2. klo 18.00-19.30

Tervetuloa mukaan! Tiedossa säkenöivää keskustelua, pientä purtavaa ja kevyttä puhdetyötä, joka ei pääse rasittamaan, koska tekijöitä on jo valmiiksi ilmoittautunut monta.

Ai, mitä siellä tehdään? No, tietenkään en kerro, tulkaa paikalle katsomaan. Salaisessa vaaliasevarustelussa vain kutsu on julkista. Mutta sen lupaan, että seura on ihan ykkösluokkaa. Ensimmäisen mahdollisuus tavata meitä kaikessa hehkeydessämme on jo huomenna.

Ensi viikolla lupaamme julkaista myös pari mojovaa viihdepuolen ylläriä, joten seuratkaa Ovaskaisen nettisivuja.

62. päivä

2007-02-07T03:33:00.000-08:00

Unohdin vaalirintanappini tänään kotiin, kun vaihdoin pakkastakkiin. Olo on ihan alaston. Itseäni lohduttaakseni julkaisen sarjan Ovaskaisen vaalinappeja eri ajoilta. Ovaskainen ei ole mikään eilisen teeren poika ehdokkaana, mikä näkyy nappien tyylissä.

Näiden vaalien virallinen Ovaskais-nappi on KYLLÄ KAI vihreällä pohjalla. Saatavana Viking Line -mainostyyppisenä reunojen yli pursuavana mallina (kuvassa) sekä perinteisempänä designina, jossa teksti ei tursu reunoille. Nappeja voi tilata minulta, jos haluaa kantaa mukanaan aina toimivaa vastausta joka kysymykseen.

Kuvan muut napit ovat Ovaskaisen Tampereen-kaudelta, eri vaaleista, joiden lopputuloksena mies vaikutti Tampereen kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa. Eduskuntaankin äijä pyrki, mutta vaikka silloinkin hänellä oli loistava tukiryhmä, niin vielä eivät Eduskuntatalon ovet auenneet. Kaikki aikanaan, ja nyt on eduskunnan aika.

KYLLÄ KAI -merkki toimi jo Tampereella. Onnekkaasti osa entisestä tukiryhmästä on myös muuttanut pääkaupunkiin, joten pystyimme jalostamaan vanhan merkin (oik. yläkulma) uuteen kuosiin. Kiitos vinkistä Iinalle, Minnalle ja Kessulle, sillä ehdokas itse yritti pimittää mainion merkin olemassaolon meiltä viattomilta uusilta tukiryhmäläisiltä.

Muut vanhat merkit ovat mustavalkoinen Support your local Ovaskainen sekä oranssi K.OVA ON KOVA, jota en ymmärrä yhtään, mutta se on ilmeistä äijähuumoria, sillä miehet tykkäävät sitä toistella. Minusta Ovaskaisesta ei saa kovista edes kurmoottamalla, uskoisin. Hän on mitä humaanein ja sympaattisin persoona. Joten menkööt nyt sen piikkiin, että tavoite on kova: läpimeno eduskuntaan.

61. päivä

2007-02-06T06:42:00.000-08:00

Tänään olen viettänyt painonmiesten päivää. Painojen myyntimiehet ovat ihan oma ihmisrotunsa, jota jokainen kustantaja rakastaa. Painonmiehet näet ovat järjestään mukavia. Nyt kun saan olla hetken aikaa vaalikustantaja Ovaskaisen hyväksi, olen nauttinut täysillä painotarjousten neuvotteluista.

Vihreäkin vaalitoiminta tarvitsee painotuotteita eli metsää kaatuu myös meidän viestintämme edestä, ainakin vielä jonkin aikaa ennen kuin sähkö syrjäyttää painamisen. Jokainen viestimen valinta on poliittinen ele, jota voi maapallon hyvinvoinnin kannalta tarkastella monelta kantilta. Vähämerkityksellistä ei kuitenkaan ole se, että yksi tykkää enemmän paperista, toinen sähköstä. Minulla on ollut työelämässäni se onni (tai onnettomuus, kuten ekologinen tiukkapipo voisi epäillä), että olen kuluttanut tavattomia määriä sekä paperia että sähköä ihmisten ilmaisunhalun takia. Ajattelen niin, että jos jotain haluaa sanoa, on käytettävä välinettä. Oma suu ei kanna kaikkialle.

Joten paljastan täten, että Ovaskainen tulee panemaan paperilla asioitaan. Ja että joku ihana painonherra Ovaskaisen asiat moneksi monistaa. Joten sallittakoon tämän ammattikunnan ylistys, ihan sen varjolla, että Ovaskaisella on työelämän edistäminen sydämellään näissä vaaleissa.

Helsingin kirjaltajat oli Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys, perustettu 25. huhtikuuta 1869. Vaikka kustantaminen on ehkä maailman konservatiivisin toimiala, meidän päätehtävämmehän on säilöä, niin olemme myös aloittaneet paljon asioita, joista suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen käynnistäminen ei ole niitä pöhköimpiä.

Jotain pysyvää, vanhanaikaista on säilynyt näissä nykyajan painonmiehissä. Heidän aikakäsityksensä on ihan omansa. Heillä ei ole ikinä kiire. Jos kysyt painonherralta tarjousta, hän aina juttelee kaikenmoista ylimääräistä papereista, tuotannosta, säästä. Yhden puhelun jälkeen sinulla on jotenkin ylevöitynyt olo. Joku on taas välittänyt sinusta. Vaikea hetki on sitten edessä vasta seuraavana päivänä, kun täytyy valita joku mukavista miehistä työn tekijäksi ja hylätä muut. Mutta ainahan tulee uusia vaaleja!

60. päivä

2007-02-05T06:02:00.000-08:00

Blogini on tukiblogi, jonka päätehtävä on vaikuttaa Kai Ovaskaisen ja tukiryhmänsä menestykseen vaaleissa. Mutta koska olen enemmän renessanssi-ihminen kuin yhden aatteen nainen, promoan kaikkea muutakin arvostamaani. Erityisesti puoluettani.

Näin pyöreän blogikymmenpäiväisen kunniaksi tahdon suunnata klikkauskeskittymisenne puolueemme sivustolle. Siellä on alkanut pyöriä vähän samanlainen juttu kuin tämä minun blogini eli kirjoitussarja, johon tulee joka päivä jotain uutta, tosin eri kirjoittajilta. Tänään kello käy 40 päivää vaaleihin -otsikolla ja Janina Andersson kirjoittaa Itämerestä.

Eli älkää unohtako saastunutta merta jalkojemme juuressa ilmastonmuutoksen torjunnan innossa. Itämeri ei ole taianomaisesti puhdistunut, vaan kuolee yhä edessämme, jos emme muuta elämäämme. Myönnettävä on, että itse olen paljolti ulkoistanut Itämeren konkreettisen suojelun WWF:lle, mutta en tosin toiminnallani myöskään juurikaan saastuta merta. Merenrannalla huvilaa pitävä harrastusyhdistykseni pitää huolta, että mereen ei pääse jätteitä ja uutuutena meillä on oman voimalamme tuulella pyörivä sähkömoottori veneeseen, jota tarvitaan tavarankuljetukseen. Ihmiset kulkevat jalka- ja soutulihasvoimin.

Itämerta saastuttaa maatalous ja kalankasvatus kaikkialla Itämeren rannoilla, jätevesilaitokset erityisesti Pietarissa sekä lisäksi asutus, teollisuus ja liikenne.

Näitä ongelmia ei voi ulkoistaa jonkun toisen valtion kuin Suomen niskoille. Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden tärkein missio tulisi olla Itämeren hyvinvointi. Pietarin jätevesipuhdistusta pitää tukea kansainvälisellä yhteistyöllä ja suomalaisella tietotaidolla. Meillä kun fosforia on osattu puhdistaa jätevesistä kemiallisesti jo 70-luvulla, Pietarissa sitä ei tehdä vieläkään.

Itämerta saastuttavaa maataloutta ei ole vain Puolassa, vaan myös suloisessa Suomessamme. Maataloustukia pitää ohjata Itämeri-ystävälliseen viljelykseen ja karjankasvatukseen. Janne Länsipuro sanoo Rehellistä ruokaa -kirjassa näin: "Hyvä nyrkkisääntö viljelijälle on, että eläinmäärä on oikea, kun oman tilan pellot ja laitumet riittävät eläintenruokintaan ja eläinten lanta peltojen lannoitukseen. Ravinteet kiertävät maasta kasvin ja lehmän kauttta takaisin maahan." Tämä tarkoittaa tilakohtaista suljettua ravinnekiertoa. Lisäksi merenrannat tarvitsevat maatalouden haittojen torjumiseksi myös suojavyöhykkeitä.

Kalankasvatusta ei saa katsoa läpi sormien, vaan kalaa pitää kasvattaa suljetuissa kasvatuslaitoksista, joista ei pääse ravinteita mereen.

Kaikki liikenne kuormittaa Itämerta, myös autoliikenne. Kävele, pyöräile ja käytä joukkoliikennettä, niin autat Itämerta. Itämeren alati lisääntyvä rahtiliikenne on myös uhkaavaa, erityisesti yksirunkoisten öljytankkereiden onnettomuusherkkyyden takia.

Tiivistäen Itämeri tarvitsee Suomessa maataloustukien ohjausta Itämeri-ystävälliseen viljelyyn, joukko- ja raideliikennettä suosivaa politiikkaa sekä tiukempaa jätevesipuhdistusta ja hallittua hajarakentamista (kompostikäymälöitä ja kiinteistöjen liittämistä viemäriverkkoihin).

59. päivä

2007-02-04T11:17:00.000-08:00

Elokuvallista viikonloppua! Pari pätkää viikonlopussa pitää spiritin korkealla. Eilen kävin kaverin kanssa katsomassa Babelia ja tänään esitimme vaalityön nimissä tanskalaisen Niels Arden Oplevin Martinin unelma -elokuvan Kino Engelissä.

Puhumassa oli Ovaskaisen lisäksi Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, joka kertoi mitä elokuvamme rahoitukselle tulisi tehdä. Sali oli täynnä ja ilmeisen tyytyväistä joukkoa, koska tulivat kädestä kiittämään elokuvan jälkeen sekä itse vaalivälinettä että minuakin, oletettavasti siksi että osasin jakaa ihmisille liput oikein päin käteen.

Ovaskainen ja Krohn kuulemma puhuivat viisaita, mutta minä en tiedä siitä mitään, kun vartosin eteisessä myöhässätulijoita. Sen ehdin kuulla, kun Irina Krohn sanoi, että jos haluamme vaikuttaa siihen kuinka monta kotimaista elokuvaa tehdään, meidän on parasta valita poliitikot, jotka tahtovat edistää elokuvantekoa. Poliitikot eivät päätä elokuvan sisällöstä, mutta kylläkin siitä paljonko elokuvia tehdään.

