83. päivä

Rakas puolueeni Vihreä liitto on tänään 20-vuotias. Asiaan on äärimmäisen vaikea suhtautua. 20 vuotta on käsittämättömän lyhyt aika, ja siksi on häkellyttävän hämmästyttävää, että tässä ajassa olemme kasvaneet 14 kansanedustajan puolueeksi. Kaukaa menneisyydestä kajastuvat ajat, jolloin olin äänestyspaikkani toinen vihreitä äänestänyt henkilö. Toinen oli kaverini. Tuona kampakeraamisena vuonna ei tosin ollut vielä puoluetta, vaan toimimme vaaleissa vapailla listoilla.

Juhlien varjolla voin taas mainostaa, tällä kertaa vihreää verkkokauppaa, josta voi ostaa mm. lippuja iltajuhliin.

Kaupasta saa kaikkea kivaa, aineellista ja aineetonta. Koska aatteemme keskiössä on Enemmän aikaa, vähemmän roinaa -ajatus, mitä oivallisinta ostettavaa on ehdokkaan tukeminen vaaleissa. Vaalivälineelleni Ovaskaiselle voi lähettää rahaa helposti kaupan kautta. Käytämme kaiken rahan mainontaan.

Jos tavaraa tekee mieli, niin sitten vaan ostamaan Rehellistä ruokaa -keittokirja. Kyseessä on Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron hieno opus (omakehua, lähdekriittisesti on tunnustettava, että olen toiminut kirjan toimittajana).

Jos kirjakaan ei nappaa, osta sormikkaat, niitä tarvitsee ainakin vaalityössä. Sormikkaat ovat hienon kierrätystavaraa käyttävän muotiliikkeen Globe Hopen tuotantoa. Näiden sormikkaiden olemassaoloon en ole mitenkään sotkeutunut, en ole edes itse vielä ostanut niitä.


Illalla juhlitaan tällaisella agendalla:

Vihreiden 20-vuotisjuhlien iltatilaisuus 28.2.2007
Tilaisuuden ohjelma:
- Vihreän liiton historiikin julkistus, historiikin ohjausryhmän pj. Sulevi Riukulehto
- Vihreät 1987-2027, Heidi Hautala ja Eekku Aromaa
- Tulevaisuuden tietokilpailu, Irina Krohn


Illan juontaa Irina Krohn ja musiikista vastaa DJ Collective Your Next Lovers.

Pääsylippu 25 euroa sisältää ohjelman lisäksi ruokaa (lohiceviche, ceasarsalaattia, savustettuja lohifileitä, salpìcon-tomaattisalaattia, taboulleh-couscous-kasvissalaattia, antipastokasvissalaattia, pestoperunaa, pissaladìere). Njam!

82. päivä

Joskus päämiehen blogi voi inspriroida, ei tosin ehkä aina kirjoittajan tarkoittamalla tavalla. Ovaskainen kirjoitti partureiden arvonlisäveron alennuksesta: "Parturipuodeista kiirii mukavia uutisia. Vuodenvaihteessa tehty arvonlisäveron alennus on toiminut odotetusti: alennus on siirtynyt hintoihin, asiakasmäärät ovat kasvaneet ja väkeä on vakinaistettu."

No, minä tietysti ensiksi muistin Larissan, ihanan kampaajani, ja nyt kun pää on puikoissa, jatkoin Ovaskaisen blogin lukemista.

Mies näköjään puhuu muutenkin arvonlisäveron problematiikasta.

Hommahan siis menee näin: arvonlisävero on kuuma peruna, joka uppoaa viattomaan äänestäjään, varsinkin jos asia popularisoidaan somasti. Keskusta vaatii ruoan arvonlisäveron laskua. Me vihreät emme, koska suurin hyöty tulee silloin kalleinta ruokaa ostaville. Jos halutaan auttaa pienillä eläkkeillä ja muilla tuilla eläviä, on nostettava näitä tukia, koska silloin etu kohdistuu oikein köyhimpiin.

Palveluiden arvonlisäveron lasku sen sijaan on hyvä juttu, koska palvelut työllistävät. Siksi ravintolaruoan arvonlisäveroa kannattaisi laskea, jotta ruokalatoimi työllistäisi. "Nyt maksamme kaupasta ostetusta ruuasta 17 prosentin veron, mutta tarjoiltuna ja toisten valmistamana siitä peritään veroa raskaimman mukaan eli 22 prosenttia. Työllistämisen kannalta suhde on täysin päätön", sanoo Ovaskainen.

81. päivä

Tänään puhun lastenkulttuurista, yhdestä Ovaskaisen vaaliteemoista. Ensin tilaisuusmainos, sitten asiat. Ja lopussa pieni puoluetoimistopromo. Lue siis sinne asti.

