74. päivä: Etanajuoksulla kaupunkisuunnittelun ja metsien asiantuntijaksi

Juoksin eilen maratonennätykseni ajalla 4.58. Tähänkin etanantahtiseen juoksuun vaadittiin paljon harjoittelua. Hitaan juoksun hyviä puolia ovat meditatiivinen ote harrastukseen sekä kaupunkituntemuksen lisääntyminen. Kaupunkisuunnittelun asiantuntemukseni taustalla on taidehistorioitsijan koulutukseni ja pitkä Helsingin harrastukseni, mutta varsinaisen kantapäätuntuman kaupunkiini olen hankkinut juoksemalla kaikkien harjoitusoppaiden vastaisia lenkkejä päämäärättä pitkin kaupunkia.

Juoksumetodini on yksinkertainen: lähden aina eri suuntaan, välillä kotoa, välillä töistä. Kiertelen paikoissa, joissa en ole ennen juossut. Jos en muuta keksi niin menen eri suuntaan jotain katua tai polkua. Olen muun muassa juossut kaikki Käpylän kadut kesäkuisena iltana, koska tahdoin nähdä lähistön pihaistutukset komeimmillaan. Samaan tapaan olen kiertänyt Kumpulan siirtolapuutarhan kuja kujalta. Ja niin edelleen.

Juokseminen on lähes ilmaista lähiliikuntaa. Harjoituspaikka alkaa kotiovelta eikä vaadi kulkemista tai kuljettautumista. Mutta juoksumaastoja tarvitaan. Meille suomalaisille rakkaimmat juoksumaastot ovat metsät. Siksikin Helsinkimme ansaitsee metsänsä. Juuri nyt metsiä uhataan, sillä rakentamispaineet nakertavat kaupunkimetsiämme pala palalta ja innokkaat metsänkunnostajat parturoivat pusikkoja turhan karkealla kädellä. Ihan puhdasta avohakkuutakin on Helsingissä nähty. Näin ei saa jatkua.

Kaupunkimetsäliike puolustaa metsiämme. Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalisivuilta voit lukea kunnallisvaaliehdokkaiden, myös minun, ajatuksia metsästä.

Juoksuvinkki: Syyspimeä Aleksanterinkatu on mukavaa juoksumaastoa kymmenen jälkeen illalla, autio ja päättyy komeasti Senaatintorille. Kaikkia katujakin kannattaa juosta. Näkökulma on aina eri kuin kävellen.

68. päivä: Pysähdy - punainen palaa

Hiljennä! Älä tule päälle! Käpylässä seistiin tänään ruuhkaristeyksissä kylttien kanssa. Liikkeellä oli lapsia ja aikuisia, ja tunnin hiljaisen mielenilmauksen aikana tajusin sen, miten avuton on lapsi vyöryävien autojonojen keskellä. Ja miten paljon pakokaasuja on kuulaassa syyssäässä. Autoja on aivan liikaa, maailma on turhan turvaton.

Jos minä, maratoonari, en ehdi normaalisti kävelemällä vihreillä valoilla risteyksen yli, miten lapset tai vanhukset matkasta suoriutuvat? Tähän on tultava tolkku! Ruuhkamaksut on saatava ja alikulkuteitä on rakennettava lisää, nopeusrajoituksia on lisättävä ja valvontaa tarvitaan.

Ja ennen kaikkea meidän jokaisen täytyy hellittää pysyvästi, lopettaa säntäily ja tehokkuus. Katsottava ympärillemme ja nähtävä lähimmäisemme.

Käpyläläisten vanhempien ja Käpylän klubin järjestämässä Pysähdy punaisilla -mielenilmauksessa oli kylällemme ominaista kotikutoisuutta. Vakavan asian söpö puoli oli oman kyltin askarteleminen. Täytyy myöntää, että olin eilen illalla lapsekkaan onnellinen saavutuksestani!

Pysähdys tuli koko päivästä. Kauhajoki suree, Suomi suree. Näinä hetkinä vain sanaton rukous on totta.

64. päivä: Ihmisellä on oikeus valita myös työpaikkansa

Pääministeri Matti Vanhanen (Helsingin Sanomat 18.9.) jatkaa hajakeskitetyn omakotitalovaltaisen pääkaupunkiseudun puolustamista ilmastonsuojelun nimissä. Vanhasen mallissa kodit, työpaikat ja harrasteet on siroteltu pitkin pääkaupunkiseutua pieniin keskuksiin.

Vanhanen korostaa sitä, että ihmisillä on oikeus valita asumismuotonsa, joka pääministerin ihanteissa on se oma, itse rakennettu omakotitalo. Mutta hän ei ollenkaan ajattele ihmisen oikeutta valita työpaikkansa. Vanhasen mallissa työpaikat siirretään pieniin keskuksiin pitkin Uuttamaata ja ihmiset työskentelevät niissä työpakoissa, jotka sattuvat sijaitsemaan heidän kotinsa lähellä. Miten tämä on mahdollista?

Minäkin kannatan Vanhasen tapaan kaupunkia, jossa asukkaalla on mahdollisuus kävellä kotoaan kauppaan, kouluun ja kirjastoon, mutta en villeimmissäkään kuvitelmissani uneksi, että Helsingin seudun työpaikat hajasijoittuisivat pääministerin käskystä sopivankokoisiin keskuksiin ja että korkeakoulutetuille kaupunkilaisille löytyisi koulutustaan vastaava työpaikka kotinsa lähellä, kahden aikuisen perheessä kaksi työpaikkaa.

Koska työpaikkojen nopeatahtinen hajakeskittyminen on kovin utopistista, joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevaksi työmatkalaiselle. Tähän kuuluu se, että jokaisesta kodista on päästävä bussilla tai raiteita pitkin työpaikalle, usein ja edullisesti. Siksi aseman ympärille rakennettu tiivis, kaupunkimainen asuinalue on ilmastoa rakastavan kaupunkisuunnittelijan valinta. Kun rakennetaan tilaa säästävästi vähän korkeampia taloja, luontoakin säästyy kaikkien asuinalueiden ympäristöstä lähiretkeilyyn ja virkistäytymiseen.

(Julkaistu HS 19.9.)