Ovaskainen on elokuvapoliitikkoja eli hänelle saa tässä lajissa sälyttää vastuuta. Mies on johtanut Pirkanmaan elokuvakeskusta yhdeksän pitkää vuotta 1990-luvulla eikä hän ole taiteenlajia jälkeenpäinkään hylännyt.

Talousmiehenä Ovaskainen näkee myös elokuvan hyödyn valtiolle. "Kotimaisten elokuvien laadukkuus ja menestys näkyy myös valtion kassassa aiempaa suurempina tuloveron ja arvonlisäveron tuottoina," sanoo Ovaskainen nettisivuillaan. "Suomen elokuvasäätiö selvitti elokuvatuottajien avustuksella kahden esimerkkielokuvan, Menolippu Mombasaan (2002) ja Nousukausi (2003), taloudelliset vaikutukset valtiolle. Tuloksena oli, että säätiön myöntämästä tuotantotuesta peräti 64-81 prosenttia palautuu valtiolle verotuloina. Mitä parempi ja menestyneempi elokuva on, sitä suurempi on tulo- ja arvonlisäverojen kautta valtiolle kirjautuva verotulo."

Ovaskainen kiteyttää elokuvatuotannon taloudellisen merkityksen: "Kotimainen elokuvatuotanto on raskaan rockin ohella oiva esimerkki siitä, että suomalainen kulttuuri voi olla oikea vientituote ja että kulttuurituotannon edistäminen voi olla valtiollekin hyvä taloudellinen sijoitus."

Taide ei siis ole tuhlausta, vaan myös tuloja ja työtä tekijöille sekä yhteistä verohyvää meille kaikille. Rahalla mittaamatonta kuitenkin on elokuvan elämys, se joka auttaa meitä unelmoimaan.

58. päivä

2007-02-03T08:06:00.001-08:00

Leikin tänään nettikustannustoimittajaa ja korjasin Ovaskaisen blogin kirjoitusvirheet. Minkäs kissa karvoilleen voi... Samalla tulin lukeneeksi itse bloginkin, joten ollaan tänään ihan vaan vaaliohjelma-asioilla, kun sattuu vihreän politiikan ylin konklaavi eli valtuuskuntakin olemaan koolla Helsingissä ja puheenjohtaja Tarja Cronberg on linjannut tavoitteemme ensi hallituskaudelle.

Ovaskainen iloitsee blogissaan siitä, että kaikkien puolueiden puheenjohtajat ovat saaneet pääkaupunkiseutuherätyksen. Vaalien jälkeen sitten nähdään, onko puheille katetta vai onko tavoitteena vain pääkaupunkiseudun äänet, joiden turvin Ouluun tehdään uusia moottoriteitä.

Helsingin seudulle täytyy saada metropolihallinto, jotta ilmastonmuutos ja eriarvoistuminen saadaan kuriin.

Pääkaupunkiseudun liikenne täytyy saada aivan uusille raiteille. Koko seutua tulee kehittää joukkoliikenteen varaan, koska ilmastonmuutos täytyy pysäyttää nyt eikä viiden vuoden päästä. Pahimmillaan Suomen lämpötila voi nousta yhdeksän astetta sadassa vuodessa, sillä IPCC:n (Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli) eilen julkaistun julkilausuman mukaan pohjoisessa lämpenee eniten. Miten sitten suu pannaan, kun Itämeren pinta nousee ja kultahammasrannikko lainehtii?

"Kehärata, länsimetro ja Espoon kaupunkiradan jatko sekä reilusti paremmat poikittaisyhteydet olisivat tarpeen, jotta minimetropolimme ei enää leviäisi yksityisautoilun varassa pitkin seudun maalaismaisemia", sanoo Ovaskainen blogissaan. Ja halvat, mieluimmin ilmaiset liput, lisään minä, vaikka tiedän, että upeinkaan hallitus ei omista taikasauvaa. Mutta ainahan voi unelmoida.

Tarvitsemme myös yhteisen verotuksen pääkaupunkiseudun kunnille, sillä nyt kunnat kilpailevat hyvistä veronmaksajista. Tämä touhu rapauttaa kuntien yhdyskuntarakennetta, kun kaikki kaupungit kaavoittavat ne samat rikkaat perheet mielessään. Köyhät muuttavat seudun laidoille, siis ne joilla on varaa muuttaa. Kaikilla ei ole varaa edes muuttaa, sillä Suomessa elää yli 130 000 lasta köyhyydessä. Eivätkä ne lapset yksin elä, kyllä heidän vanhempansakin ovat yhtä köyhiä.

Viime hallituskaudella veronkevennyksiin käytettiin 3 miljardia ja perusturvan parantamiseen 300 miljoonaa. Tämä peli ei vetele. Siksi me vihreät tahdomme perustulon kaikille mutta koska tiedämme, että huomenna se taivaallinen perustulo ei maanpäälle laskeudu kovan poliittisen vastustuksen takia, niin siirtymäaikana tahdomme, että alle tonnin kuukausitulot ovat verottomia.

Ja koska tahdomme tehdä emmekä räksyttää, haluamme hallitukseen. Tiivistettynä tällä ohjelmalla: ilmastonmuutos seis, köyhyys pois ja työelämä kuntoon.

57. päivä

2007-02-02T06:59:00.000-08:00

Olen ihan täpinöissäni, niin kuin meillä töissä on tapana sanoa, koska kohta alkaa Apassionata-hevosshow Areenalla. Kaverit ovat kertoneet, että tämä huikea taituruusnäytös täytyy jokaisen hevostelun rakastajan nähdä ainakin kerran. Olen satunnainen ratsastaja, mutta ei harrastuksen epäsäännöllisyys estä minua intoilemasta hevosten perään.

Soisi vaan, että julkinen tuki kohdistuisi tasa-arvoisesti tyttöjen ja poikien harrastuksiin. Ratsastus, baletti, luistelu ja muut "tyttöharrastukset" eivät saa samanlaista valtion ja kunnallista tukea kuin poikain urheilu. Näin on ollut aina. Olen tämän kokenut omassa nahassani, koska lukioaikanani toimin kesätöissä Tampereen kaupungilla POIKIEN URHEILUOHJAAJANA. Juu-uh, tytöille ei kaupunki yleisurheilukoulua tarjonnut, mutta tyttö sentään kelpasi poikia ohjaamaan. Poikien jalkapallojoukkuettakin valmensin.

Ennen illan menoja ehdin uutishuvitella. Maikkarin sivuilla Setä Arkadia eli politiikan toimituksen esimies Timo Haapala ruotii blogissaan tänään julkaistavaa Uudenmaan vaalipiirin kannatusgallupia. Olemme saamassa yhden lisäpaikan myös Uudellamaalla, kuten Helsingissäkin. Mahtavaa! Kampanjaa on tosi kivaa tehdä näissä tunnelmissa. Uusimaa on supervaalipiiri eikä mikään, mikään ole iloisempaa kuin se, että Heidin kannatus on aivan tähtilukemissa: yli 50 % äänistämme olisi gallupin mukaan menossa Heidille, äänipottina yli 50 000! Ja jokaisen tulevan äänen Heidi on totisesti moninkertaisena ansainnut.

56. päivä

2007-02-01T10:14:00.000-08:00

Tänään huomasin ärsyyntyväni, kun vietin meditaatiohetkeä pimeydessä. En suinkaan sen takia, että meditointi olisi ikävää, en toki, olen harjoittanut lajia jo pitkään, mutta koska meditoin mielenosoituksellisesti, niin ajatukseni eivät olleet tyhjyydessä vaan sähkönkulutuksessa.

Tänään vietettiin tai vietetään (riippuu informaatiosta) viiden minuutin sähkötön hetki ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Viestejä demosta on kulkenut sähköpostilistoilla koko päivän. Joten toki osallistuin, suomalaisen ajanlaskun mukaan, vaikka jotkut neropatit olivat laskeneet, että aika on oikeasti vasta vajaan tunnin päästä. Mutta päätin tässä välissä kirjoittaa blogin ja meditoida sitten uudestaan, jospa olisin paremmalla tuulella.

Minua siis ei tietenkään ärsyttänyt demo sinänsä, pidän kaikesta symbolisesta toiminnasta, vaan minua alkoi sieppaamaan kaikkien niiden paatoksellisten ihmisten mielipiteet, joita päivän mittaan jouduin lukemaan. Kynttilänvalossa ei saa istua viittä minuuttiakaan, koska sitten maailma luulee, että vihreät kuvittelevat ratkaisensa ongelmat pimeässä istumalla. Ja ilmakehää tuhotaan, kun kynttilää poltetaan. Just niin! Missä noita pateettisia tosikkoja oikein kasvaa? Demonstraatio on havaintoesitys eli ele, jolla tahdotaan julkisesti kertoa mielipiteensä asiasta. Ja nyt siis tahdoin kertoa, että sähköä pitää säästää.

Ylen vaalikone avautui tänään. Koneeseen sisältyy aivan mahdoton ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvä kysymys. Koneessa pitää valita yksi seuraavista ilmastonmuutoksen torjunnan keinoista: verotetaan päästöjä tiukemmin, asetetaan päästöille tiukemmat rajat, kehitetään ympäristömyönteistä teknologiaa, säästetään energiaa tai luovutaan talouskasvun ihannoinnista. (Tai sitten sai valita, ettei tehdä mitään).

Kaikkia edellä mainittuja tarvitaan ilmastotalkoissa. Valinta on lähes mahdoton, mutta kun jotain pitää valita, niin kai siinä sitten valitsijan luonne korostuu. Ihmettelin näet, miksi Ylen koneessa vaalivälineeni Ovaskainen ei ollut aivan ykkösenä minun tuloslistallani. Kun erot ovat samanmielisten vihreiden välillä pienet, niin tämä yksi vastaus erottelee joukon, vaikka luultavasti jokainen on tuskaillut vastaamisen mahdottomuutta.

Jaa, miksi epäilen, että luonne erottelee. No, siksi että Ovaskainen, joka on humaani, ihmiseen uskova ja rakentava ihminen, on vastannut tähän, että säästää pitää. Ja minä panin, että verottaa pitää tiukemmin. En taida sittenkään uskoa aidosti ihmisen hyvyyteen, kun en usko tuohon säästämisintoon muuta kuin itseni kaltaisten pyhimysten kohdalla. Niitä muita, pahiksia, varten ovat verot. Täytyy tosiaan meditoida se toinenkin viisiminuuttinen, jos vaikka kasvaisin ihmisenä.

55. päivä

2007-01-31T08:36:00.000-08:00

Tänään olen rakentanut Ovaskaiselle vaalielämää eli täyttänyt kalenteriin urheiluhenkeä vaativan ohjelman, jossa ei kovasti ole luppoaikaa ennen 18.3. Äijä näyttää kovin päättäväiseltä ja kauaskatsovalta eli eiköhän tuo kestä, koska kamppiksen teko on hauskaa. Minulla on tällainen puhti ja puuha -päivä, koska eilen olin puoluetoimistolla ja siellä oli paljon menoa ja hyörintää, kun yhdessä huoneessa painettiin t-paitoja ja toisessa tutkittiin tulevia tapahtumia. Helsingin piirin tyylikäs kampanjapäällikkö Ville Tuominen oli tilaisuuden kunniaksi sonnustautunut keväänvihreään solmioon. Se on aina niin hienoa, kun ihmisellä on tilanne- ja tyylitajua!

Yleisesti tänään on feminismin päivä, joten puuhakkuuteni sallittakoon. Eduskunnassa naisia on vähemmistössä, mutta meidän vihreiden ryhmässä enemmistössä. Siispä työtä tasajaon eteen, hyvät aatteen siskot ja veljet! Feminismi ei ole "kaikki meille" -julistusta, vaan "puolet ja puolet" -meininkiä.

Kysymättäkin otaksun, että Ovaskainen allekirjoittaa tämän päiväisen kansanedustajien julistuksen (huomenna sen voi allekirjoittaa netissä, vink!, vink!, herra ehdokas, osoite on www.feministinenaloite.org). Aloitteella ajetaan mm. sitä, että työn ja perheen yhteensovittamista helpotettaisiin, vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken ja samasta työstä maksetaan samaa palkkaa. Siis aivan yksinkertaisesti pyrkimystä tasa-arvoon.

54. päivä

2007-01-30T05:42:00.000-08:00

Istuta puu, se sitoo hiilidioksidia.

Kärsivän ilmaston takia on tehtävä paljon ja monenlaista. Yhtä taikakeinoa ei ole ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Jokaisen on tehtävä sitä, mitä osaa parhaiten. Minä osaan istuttaa puita vaikka unissani, niin paljon olen hommaa tehnyt lapsesta asti. Maata ei tosin ole, joten valmiuteni ovat vajaakäytössä. Mutta muistakaa minua, kun lähdette metsää tekemään.

Ajattelin tätä, kun tutkin aamun Hesarin keinoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. En osaa rakentaa aurinkokennoja, en tehdä tuulivoimalaa, en nesteyttää hiilidioksidia merenpohjaan. Kykyni merileväviljelmän pystyttämiseenkin taitavat olla aika rajalliset.

Mutta jotain osaan. Osaan istuttaa puita.

Kuvataiteilijoista minulle kaikkien aikojen rakkain, jos näin edes voi rankata eniten rakastamansa taiteenlajin harjoittajia, on saksalainen Joseph Beuys (1921-1986). Monen taiteenlajin pioneeri Joseph Beuys istutti myös puita. Kasselin Documentassa (Euroopan suurin toistuva nykytaidenäyttely) vuonna 1982 Beuys istutti 7000 tammea torjuakseen saasteita. Beuysin perintöä tarvitaan nyt. Beuysille taide oli maailman pelastamista ja maapallon hoitamista.

Tällä viikolla kuullaan, mitä taiteen entisellä pääkaupungilla Pariisilla on asiaa. Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) esittää raporttinsa perjantaina ja työryhmä on koolla koko viikon Pariisissa.

Paljonko ilmaston arvioidaan lämpenevän? Kukaan ei tiedä, koska mannerjäätikön sulamisen mallintaminen on niin monimutkaista, että hommaan menee ainakin viisi vuotta. Sitä aikaa meillä ei ole varaa odottaa. Siitä olemme varmoja, että me ihmiset itse olemme tämän kuuman sopan keittäneet.

Mutta meillä on toivoa, kunhan muutamme elämäämme. It's not too late, sanoo Greenpeace Eiffel-tornin kyljessä. Pariisin symbolilla, tuolla länsimaisen teollisen sivistysyhteiskunnan manifestilla on nyt meille asiaa. It's not too late, huutaa Eiffel-torni, jos vain kuuntelemme.

53. päivä

2007-01-29T09:49:00.000-08:00

Oi, tänään on ihana päivä. En olekaan yksin universumissa, vaan tässä bittiavaruudessa on toinenkin tukiryhmäblogi, Vihreää valoa, made by Janne Länsipuron tukiryhmä. Mahtavaa! Jos asuisin Uudellamaalla, toimisin itsekin mainitussa tukiryhmässä, joten pränttäsin tuohon sivupalstalle pysyvästi linkin tukiryhmäblogiin sekä Jannen sivustolle, joten seuratkaapa niitäkin.

Ovaskainenkin on ollut netissä aktiivinen tänään ja julkaissut uusia kuvia. Esimerkki yllä, syystä että Ovaskainen harrastaa yhteiskäyttöautoa. Eli kulkee perheineen normaalisti julkisilla, mutta silloin kuin autoa tarvitaan, se saadaan City Car Clubista, mikä takaa sen, että autoa käytetään vain tarpeeseen ja samalla kertaa hoidetaan niin vaimon, lasten kuin kissankin asiat. (Jaa, no, tulikohan liioiteltua, kissalla ei liene paljon asioita Käpylän ulkopuolelle.)

Yhteiskäyttöautoilun soisi yleistyvän, mutta valitettavan harvat autoilijat tietävät alan ainoasta yrityksestä, City Car Clubista. Yhteiskäyttöauto olisi erinomainen vaihtoehto esimerkiksi perheisiin, joissa on kaksi autoa. Molemmilla autoilla sentään ei yhdelläkään perheellä voi olla koko ajan käyttöä. Jo tällä tavoin autoilu vähenisi alueilla, joissa on joukkoliikennettä. Yhteiskäyttöautoja löytyy pääkaupunkiseudulta jokaisen kotinurkilta, joten tutustukaa mainioon ideaan.

Pelkästään yksityisten ihmisen ympäristötietoisuuden varaan yhteiskäyttöautojen menestystä ei ole hyvä sälyttää. Ovaskainen kannustaa toimiin myös julkista sektoria: "Jotta autojen yhteiskäyttö yleistyisi entuudestaan, valtion ja kuntien kannattaisi toimia yhteiskäytön pilotteina. Jo nyt useat yritykset ja yhteisöt ovat ottaneet käyttöönsä yhteiskäyttöautoja korvaamaan tai täydentämään omia autojaan."

52. päivä

2007-01-28T10:02:00.000-08:00

Eilen ystäväni väitöskaronkassa ehti jutella pitkästä aikaa tutkijakavereiden kanssa. Eräs ystävistäni kuulutti onnellisena, että hän tuntee itsensä taas ihmiseksi, kun saa ansiosidonnaista päivärahaa.

Siis täh? Näin on maailma tänään. Tämä yli nelikymppinen ystäväni on monen muun lailla aina ollut pätkätöissä ja maksanut säntillisesti ammattiyhdistysmaksunsa, jotta hänellä olisi sitten turva, jos työtä ei löydykään.

Kävi seuraavasti: määräaikainen työsuhde loppui, mutta tarjolla on vajaan puolen vuoden apuraha kiinnostavaan kirjaprojektiin. Toimelias kaveri tietysti otti homman ja oli vielä ylpeä, kun sai tämän alansa pioneerihankkeen tehtäväkseen. Apuraha luonnollisesti loppui ennen kuin kirja oli valmis ja ystävä haki työttömyyskorvausta. Tulos: ei mitään korvauksia, nainenhan on selvä yrittäjä, joka työllistyy kirjaprojektissa. Yksinhuoltaja putosi tyhjän päälle kahden lapsensa kanssa. Karmeinta oli henkinen nöyryytys. Se että hänen täytyi anoa ja perustella ja selvittää koko elämänsä saadakseen leipää lapsilleen.

Tätä on suomalainen turvaverkko, joka perustuu siihen, että ihmisellä on vakituinen työsuhde. Ja jos tuo työsuhde koskaan katkeaa, älä ikinä ota vastaa mitään epämääräistä. Sitä saat katua.

Näin ei kuulu olla. Jokaiselle suomalaiselle kuuluu perusturva, jota me vihreät sanomme perustuloksi. Sen saisi jokainen elämäntilanteeseen katsomatta, ilman mitään selittelyjä. Perustulon lisäksi jokainen lisätyö kannattaa ottaa vastaan, koska työtä tekemällä ei menettäisi perusturvaansa. Sellaisessa maailmassa tutkimustakin voisi tehdä. Humanistisen alan tutkijantyöllä ei ole mitään tekemistä yrittäjyyden kanssa. Humanisti on sivistyksen palveluksessa eikä hänen tutkimustuloksiaan voi mitata ebit-prosenteilla.

51. päivä

2007-01-27T07:43:00.000-08:00

Tänään oli vaalitoimintapäivä. Vihreät ehdokkaat liikehtivät eri puolilla Suomea ja mainostivat vihertestiä. Käypähän testaamassa, kuinka vihreä olet. Samalla käynnillä voit tehdä vihreiden oman vaalikoneen, joka erottelee vihreitä ehdokkaita toisistaan.

Olin liikenteessä minäkin. Jaoimme Ovaskaisen kanssa 350 leffamainosta Kolmen sepän patsaalla. Panen mainoksen tähänkin. Näe elokuva ja kuule samalla istumalla Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajalta Irina Krohnilta, mikä on suomalaisen elokuvan tila tällä hetkellä. Eli:

Tervetuloa Niels Arden Oplevin elokuvan MARTININ UNELMA ennakkonäytökseen sunnuntaina 4.2. klo 14.00 Kino Engeliin, Sofiankatu 4.

Tanskalaisen ohjaajan tositarinaan perustuva elokuva on palkittu useilla festivaaleilla, mm. Berliinissä 2006. Elokuva kertoo nuoresta pojasta, joka ihailee Martin Luther Kingiä ja kärsii tyrannimaisesta koulusta.

Elokuvan alussa Suomen elokuvasäätion toimitusjohtaja Irina Krohn kertoo, miten elokuvatuotantomme nostetaan muiden pohjoismaiden rinnalle.

Varaa lippusi täältä. Siis käytännöstä minulta, mutta linkistä pääset lomakkeeseen.

Lisätietoja elokuvasta:

Niels Arden Oplev: MARTININ UNELMA (Drømmen, Tanska 2006), 105 min. -K11-

Martin Luther King on maalla asuvan Fritsin ihanne. Vuonna 1969 muuttuvaa maailmaa värittävät pitkätukkahipit partoineen, mielenosoitukset sotaa vastaan ja räiskyvä rokki. Elokuvan englanninkielinen nimi onkin aikaa hyvin kuvaavasti We shall overcome.

Frits siirretään kyläkoulusta kaupunkikouluun, jota hallitsee tyrannimainen rehtori pelolla ja väkivallalla. Pitkä tukka ja rokki ovat kiellettyjä, vain kaikki vanha on hyvää.

Rehtori rankaisee Fritsiä niin ankarasti että tämä joutuu käymään sairaalassa. Poika ja hänen vanhempansa vaativat oikeutta ja rehtorin erottamista. Koko kylä tuntuu kuitenkin olevan rehtorin vallassa, ja tämä käyttää kaikki keinot vastustajien murskaamiseksi. MARTININ UNELMA on vaikuttava tarina yhdestä koulumaailman arimmista ja vaietuimmista aiheista.

50. paiva

2007-01-25T23:32:00.000-08:00

Hei, tama blogi on puolivalissaan! Kippis!

Hassujen nappaimistojen maassa viela taman paivan, mutta vahan apeissa tunnelmissa eilisen illallisseuran myrskyjuttujen takia. Hurjan talvettoman talven pahimmassa myrskyssa viikko sitten kuoli kahdeksan ihmista ja lukuisia loukkaantui. Nailla mailla, jossa eletaan merenpinnan alapuolella, huoli veden nousemisesta on paljon todellisempi kuin Helsingissa Tanskan suojaaman lahden rannalla. Vaikka kyllahan Risto Isomaki Sarasvatin hiekkaa -kirjassaan vakuuttavasti osoittaa, miten tsunamia ei yksi pikku Tanska esta etenemasta. Suosittelen edelleen kirjan lukemista.

Taalla ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Maassa jossa minun mielestani ei koskaan ole talvea ollutkaan, voivotellaan talvettomuutta.

Olen strategisen johtamisen seminaarissa, jossa kauaskantoisimpien johtajien puheissa ilmastonmuutos ja energian saatavuus pulpahtelee yhta olennaisena osana kuin mediamaailman murroksetkin. Ehka maailmanmeno muuttuu eika vain puheet. Hyodyllisinta, mita mina nyt voin tehda, on tulla kotiin ja jarjestella vaalitilaisuuksia aiheesta. Etaisyydesta asioiden jarjestely on vahan haasteellista, vaikka onnistuu se nainkin.

Mutta ensin kayn katsomassa, onko Ovaskainen kirjoittanut blogiaan.

49. paiva

2007-01-25T08:43:00.000-08:00

Hassujen nappaimistojen maassa pyoraillaan. Jopa niin olennaisesti, etta pyoraily katsotaan kulttuuriperinnoksi, jota taytyy erikseen vaalia kaupunkikulttuurin osana, ei liikenneongelmana. Amsterdamin pyorailyinto laantui parikymmenta vuotta sitten. Vaarassa oli kaupunkikuva ja huoleton hollantilainen imago, jossa kanaalien kylkeen kuuluu pyorailevat kaupunkilaiset. Mita turistitkin siita tykkaisivat, jos pyorat haviaisivat? Toimeen tartuttiin, pyorille annettiin etuajo-oikeuksia ja pysakointia helpotettiin. Ja pyoraily pelastui, kaupunki oli entisellaan.

Kaupunkikulttuurin edistaminen on asia, jota meilla Suomessa ei arvosteta. Helsinkikin olisi ihanampi kaupunki, jos keskustassa kaveltaisiin ja pyorailtaisiin, mutta se vaatii sita, etta auto ei tule ensin liikennesuunnittelussa.

Keskustakulttuuri vaatii myos julkista tilaa, jossa oleskella ilman ostopakkoa. Rautatietorin luistinrata on upea avaus keskustan elavoittamiseen. Musta aukio on nyt joka ilta taynna elamaa. Keskustakirjasto on pitkantahtaimen hanke, joka palvelee kaikkia kaupunkilaisia ja myos matkailijoita. Keskustan ja lahioiden tarpeita ei voi asettaa vastakkain. Keskusta on kaupungin sielu, joka mahdollistaa niin tutun kuin anonyyminkin kohtaamisen. Kaupungin valovoimaisuus maaraytyy keskustan valovoimaisuudesta. Siksi tanaankin, hetken tyotauon aikana, oli tavattoman lennokasta vaeltaa kanavanvarsia historiallisessa ymparistossa, pyorailevien hollantilaisten seassa.

Mainos: tsekkaa Ovaskaisen uusi vaalikuva.

48. paiva

2007-01-23T23:00:00.000-08:00

Tanaan vihreiden kattokampanaja avataan, vaalikaverit juhlivat ja kehuvat yhteisbileissa ehdokkaitaan. Minun kohtaloni on: ei paasya bileisiin. Tyo vei hassujen nappaimistojen maahan, mutta ehdokkaani ylistamista eivat pikku vaikeudet esta. Puolueen kampanjatoimistossa on kaikki valmiina, kuten kampanjapaallikko aamutekstarillaan viestitti! Onnea kaikille!

Etaisyydesta nakee enemman. Vaalien alla kaikilla karsivilla ja kaltoinkohdelluilla on ystavia ja jokainen ehdokas on heikomman asialla. Kai Ovaskaisesta tulee loistava kansanedustaja siksi, etta han haluaa tehda tyota sen eteen, etta meilla ylipaataan riittaa ihmisia tekemaan niita palveluita, jotka takaavat tasa-arvoisen ja turvallisen hyvinvointivaltion. Valtiosta ja kunnista taytyy tulla edellakavijoita tyonantajina, muuten elakoityvan Suomen vahat tyontekijat hakeutuvat parempiin leipiin. Tyontekijoista kilpaillaan jo talla vaalikaudella. Kuka tahtoo hoitaa meita? Kuka suostuu opettamaan? Kuka viitsii ajaa bussejamme?

Kai Ovaskaisen mukaan tyontekijoiden houkuttelemiseksi tarvitaan hyvaa johtamista, kunnon tyosuhteita, reiluja tyo-oloja, tyossa kehittymisen mahdollisuuksia ja johdonmukaisia organisaatioita, joissa tyontekija tuntee olevansa hyvan palveluksessa. Vain siten meidan palveluille riittaa tekijoita.

Ovaskainen ei julista, vaan han osaa neuvotella ja vakuuttaa ihmiset julkisen talouden syvallisella asiantuntemuksellaan, joka on hankittu tyossa taloustoimittajana ja Vantaan kaupungin viestintajohtajana ja johtoryhman jasenena. Ovaskainen on joukkuepelaaja, joka karismallaan saa ihmiset mukaansa toteuttamaan hyvia asioita. Tervetuloa mukaan tekemaan Ovaskainen kampanjaa. Ilmoittautua voi taallataalla.

47. päivä

2007-01-22T21:17:00.000-08:00

Life could be a dream. Siinä tämän hetken henki. Suuri osa vaalitilaisuuksia alkaa olla sovittuna, ehdokas mitä mainioimmassa vedossa ja tällä viikolla Vihreiden kampanja vasta starttaa. Tekemistä on valtavasti, mutta meininki on aivan täydellinen. Ovaskaisen vaalikampanjan viestit ovat hiotut ja selkeät ja päämäärä kirkas - Arkadianmäelle mennään.

Life could be a dream. Kansallisoopperan pääsalin katto aukeni ja taivaasta sanoi unelmia. Tämä oli fiilis eilisiltaisen Nederlands Dans Theaterin esityksen lopussa, kun tajunnanräjäyttävän riemastuttava SH-Boom-tanssi päättyi ja pimeään katsomoon alkoi sataa paperilappusia. Niitä satoi ja satoi ja lopulta, kun ymmärsi tavoitella niitä käsillään, näki lappuun painetun tekstin: Life could be a dream.

Keräsin lappusia noin sata ja tuunasin niitä pikkuisen, koska ne natsaavat kamppiksemme sisäiseen markkinointiin, kohta käsillä olevan kulttuuritilaisuutemme teaseriksi.

Taide on leipää, ja eilisen kaltaisina iltoina leipää tärkeämpää. Tässä maailmassa, hyvinvointivaltiossamme on varaa sanoa näin. Mutta tämä maailma ei ole syntynyt itsekseen, vaan vuosikymmenten määrätietoisella työllä, jolla suomalaista kulttuurielämää on rakennettu. Älkäämme uhratko tätä ylellisyyttä kilpailukyvyn alttarilla. Mihin meillä on varaa, jos meillä ei ole varaa unelmiin?

46. päivä

2007-01-22T06:54:00.000-08:00

Suomella on kaikki keinot menestyä, otsikoi Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti Herlin tämän päivän (22.1.) Hesarin Vieraskynä-kirjoituksensa. Kirjoitus oli vaihtoehdottomuudessaan hyytävää luettavaa. Herlinin keinot Suomen menestykseen ovat työehtojen työpaikkakohtaiset joustot ja veroale.

Kirjoitus tuntui jotenkin väärinpäin tutulta. Näinhän tämä ei mene. Ja bling, äkkiä muistin!

Vaalivälineeni Ovaskainen laati poliittisen ohjelmansa lokakuussa verkkosivuilleen, ja sieltähän vastaväite Herlinille löytyi sanasta sanaan: "Yritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen edustajat korostavat mielellään, että kansainvälisessä kilpailussa pärjätäksemme meidän on yhä kevennettävä verotustamme ja väljennettävä työelämämme sääntöjä. Valitettavan usein heiltä jää kuitenkin huomaamatta, että nykyisillä säännöillämme olemme kyenneet takaamaan yritysten menestyksen edellyttämän vakaan yhteiskunnan ja varsin hyvät palvelut", sanoo Ovaskainen.

Globalisaatiossa on pärjättävä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Meillä on pääpiirteissään loistava hyvinvointivaltio, jonka kehittäminen on tärkeää. Hyvinvointimallimme tulisi olla vientituote eikä uhka pärjäämisellemme. Globaalin demokratian luominen on tärkeää, ei se että me muutumme kilpailuyhteiskunnan tahdottomiksi rattaiksi, joka pyörii niin kuin Kiina käskee.

Tässä lisää Ovaskaista, suoraa vastausta Antti Herlinille:

"Jos Suomen kilpailukykyä mitataan esimerkiksi pelkästään palkkojen määräytymisen joustavuudella, jää Suomi sijalle 102. Kärjessä ovat muun muassa Hongkong, Egypti ja Georgia. Verotuksen kannustavuudessa olemme sijalla 88 ja kärjessä on jälleen Hongkong.

Kuva kilpailukyvystämme muuttuu olennaisesti, kun mittaristo monipuolistuu. Esimerkiksi sveitsiläiset instituutit, International Institute for Management Development (IMD) ja World Economic Forum (WEF), ovat rankanneet Suomen viime vuosina kilpailukyvyn mitalisijoille. Kiitosta Suomi saa muun muassa korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästä sekä julkisten ja yksityisten instituutioiden tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Suomalainen hyvinvointimalli tukee kilpailukykyä maksuttoman koulutusjärjestelmämme tuottamien hyvien oppimistulosten lisäksi esimerkiksi toimivalla infrastruktuurilla, puhtaalla ympäristöllä, turvallisuudella ja korruptiosta vapaalla oikeuslaitoksella.

Samaan listaan kuuluvat myös terveyspalvelut, jotka omista ongelmistaan huolimatta ovat kansainvälisesti verrattuna varsin hyvät ja kohtuullisella hinnalla tuotetut. Meillä ei siis yksinkertaisesti ole varaa luopua hyvinvointimallistamme."

Kysyn vain yhden kysymyksen: kumman herran kelkkaan sinä tahdot?

45. päivä

2007-01-21T10:04:00.000-08:00

"Vähän kuin itseäsi äänestäisit", sanoo Keskustapuolueen eilen paljastettu vaalilause. Jaahah. Vanha legendahan on se, että pikkukunnan kuntavaaleissa joku ehdokas ei saanut yhtään ääntä eli hän ei äänestänyt edes itseään. Turha alleviivata, että kepulaisesta kunnasta oli kyse.

Mutta ei nyt vanhoja vitsejä vedetä esiin, vaan testaan tämän nykykepun houkutuslauseen toimivuutta itseeni. Tunnettu tosiasia on, että äänestän vaaleissa Ovaskaista. Vähän kuin itseäni äänestäisin? No, ei pirussa.

Tsekataan ensiksi taustat. "Merkittävän osan lapsuuteni viikonlopuista ja kesäpäivistä olin viettänyt isäni tai äitini vanhempien luona vuoroin Kansan Uutisten ja vuoroin Suomen Sosialidemokraatin värittämässä maailmassa," sanoo Ovaskainen. Koskahan minä näin ekan Kansan Uutisen ehtana paperina? Varmaan yliopistossa. Ja siis, hei, teinikunta, Ovaskaisen nuoruuden vaikutusareena? Minun aikanani ihan kuollut. Sama suunta jatkuu läpi elämän: toisin kuin Ovaskainen, en mennyt naimisiin, en tehnyt lapsia, en toiminut virkamiehenä, enkä muutenkaan ole mikään mies. No, elokuvafriikki olen ollut Ovaskaisen tapaan, ja vihreä. Mutta ei näillä eväillä äänestetä Ovaskaista "vähän kuin itseään äänestäisi".

Entäs sitten luonne? Ovaskaisesta pitävät aivan kaikki. Hän on sympaattinen, miellyttävä, luottamustaherättävä, neuvottelukykyinen, oikeudenmukainen, älykäs, komea, hyvä tyyppi, kaiken kaikkiaan ihan mahtava kaveri. No, minä nyt olen, tuota noin, ehkä hitusen särmikkäämpi tapaus, jos ymmärrätte yskän. Työtoverini arvioivat luonteeni ja toimintatapani kirjallisesti noin kerran vuodessa, joten minulla on lyödä faktaa pöytää.

Ajatteleeko tämä Ovaskainen sitten yhteiskunnallisista asioista samalla tavalla kuin minä? Kyllä. Talouspolitiikassa olemme yksityiskohdistakin lähes samaa mieltä, samoin kuin talouden asemasta politiikassa ylipäätään. Olemme alkuvihreitä molemmat, varmaan aika täsmälleen samana vuonna vihertävän ajattelun löytäneitä, sattumalta samassa kaupungissakin. Mutta ei ajattelun samankaltaisuus riitä siihen, että äänestäisi jotain ihmistä.

Äänestäminen on luottamuksen osoittamista. Sitä että ehdokkaakseni valitsemani henkilö on kyvykkäin edistämään yhteisiä asioita niiden arvojen pohjalta, joita pidän kaikkein tärkeimpänä. Painavinta eivät ole tausta, luonne tai ajatukset, vaan kyky toteuttaa ja tahto saada aikaan.

44. päivä

2007-01-20T11:00:00.000-08:00

Nyt on luisteluviikonloppu. Tänään Nuuksiossa, huomenna Lahteen! Täydellinen sää Nuuksion erämaajärvillä, jää lauloi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. (SEIS: jäille ei saa mennä kokemattomana seikkailemaan, mutta turvavarustein ja asiantuntevassa luisteluseurassa homma onnistuu.)

Liikunnan hyvyydestä ihmiselle ei koskaan voi puhua liikaa. Olen jokaiselta solultani liikuntaihminen ja siksi aina itken, kun luen juttuja siitä miten jengi liikkuu arjessaan vähemmän ja vähemmän. Ja kun kavereissakin on paljon liikuntaa vieroksuvia kulttuurikinkkuja, niin välillä sitä frustroituu, kun ei tiedä, miten sen parhaiten selittäisi, että meidät ihmiset on luotu liikkumaan ja että liikuntaan pitäisi kaikilla mahdollisilla foorumeilla kannustaa.

Yritetään taas. Äly elää ruumiissa, ja älyllisin äly elää hyvinvoivimmassa kropassa. Liikkuessa endorfiinit (nuo ilmaiset kehokänniaineet) riehaantuvat ihanasti jo tunnin huhkimisen jälkeen. Ja lopuksi on aivan autuaallinen olo. Ei riitä, vai?

Jos et liiku, tulet vanhana raihnaiseksi. Yli neljäkymmenvuotiaan pitää liikkua enemmän kuin nuorempana, jos aikoo pysyä samassa kondiksessa kuin ennen. Nykyihminen elää järkyttävän pitkään, joten kärsi sitten, omapa on vikasi.

Nautin eniten yksinkertaisesta ulkoliikunnasta, kävelystä, juoksusta, hiihdosta, luistelusta, soutamisesta, pyöräilystä, puunhakkuusta. Kaikesta mitä voi tehdä helposti lähellä ja vähin varustein ja sivuvaikutuksena nauttia luonnosta. Sellaista liikuntaa toivoisin edistettävän myös koulukasvatuksella ja kansanvalistuksella. Tosin, pakko sanoa, koska olen entinen kilpaurheilija, ymmärrän mainiosti kilpailemista eikä minusta kilpailu-urheilua saa sorsia. Mutta yksinkertaisen ulkoliikuntaherätyksen toivoisin tähän maahan! Maan mainoin liikuntatemppu oli sauvakävelyn keksiminen Suomen Ladulta - lisää samanlaista. (Juu, varmaan minäkin sauvakävelen sitten kun jalka ei enää nouse maratoniin, en ennen).

Kansanterveys kukoistaa ihmisten liikkuessa eivätkä terveysmenot repeä käsiin. Minulla on tuttu töissä Kansanterveyslaitoksella. Tapaan hänet kerran vuodessa lapsikaverin synttäreillä. Kysyn aina saman kysymyksen: mitä suomalaisille kuuluu? Vastaus on vuodesta toiseen sama: kansa lihoo ja viina maistuu. Tarttis varmaan tehdä jotain? Esimerkiksi kipaista lähikauppaan kävellen eikä ajella autolla. Pienestä kaikki aina alkaa.

43. päivä

2007-01-19T09:39:00.001-08:00

Tiedättekö, että Eurooppa on kovasti taantunut sitten 1930-luvun? Senkin oppi tänään, kun oli kuuntelemassa Annantalolla Satu Hassia Joukkoliikenne ilmaston puolesta -tilaisuudessa. Hassi kertoi, että vuonna 1935 junalla pääsi Tallinnasta Berliiniin 27 tunnissa. Tänään samaan matkaan menee 60 tuntia ja keskituntivauhdiksi tulee tuollainen pyöräilynopeus. Ei kovin houkuttelevaa! Ei ihme, että Euroopan valtioiden välisiä, vähänkin pidempiä matkoja kuljetaan enimmäkseen lentäen. Esteenä ovat monenlaiset eri järjestelmät, ihan alkaen siitä ajataanko junaa oikea- vai vasenpuolisesti. Siis kuulitte oikein, raiteillakin on joku puolisuusliikenne, mitä ei aina tule ajatelleeksi.

Eurooppalaista edistystäkin on. Saksassa on useissa kaupungessa City Ticket, joka tarkoittaa sitä, että kaupunkien välisessä junamatkassa saa ilmaiseksi määräpään sisäisen joukkoliikenteen. Itsekin pääsin nauttimaan tästä ylellisyydestä jouluisella matkallani, jolloin ajelin junalla peräti kolmen eri maan välillä. Saksa-Belgia-Ranska-yhteydet sujuivat ihan mallikkaasti, mutta taidan aika pitkään harkita tuota junaseikkailua Baltian läpi Saksaan. Kun pyörällä pääsee niin paljon kätevämmin.

Samaisessa joukkoliikennetilaisuudessa kuulin ensimmäistä kertaa charmanttia herrasmiestä, Vantaan yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuota, joka korosti eheyttävän kaupunkirakenteen tärkeyttä suunniteltaessa joukkoliikennemyönteistä pääkaupunkiseutua. Pallasvuo sanoi, että kaupunkisuunnittelijat eivät "enää voi vedellä suunnitelmiaan leveällä pensselillä, vaan heidän on täytynyt teroittaa kynänsä." Ai, että pidin tuosta herrasta. Varsinkin kun hän vielä muistutti, että eheäänkin kaupunkirakenteeseen on jätettävä pääkaupunkiseudun "vihreä verkko", ja näytti kauniin kuvan, jossa metsä- ja viheralueet näkyivät kudelmana alueemme kartassa Nuuksiosta Keskuspuiston kautta Sipooseen. Voi, älkää viekö minulta näitä metsiäni!

Ja lopuksi tämä ehdokkaani Ovaskainen esitti vision pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kokonaisratkaisusta, jossa palvelu pelaa ja poikittaisliikenne on kunnossa. Ja vaati, ihan oikein, että valtion pitää alkaa tukea myös pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä, koska ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa, jossa ihmiset eniten saastuttavat.

Sokerina pohjalla uutta Ovaskaisen sivustolta: Ilkka U. Pesämaan hauskaa piirrostaidetta.

42. päivä

2007-01-17T22:12:00.000-08:00

Tänään on vaalipuuhapäivä, tarkemmin ottaen vaalipuuhailta, koska väliin jää työpäivä. Vaalipuuhapäivänä allokoidaan mainosrahaa yksien kanssa ja pohditaan Helsingin yhteistä kamppista toisten kanssa. Ja sitten lykitään vaalitilaisuusjärjestyjä eteenpäin ja leikataan flaijereita jakoa varten huomiseen tilaisuuteen. Joukkoliikenteellä ilmaston puolesta siis Annantalossa 19.1. klo 15.30-17.00. Puhujina Satu Hassi, Matti Pallasvuo ja Kai Ovaskainen. Tämänpäiväisessä Uutislehti 100:ssa oli ihan kelpo mainos.

Joukkoliikenne on suuri seutukysymys. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat eri kuntia, mutta ihmiset ovat jo kauan sitten lakanneet olemasta henkisesti sitoutuneita johonkin näistä kaupungeista. Alueella liikutaan sen mukaan, mikä on kussakin elämäntilanteessa järkevää. Liikenne senkun kasvaa, henkilöautolla ajetaan pienimmätkin matkat ja kehäteiden marketteihin on ihan luonnollista mennä päivittäin ostoksille, oli koti missä tahansa. Tämä kaikki on tuhoisaa. Ilma ympärillämme ryhtyy kapinaan. Tämä "talvi" on jo tarpeeksi raju varoitus. Viimeistään nyt on siirryttävä joukkoliikenteeseen aina kun se on mahdollista. Ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittäminen vaatii yhteistä näkemystä ja tahtoa.

Pääkaupunkiseudun yhteisiä asioita voi hahmotella verkossakin. Hesarin toimittaja Kimmo Oksanen oikein yllyttää siihen blogissaan Suurkaupungin hai. Sinne vaan keskustelemaan! Ai, miksi minä nyt tätä mainostan? No, siksi tietysti, että kansanedustajaehdokas Ovaskainen, josta blogini ainakin etäisesti kertoo, kommentoi siellä myös. Ovaskainen on pääkaupunkiseudun kunnat yhteen -miehiä sekä seutujoukkoliikenteen jokapäiväisiä käyttäjiä. Töissä Vantaan johdossa ja kotonaan Helsingin Käpylässä. Tämmöisiä näkemyksiä Ovaskainen esitteli Suurkaupungin hai -blogin alkuun, löytyy myös ylläolevan linkin alta:

"Helsingistä Vantaalle joka arkiaamu matkaavana tiedän, ettei ainakaan näitä kahta kaupunkia kukaan pysty enää pitkään pitämään erillään.

Ensimmäinen askel tämän minimetropolimme yhteen kursimiseksi otetaan luultavasti pian eduskuntavaalien jälkeen, kun hallitus ensimetreillään tekee rahoituspäätöksen lentoaseman kautta kulkevasta kehäradasta. Rahoitusneuvottelut kuuluvat etenevän sen verran suotuisasti, että kaikki eväät päätökseen lienevät jo koossa.

Tuon rahoituspäätöksen myötä ratkeaa muuten myös yksi asuntorakentamisen solmu näiltä kulmilta, sillä radan varteen saadaan asunnot ainakin 30 000 ihmiselle."

Huomenna Annantalossa jatketaan pääkaupunkiseudun joukkoliikennekeskustelua.

41. päivä

2007-01-17T09:20:00.000-08:00

Tänään on yksi vaalivirstanpylväs ohitettu. Nimittäin Helsingin vihreät avasivat vaalikampanjansa virallisesti vihreiden ryhmähuoneessa eduskunnassa. Siksi myös vaalivälineeni Ovaskainen vietti eduskunnassa parituntisen. Ja moisen juhlan kunniaksi tällään tähän blogiin tuommoisen eduskuntakelpoisen kuvan ehdokkaastani. Tavoittelemme vaalivoittoa Helsingissä. Meillä on hienot ehdokkaat ja upea ohjelma.

Pysytellään siis tiukassa asiassa. Puhumme vaaleissa ilmastonmuutoksesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja työelämän muutoksesta. Vaadimme perusturvaa epävarmassa maailmassa ja kehitämme pääkaupunkiseudun metropolialuetta yhtenä kokonaisuutena.

Vihreästä Suomesta tulee maailman johtava ympäristötöteknologian maa, jossa uusiutuvat, kotimaiset energialähteet tuottavat valtaosan energiasta. Ponnistelemme eroon tuontiöljystä vuoteen 2030 mennessä. Uskallamme sanoa, että energiaa on säästettävä niin kotona kuin teollisuudessakin.

Työ on silmäterämme vaaleissa. Tahdomme reilut työolot kaikille, ei liikaa yhdelle eikä yhtään toiselle, niin kuin nyt on meininki. Perustulo on ratkaisumme työelämän epävarmuuteen. Haluamme kehittää valtiosta ja kunnista parhaita työnantajia, esikuvia koko työmarkkinalle. Vain tyytyväinen, motivoitunut työntekijä takaa hyvän julkisen palvelun. Henkilöstön osaamisen kehittäminen on nostettava julkisen sektorin kilpailuvaltiksi.

Verotuksessa siirrämme painopistetta työn verotuksesta saastuttamisen ja kulutuksen verotukseen. Veroja tarvitaan, sillä ne takaavat hyvinvointipalvelut oikeudenmukaisesti kaikille.

Arvostamme monikulttuurisuutta. Tahdomme Suomeen maahanmuuttajia ja ymmärrämme, että tulevaisuuden palveluyhteiskuntamme ei pysy pystyssä ilman ulkomaista työvoimaa. Silti pelkästään työ ei saa olla hyväksytty peruste maahanmuutolle. Vihreään Suomeen mahtuu myös reippaasti nykyistä enemmän hädänalaisia pakolaisia.

Globaalissa maailmassa haluamme kehittää maailmandemokratiaa. Reilu peli myös muualle, niin työssä kuin ympäristönsuojelussa. Meidän, rikkaiden länsimaalaisten on kannettava vastuumme edelläkävijöinä niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin työelämän lainsäädännön edistämisessä myös kehittyvissä maissa.

40. päivä

2007-01-16T09:29:00.000-08:00

Tänään söin kerrankin lounaaksi sitä, mitä aina tahtoisin: herkullista kotimaista luomuruokaa. En tosin työkanttiinissa, vaan keittokirjan julkkareissa. Heidi Hautala, Janne Länsipuro ja Kaisa Leka näet julkistivat päivällä uuden keittokirjansa Rehellistä ruokaa - Heidin kanssa keittiössä. Koska toimin kirjan toimittajana (vapaa-aikanani toki, mikä työnantajani edustajille kerrottakoon), niin promoan nyt kirjaa lainaamalla itse tekemääni lehdistötiedotetta.

Tiedote 16.1.2007: Ruokavalinnat omiin käsiin

Kansanedustaja Heidi Hautala, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ja luomuyrittäjä Janne Länsipuro kannustavat tietoisiin ruokavalintoihin, joilla voi parantaa maailmaa. Rehellistä ruokaa - Heidin kanssa keittiössä esittelee monipuolisia ateriakokonaisuuksia ja tietoa ravitsemuksesta, lähiruoasta sekä ruokaostosten vaikutuksesta ympäristöön.

"Teollista ruokaa syövillä nykyihmisillä on vaara tulla vajaaravituksi," sanoo Heidi Hautala. "Nyt on aika hylätä valkoinen vilja ja sokeri ja siirtyä voimaruokiin, jotka edistävät terveyttä. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi syödä puoli kiloa päivässä ", Hautala innostaa. Heidi Hautalan omia voimaruoka-aineita ovat mm. tyrnimarja, karpalo, kylmäpuristettu pellavaöljy, yrtit sekä vihreä ja valkoinen tee.

Hautala, Leka ja Länsipuro tahtovat nostaa ravinnon arvoonsa. Hyvään ravitsemukseen kuuluvat niin ruoan alkuperän arvostaminen, kiireetön kokkaaminen kuin läheisten kanssa jaettu ruokailukokemuskin.

"Ihminen ei ole auto eikä ruokaa pitäisi tankata," sanoo Kaisa Leka. "Kun ruoanlaitolle antaa aikaa, ruokailu merkitsee enemmän. Pysähdy hetkeksi miettimään, kuinka pitkän tien ruoka on kulkenut päätyäkseen ostoskoriisi. Miksi sitä valmistaessa pitäisi kilpailla nopeudessa? Pikaruoan mainoksetko meille ovat opettaneet, että ruoanlaitto on epämiellyttävää? Vallataan takaisin oma keittiömme ja vapaudutaan mikroaaltouunin ikeestä!", yllyttää Leka.

Ruokavalinnoilla vaikutetaan myös ympäristön tilaan. "Itämeren kannalta ei ole yhdentekevää, miten ruokaa viljellään, "tähdentää Janne Länsipuro ja jatkaa: "Ravinteita kierrättävässä maataloudessa tilojen eläinmäärät on suhteutettu viljelypinta-aloihin ja helppoliukoisten lannoitteiden käyttö on vähäistä. Laadukas ja maukas lähiruoka takaavat myös elävän maatalousmaiseman säilymisen."

Ja pienenä vinkkinä kaikille Uudellamaalla äänestäville: kaikki kolme ovat loistavia ihmisiä ja valioluokan valtiomiesainesta. Vaikka nyt olenkin täysillä dedikoitunut tämän Ovaskaiseni vaalityöhön, yhden kirjan verran sentään tahdon tukea Heidiä, Jannea ja Kaisaa.

39. päivä

2007-01-15T09:19:00.000-08:00

Demokratian pitäisi olla yhdenvertaista. Kaikkien pitäisi päästä tasa-arvoisesti mukaan vaikuttamisgeimeihin. Helpommin vaadittu kuin tehty.

Espoossa puuhattiin syksyllä metroa niin innoissaan, että asiasta lopullisen päätöksen nuijinut valtuuustokokous kuvattiin ja levitettiin internetin kautta. Tästä tomeroituneena Espoo aikoo tulevaisuudessa radioida valtuuston kokoukset nettin välityksellä kuultaviksi. Kuulostaa hyvältä, vai kuulostaako?

Hesarin kaupunkitoimitus on tämän päivän lehteen vähän kysellyt mielipiteitä vaikuttajatahoilta, mm. tältä minun vaalivälineeltäni Kai Ovaskaiselta, joka työkseen johtaa naapurikaupunki Vantaan viestintää. Ovaskainen ei riemusta kiljahdellut ajatuksesta, syystä että hänellä on Tampereen valtuustoajoiltaan kokemusta asiasta. Edistyksellinen Tampere näet radioi valtuuston kokoukset jo 1990-luvun puolivälissä. Siellä yleisö kyllästyi äkkiä puuduttavaan puhevirtaan. Ovaskaisen mielestä kansalaisten ja valtuuston välillä pitäisi olla interaktiivisuutta, jotta homma pysyisi kiinnostavana. Mutta miten sen sitten toteuttaa, hän kysyy.

Minusta valtuuston radioiminen tai televisioiminen ei ole yhtään pöhkömpi juttu. On se edistystä siihen verrattuna, että nyt tarvitsisi könytä jonnekin valtuuston lehterille, jos tahtoisi seurata puhetulvaa. Oppisivat valtuutetutkin puhumaan lyhyesti ja innostuneesti, kun olisi joku muukin kuulemassa kuin aina ne samat valtuustokaverit ja tutut toimittajat.

Valtuutettujen esiintymistaitojen hiominen ei kuitenkaan ole varsinainen syy siihen, miksi kannatan kokousten nettiavoimuutta. Internet-ihminen elää maailmassa, jossa hän itse valitsee, ja haluaa valita asiat, joista on kiinnostunut. Toimittajat suodattavat ja nostavat medioihinsa jutut, jotka heidän mielestään ovat yleisesti kiinnostavia. Tällöin monet pienemmälle yleisölle tärkeät kunnanpäätökset jäävät kokonaan uutisoimatta. Internet-maailman ihminen on tottunut saamaan tiedon itseään kiinnostavasta asiasta itse valitsemastaan lähteestä ja niin nopeasti kuin mahdollista. Osa ihmisistä tahtoo autenttista alkuperäislähdettä, esimerkiksi ihan aidon valtuutetun elävää puhetta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia pitäisi lisätä, ja tuo Ovaskainen kuuluttama interaktiivisuus olisi poikaa. Jos esimerkiksi päästäisiin sitoviin kansanäänestyksiin, niin netti olisi siihen omiaan. Kyllähän keskiviikon kello viiden äänestykset aina uutiset voittaisivat, vai mitä?!? Tulisi lähdettyä töistäkin kotiin kipin kapin, kun pitäisi päästä painamaan viikon äänestysnappia.

Tätä kirjoittaessani Ovaskainen on ollut Vantaan valtuustossa. Seuraamassa sitä puhetulvaa. Ja ehtinyt jo tiedottaakin päätöksistä. Aikaansaava kaveri.

38. päivä

2007-01-14T04:52:00.000-08:00

Poistin ovestani Ei mainoksia -kyltin. Ensiksi olin ajatellut muuttaa sen Vain vaalimainoksia -tekstiksi, mutta sitten tajusin, että en näe ilmaislehtien vaalimainoksia, jos teen niin. No niin, nyt sitten voin seurata, miten jengi mainostaa vaaleissa. Ei mainoksia -kyltti palaa takaisin sunnuntaina 18.3.

Mainoksista puheenollen ajattelin tänään antaa jakamattoman vaalienergiani vaalivälineeni Kai Ovaskaisen mainostamiseen.

Ensinnäkin yllä vasemmalla on Joukkoliikenteellä ilmaston puolesta -tilaisuuden (perjantaina 19.1. klo 15.30-17.00) mainos, jota voit sinäkin käydä lähettämässä sähköisenä postikorttina täältä. Kiitos jo etukäteen!

Toisekseen internetin vaalikoneita on jo avautunut. Olen vaalikoneiden tosi fani, ja ryntäsin heti testaamaan sekä Maikkarin että Talouselämän vaalikoneet. Jännintä on tietysti tsekata, kuinka lähellä omat ajatukset ovat ehdokkaan ajatusten kanssa. Turha kuvitella, että olisimme asioista täysin samaa mieltä. Mutta olin iloinen, kun sain ehdokkaani peräti toiseksi sopivimmaksi Talouselämän koneesta ja kuudenneksi Maikkarin koneesta. Alykäs ja kehityskelpoinen yksilö tämä Ovaskainen. Pidättäydyn tässä yhteydessä paljastamasta kuka ehdokas on se, joka molemmissa koneissa oli eniten samaa mieltä kanssani. Mutta vihreä hänkin, tietenkin.

Tämä kehityskelpoinen Ovaskainen on kirjoittanut taas blogiinsa, perintöverosta tällä erää. Oikeistopuolueet näet ovat intoutuneet perintöveron poiston tai radikaalin keventämisen vaatimiseen. Perintöveron kertymää on jopa pidetty marginaalisena, mutta kyllä 500 miljoonan vuosittaisella perintöverosummalla sentään aika moisesti julkisia palveluita ylläpidetään. Eli eipäs nyt heitetä romukoppaan koko veroa. Ovaskainen huomauttaakin: "Kukapa veroja haluaisi maksaa. Mutta jos vaakakupissa ovat yhtäällä yhteiskunnallisen tasa-arvon edellyttämät hyvät palvelut ja toisaalla oman edun maksimointi, niin luulenpa useimpien valitsevan ensimmäisen."

Ja sitten lopuksi vielä vähän valokuvia. Ovaskaisen nettisivuilla pääsee nyt sitten ihastelemaan, millainen hurmuri mies on ollut nuorempana. Samalla kannattaa lukea koko elämänkerta Käärmetalosta Eduskuntataloon, joka on paitsi hauskasti kirjoitettu myös kattava ja valaiseva kertomus miehen vaiheista.

37. päivä

2007-01-13T04:18:00.000-08:00

Kahvilassa tapasin sisustusarkkitehdin. Juttu siirtyi nopeasti maailmanmenon lyhytjänteisyyteen. Sisustusarkkitehti sisustaa kouluja, mm. minun entisen kouluni uuden upean rakennuksen. Siellä ovat kaikki asiat viimeisen päälle, uusi kun on. Sama homma toisessa koulussa, jota hän tekee. Opettajakaverit, jotka työskentelevät vanhoissa kouluissa, valittavat, että juuri mihinkään ei ole varaa, varsinkaan jos rehtori ei ole kunnon peluri, joka osaa junailla omalla koululle etuja.

Monessa virkahommassa on tämä sama meno. Useat ystäväni työskentelevät taide- ja museoalalla, jossa on ihan tyypillistä, että erilaisiin jänniin ja innovatiivisilta kuulostaviin projekteihin saa rahoitusta, mutta perustoiminnan pyörittäminen on yhä niukempaa.

Sivistyksemme vaatii perusrahaa, vuodesta toiseen jatkuvaa, varmaa rahoitusta, jolla voi tarjota pitkäjänteisesti oppia ja elämyksiä kansalaisille. Kaikki sivistys on hidasta, hiljaista ja vaatii aikaa. Sivistyspalvelut, joista nautimme, ovat syntyneet vain pitkäjänteisellä työllä. On tosi mahtavaa, että museon kahvilassa voi kohdata tutun arkkitehdin ja sen jälkeen siirtyä viereiseen kirjastoon kirjoittamaan ilmaiseksi blogia. Tämän takia kannattaa pitää ääntä julkisin varoin ylläpidetyn sivistyksen puolesta.

36. päivä

2007-01-12T10:30:00.000-08:00

Tänään suututtaa. Aiheena Raimo Sailaksen maatalouspolitiikka. Tiedättehän tuon kaikkitietävän ja kaikkeensotkeutuvan valtiosihteerin, joka vielä ehtiikin joka paikkaan. Hänellä on riittänyt virtaa Maatalouspolitiikan vaihtoehdot -työryhmäänkin ja mietintöä pukkaa. Loppuraportti lykättiin eilen maatalousministeri Juha Korkeaojalle. Siinä ehdotetaan geenimuuntelun sallimista maataloustuotannon kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Muuten elintarviketeollisuus ei saa raaka-ainetta tarpeeksi halvalla ja Euroopan unioni taantuu, kun Yhdysvaltojen, Kiinan ja Brasilian geenimuunnellut supersadot valtaavat markkinat.

Emme me mitään geenimuuntelua tarvitse. Geenimuuntelua on tutkittu aivan liian vähän, jotta sitä voisi noin vain liputtaa. Kasvinjalostusta toki on harjoitettu kaikkina aikoina, mutta toisilleen täysin vieraiden lajien perimän sekoittaminen on arveluttavaa. Me vihreät kannatamme varovaisuusperiaatetta eli sitä että tuote todistetaan ensin turvalliseksi ja sitten sitä vasta käytetään. Geenimuunneltuja tuotteita käytetään jo nyt, vaikka niiden turvallisuudesta ei olla varmoja.

Geenimuuntelulla tavoitellaan suurempia satoja ja parempaa rikkaruohomyrkyn kestävyyttä. Erittäin arveluttavaa.

Ruoan tulee olla ravitsevaa ja herkullista. Sen ei tarvitse olla halpaa eikä ruoantuotannon kilpailukykyä ole syytä kasvattaa arveluttavin keinoin. Meidän on vain opittava siihen, että puhtaasta luomuruoasta joutuu maksamaan käyvän hinnan. Luonnollinen ruoka myös halpenee, kun meitä laadukkaan ja turvallisen ruoan vaatijoita on yhä enemmän.

35. päivä

2007-01-11T04:17:00.000-08:00

Eduskunta on se paikka, jossa tulevaisuutemme raameja linjataan. Myös sitä, miten me kansalaiset eduskunnan toimintaa ohjaamme. Nyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tilannut tutkija Mika Mannermaalta näkemyksiä tulevaisuuden vaikuttamisesta. Mannermaa on pannut mietelmänsä pakettiin otsikolla Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä.

Mannermaa ehdottaa sähköistä äänestämistä, virtuaalisia kansanäänestyksiä ja äänestämistä pitkin vaalikautta. Hän ehdottaa jopa virtuaalista vaalipiiriä, joka olisi koko maan kattava eli vähän niin kuin nettikansan vaalipiiri.

Ihmisten pitää saada vaikuttaa enemmän asioihin vaalien välillä. Siksi sitovia kansanäänestyksiä pitää kehittää. Jaksammeko äänestää vähän väliä, vaikka sen voisi hoitaa netissä, on sitten toinen kysymys. Vain aktiiviset jaksavat, vastustajat väittävät. Mutta niinhän on jo nyt! Kaikki keinot saada nuoria äänestämään pitää ottaa käyttöön. Netti on siinä avainasemassa.

Nuorille ei tosin haluta antaa vaikutusvaltaa, mikä Hesarin juuri tilaamaan kyselyyn on uskominen. Äänestysikärajaa ei haluta laskea, mm. siitä syystä että nuoret eivät tiedä tarpeeksi asioista. Tietävätkö aikuiset muka?

Kunnallisissa vaaleissa äänestysiän voisi minusta mainiosti laskea 16 vuoteen. Samaa mieltä on 27 % vihreitä äänestävistä, suurin prosenttimäärä keskustapuolueen kannattajien jälkeen. Kaikkien muiden puolueiden kannattajat vastustavat asiaa vielä enemmän. No, ei sitä aina voi olla enemmistöä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Nuoret käyttävät niin paljon kunnallisia palveluita, että heidän vaikutusvaltaa tulee lisätä. Äänestysikärajan laskeminen ei tosin yksin riitä. Vaaleissa pitää myös keskustella nuoria kiinnostavista asioista. Koulujen järjestämät vaalipaneelit ovat tähän hyvää kasvatusta.

34. päivä

2007-01-10T07:10:00.000-08:00

Tänään on ollut vaalipäällikköpäivä. Siis niinä kolme yksityishetkenä, kun en ole tehnyt normaalityötäni.

Vaalipäällikköpäivä menee seuraavasti.

Ensimmäisenä yksityishetkenä eli aamulla luetaan Hesari ja bongataan ehdokas. Koska ehdokas ei päivittäin esiinny Hesarissa, jokaisesta esiintymisestä tulee iloiseksi. Tänään oli iloinen päivä, kun ehdokas Ovaskainen työnsä puolesta esiintyi Vantaan kaupungin edusmiehenä. Vantaa alkaa tehdä Helsingin yliopiston kanssa yhteistyötä nuorten vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseksi. Hyvä juttu! Nuorille enemmän valtaa! He ovat altavastaajia, koska heitä on vähemmän kuin vanhoja.

Toinen yksityishetki on noin keskipäivällä, ruokatunnin paikkeilla, jolloin voi tuuppia eteenpäin jotain kesken olevaa asiaa. Tänään hoitelin ensi viikon tapahtumaa, joka vahvistui ja jota voin nyt mainostaa. Eli tässä mainos:

Joukkoliikenteellä ilmaston puolesta

Keskustelutilaisuus perjantaina 19.1. klo 15.30-17.00 Annantalon auditoriossa, Annankatu 30

Liikenteestä aiheutuu viidennes pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä. Päästöt saadaan kuriin vain joukkoliikenteellä. Mutta joukkoliikenteestä ja kaupunkirakenteesta on trimmattava entistä parempi kokonaisuus, jotta yksityisautoilijat siirtyvät joukolla raiteille ja busseihin.

Mitä joukkoliikenteen edistämiseksi voidaan tehdä juuri nyt? Tule keskustelemaan pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuista ja kaavoituksesta asiantuntijoiden kanssa.

Ohjelma:

Europarlamentaarikko Satu Hassi: Joukkoliikenteellä ilmaston puolesta

Yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuo: Tiivistää vai hajauttaa?

Viestintäjohtaja Kai Ovaskainen: Pääkaupunkiseudun joukkoliikenneratkaisut

Ja kolmas yksityishetki onkin sitten töiden jälkeen, joka tänään tarkoittaa sitä, että viimeistelemme edellä mainostetun tilaisuuden ilmoittelun. Ehkä tämä blogi ei ihan riitä ilmoitteluksi!

33. päivä

2007-01-09T11:06:00.000-08:00

Tähän aikaan on kotikulmilla hauskinta, kun kohtaa sattumalta muita vaaliryhmän jäseniä. Aamulla bussipysäkillä törmäsin Ovaskaisen tukiryhmätoveriini Jouniin, joka oli eilen onnistunut näkemään ehdokkaamme Uudenmaan uutisissa. (Itse en nähnyt, kun kirjallisuuspiirini kokoontui sen päällä). Ovaskainen oli kuulemma ollut hyvin asiantunteva puhuessaan tulevaisuuden työmarkkinoista, jossa työntekijöistä kilpaillaan. Tulevaisuutta varten julkisten työnantajien täytyy panostaa työhyvinvointiin, muuten emme saa työntekijöitä palveluita pyörittämään.

Tyrmistyttävän toisenlaisen vision tulevaisuuden työntekijöistä esittää globalisaatiotutkija Maaria Ylänkö tänään ilmestyneessä Tiede-lehdessä. Hän kysyy provosoivasti, onko laiton siirtolainen muiden armoilla vai ajan hermolla?

Euroopassa julkinen sektori työllistää jo paljon maahanmuuttajia, muistuttaa Ylänkö. Ensimmäisen polven siirtolaiset päätyvät ehkä hanttihommiin, mutta toisen polven siirtolaisista tulee jo peruskoulunopettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia. Työntekijöitä aloille, joille on jo nyt vaikea houkutella eurooppalaisia nuoria, "sillä yhä useampi ammatti, jossa joutuu tekemisiin valikoitumattoman asiakaskunnan kanssa, on tullut epäsuosituksi."

Eurooppalaiset ikääntyvät, karsastavat suorittavia tehtäviä eivätkä uskalla tehdä lapsia. Maahanmuuttajat ovat toista maata, koska heillä ei ole paluuta, ei ainakaan, jos he ovat alun perin lähteneet Afrikan kaoottista valtioista. Ovatko he tulevaisuuden pärjääjiä, jotka eivät nirsoille työehtojen perään, kysyy Ylänkö. Onko Euroopan työmarkkinat tulleet tiensä päähän nykymuodossaan? Onko tulevaisuuden voittaja se, joka teke mitä tahansa millä ehdoilla tahansa?

Ei. Tätä maailmaa me emme halua, emmehän? Me haluamme maahanmuuttajat töihin, mutta hyvinvointivaltion ehdoilla, työturvallisuudesta, palkasta ja motivaatiosta huolehtien. Ei hädänalaista saa käyttää hyväkseen, vaan samaa reiluutta, josta itse olemme nauttineet, täytyy riittää toisille.

32. päivä

2007-01-08T06:10:00.000-08:00

Makkarakeittoa vai pastaa punajuurisinihomejuustokastikkeella? Juustokuorrutettua kaloripommiturskaa ei ainakaan... eikä kalkkunawokkia, sillä kalkkunaa kasvatetaan yhtä huonoissa oloissa kuin kanaa.

Taas yksi työpäivän vaikea valintahetki, kun pitäisi päättää, mitä syödä lounaaksi. Onneksi on työpaikkaruokala, sillä tutkimukset osoittavat, että duunikuppilassa syödään terveellisemmin kuin ravintoloissa kaupungilla.

Syöminen on sekä välttämätöntä, ihanaa että myös poliittista. Me yltäkylläisen maailman ihmiset olemme kuitenkin kadottaneet kaiken tolkun syömisestä. Puhun siis myös itsestäni, en vain niistä kuuluisista muista, jotka elävät huonoa elämää. Olen kiitollinen työmaaruokalalleni sen olemassaolosta, koska edes kerran päivässä voin tehdä valintoja harkitusti. Illalla en ole juurikaan kotona, joten syön mitä satun ehtimään töiden ja iltamenojen välissä.

Työmaaruokalat, koulut, sairaalat, valtion ja kunnan virastot, seurakunnat, puolustusvoimat ja muut massaruokkijat ovat paljon vartijana. Kaikkien näiden kautta ruokatottumuksiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti. Ihanneruokalani sapuskat ovat kevyitä, ja ne sisältävät paljon kasviksia ja kotimaisia marjoja. Hapankaalia saisi olla joka päivä, mikä edellisessä kanttiinissani ymmärrettiin. Tässä nykyisessä ei edes pyyntöjen jälkeen saa pöytään tuota halpaa ja pitkään säilyvää ihanuutta. Muutenkin lähellä tuotettu ruoka, jos sen vielä saa luomuna, olisi luksusta. Varsinkin jos tämä kaikki tarjoiltaisiin ilman erityistä ponnistelua, suoraan ruokalan liukuhihnalta.

Siis mitä söin tänään? Makkarakeittoa ja ruisleipää. Yritän vältellä valkoista pastaa. Sinihomejuusto on kamalan rasvaista ja suolaista. Punajuuresta en nytkään jäänyt paitsi, koska kasasin sitä salaattilautasella reilun annoksen.

Mitähän siellä eduskunnan kuppilassa syödään? Makkarasoppaa varmaan. Täytyy kysellä sitten kesällä, kun vaalivälineeni Ovaskainen on tutustunut uuden työpaikkansa muonitukseen.

31. päivä

2007-01-07T07:07:00.000-08:00

Mistäs tänään tuulee? Sitä ei aivan varmasti tiedä, sillä Suomen tuuliatlas on päivittämättä.

Ai siis mikä? Tuuliatlas on Ilmatieteen laitoksen vuonna 1991 keräämä tiedosto Suomen tuuliolosuhteista. Sitä tarvitaan esimerkiksi selvitettäessä suotuisia paikkoja tuulivoimaloille. Tuulivoima taasen on erinomaista, uusiutuvaa ja puhdasta energiaa, jota tuotetaan Suomessa liian vähän mahdollisuuksiin verrattuna. Tuulisessa maassa elellään, nääs.

Mutta miksi tätä ihme atlasta juuri tänään pitäisi ajatella? Koska Teija Kaarakainen, Marja Kotakorpi ja Hanna Lönngren kirjoittivat aiheesta tänään Hesarin Mielipide-palstalla otsikolla Tuulivoima on vastuullista energiantuotantoa. Ympäristöjärjestö Dodon ilmastoaktivistit tahtovat, että valtion budjetista löytyy rahaa tuuliatlaksen päivitykseen, jotta tuulivoimatuotanto lähtisi vauhtiin. Vanhentunut tuulisuusmittaus on näet tehty liian matalalta. Nykyiset tuulivoimalat kurottavat 100 metriin eikä näitä korkeuksia ole ollenkaan mitattu. Eikä sisämaata kartoitettu kunnolla.

Näin eduskuntavaalien alla onkin hyvä puuttua asioihin, joille valtio voi tehdä jotain. Toinen tuulivoimaa edistävä asia, mikä on eduskunnan vallassa, ovat syöttötariffit, muistuttaa edellämainittu Dodon kolmikko. Syöttötariffeilla voidaan ohjata energiantuotantoa kestävään suuntaan. Syöttötariffi on lisähinta, jota kantaverkon haltija maksaa sähköntuottajalle tämän verkkoon syöttämästä sähköstä ja se auttaa sähköntuottajaa suunnittelemaan yritystoimintaansa.

Tällainen syöttötariffi pitäisi saada tuulivoimalle, mutta se edellyttäisi uutta lakia. Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen ei näe asiaa tärkeänä, vaikka hänkin on askarrellut syöttötariffien parissa viime aikoina. Turpeelle näet on tulossa syöttötariffi ihan näinä viikkoina. Nykyhallituksemme pitää siis tärkeämpänä tukea uusiutumatonta ja päästöhirmua turvetta kuin puhtaita, uusiutuvia energianmuotoja.

Uusiutuvan energian tukeminen työllistää kotimaassa, muistuttaa vaalipäämieheni Kai Ovaskainen. Tuulta ei voi viedä eikä tuoda, se tulee itsestään. Suomen energiatalous lepää liikaa tuonnin varassa. Tästä ovat yhtä mieltä lähes kaikki. Siitä mitä asialle pitäisi tehdä ollaan eri mieltä. Me vihreät tahdomme kotimaisia, uusiutuvia, työllistäviä energialähteitä emmekä ydinvoimaa. Energiansäästöäkin uskallamme ääneen ehdottaa, niin yksityisille ihmisille, teollisuudelle, yrityksille kuin kuntien ja valtion laitoksillekin.

30. päivä

2007-01-06T06:17:00.000-08:00

Pyhäpäivä, siis saarnan aika vaihteeksi. Viisaat tietäjät tulivat itäisiltä mailta kauan sitten, ja siksi kaupat ovat kiinni tänään. Olennaista itämaan tietäjien matkassa oli kunnioittaminen. He tulivat tuomaan lahjoja ja kumartamaan ihan vierasta lasta vieraassa maassa.

Tänä aikana meidän jokaisen on välttämätöntä punnita kulkemisen ja matkailemisen motiiveja, jotta emme enempää saastuttaisi kärsivää maapalloamme. Vieraan kohtaaminen on kaiketi se hyväksyttävin motiivi matkustaa. "Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus", sanotaan japanilaisessa kylpylässä Tukholmassa (lainaus on varmaan jostain ihan muualta, mutta muistan sen sieltä). Kohtaamiset lisäävät ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Ja halua auttaa, kun jossain on hätä.

Perulainen Tai Ji -opettajani Patricia on avannut minulle Jin-Jang-maailmaa (tiedättehän sellaisen mustavalkoisen kiinalaisen pallon kuvan, josta pitää kuvitella, että ne musta ja valkoinen ovat koko ajan liikkeessä).

Patrician Tai Ji on tanssillinen kertomus. Siinä kerätään vaikutteita eri puolilta, tutkitaan niitä, sekoitetaan ja lopulta annetaan kaikki pois. Sitten avataan silmät ja sanotaan "WAU" maailman kauneudelle. Kuulostaa vähän pöljältä, mutta on tosi kivaa, ja tanssia voi jatkaa loputtomasti. Olennaista Patrician Tai Jissa on avoimuus uudelle ja toisille ihmisille sekä halu antaa omastaan. Vain tyhjään mieleen mahtuu uutta. Tämäkin on itämainen viisaus.

Voisimmekin alkaa viettää tätä tietäjien päivää kulttuurien kohtaamisen päivänä.