Lastensunnuntai 4.3. klo 11-14 Intian puistossa

Ohjelma
11.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä
11.45 Täti Vihreän puuretki
12.00 Ooppera- ja teatteriseurue Kapsäkki: Satuja kaikilla kielillä
Nipa Nieminen lukee satuja, Jarmo Julkunen soittaa kitaraa
12.45 Täti Vihreän puuretki
13.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä

Mukana kaupunginvaltuutettu Sanna Hellström, kansanedustajaehdokas Arabianrannasta.

Soppatarjoilu, oma lautanen mukaan.

Intianpuiston osoite on Intiankatu 44.

Taidekasvatus on olennaista elämämme onnellisuudelle. Varhainen taidekokemus kantaa läpi elämän. Siksi järjestämme lastenkulttuuritilaisuuden. Vaikka mieli tekisi, en paljasta, mitä elokuvia esitämme. Mutta ne ovat hyvin valloittavia ja rakkaudella valittuja.

Taidekasvatus kuuluu myös kouluun, aivan olennaisesti. Tasa-arvoinen peruskoulu takaa taiteen kaikille lapsille, vanhempien tuloista riippumatta. Ovaskainen sanoo taidekasvatusken merkityksestä nettisivuillaan: "Opetusministeriön luovuusstrategiatyöryhmän lokakuussa jättämä raportti ottaakin askeleen oikeaan suuntaan korostaessaan kulttuurin ja taiteen kuuluvan luovuuden edistämisen avainalueisiin sekä muistuttaessaan koulun keskeisestä merkityksestä taidekasvatuksessa."

Elokuvat ovat Ovaskaiselle läheisintä taidetta, siksi hän niitä esittää. "1960-luvun puolivälissä yöuneni vei vain Maija Poppanen, ensimmäinen näkemäni teatterielokuva. Siitä lähtien leffat ovat kuuluneet elämääni", Ovaskainen kertoo. 1970-luvulla Helsingin lukuisien leffateatterien lisäksi miehen elokuvannälkää tyydyttivät Helsingin teinien elokuvakerho ja Capitolin tiuhat neuvostoklassikkotapahtumat. Ja jatkoa seurasi: Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajan pesti 1989-1998, Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunta ja hallitus ja lopulta puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa elokuva-alan työryhmässä vuosina 1998-99.

Ehkä hauskinta tässä vaalikampanjassa on ollut nähdä, miten onnellisena Ovaskainen esittää elokuvia. Siksi sunnuntaina 4.3. on varmasti luvassa hieno tapahtuma.


Ja sitten puoluetoimiston kuulumisia. Kuten tiedätte, puolueemme konttorin vaalituotannon ehdoton helmi on jatkuvajuoninen videosarja Puoluetoimisto. Sarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Tässäkin osassa tarkennetaan vihreän pohjalaisuuden juuria, meitä kaikkia kiihkeästi kiinnostavaa yksityiskohtaa. Kertaus: osassa kolme esiintyi Jussi-paitaan pukeutunut salskea mies. Ja osassa neljä paljastettiin, että mainittu komistus onkin syntyjään Espoosta eikä pohjalainen ollenkaan. Nyt, viidennessä osassa, salaperäisen pohjalaisuuden todelliseksi syntymäpaikaksi onkin paikantunut Vantaa, ei siis Espookaan. Mitä voimme tästä päätellä? Pääkaupunkiseudun kunnat on yhdistettävä mitä pikimmin, jotta pohjalaisilla on lääniä laskeutua. Pohjanmaalta kun lähdetään, niin tilaa tarvitaan!

80. päivä

Pirauta poliitikolle, kehoittaa Taide-lehden päätoimittaja Arja Elovirta juuri ilmestyneessä pääkirjoituksessaan (Taide 1/07), joka käsittelee taiteilijan surkeaa asemaa.

Taiteilijat ovat köyhiä, työllä ei elä. Silti taide on tärkeää itsessään. Ja tähän dilemmaa ei tunnu löytyvän ratkaisua, vaikka kyse on puhtaasti ja pelkästään poliittisesta tahdosta.

Elovirta on käynyt seminaareissa, ensin TATUSOTU-seminaarissa, jossa puhuttiin taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan räikeistä epäkohdista, ja sitten eduskunnan kuvataidekerhon tilaisuudessa, jossa myös pohdittiin samoja juttuja. Elovirta teki tilaisuuksissa hätkähdyttävän havainnon: kaikki poliitikot, jotka näissä tilaisuuksissa esiintyivät, olivat naisia.

Mistä tämä sukupuolirajoittuneisuus tulee? Keski-ikäiset naiset katsovat näyttelyt, käyvät teatterit ja lukevat kirjat. Kutsuvatko he vielä toisensa puhumaan keskenään taiteen rahoituksestakin? Vai mistä tämä kertoo?

Taiteella ei ole sukupuolta, vaikka toki yksittäisillä teoksilla sellainen on, usein vahvakin. Taiteen yhteiskunnallinen edistäminen ei myöskään saa olla sukupuolista, vaikka Elovirta on jo päätellyt, että kun kerran vain naiset seminaareissa taiteesta puhuvat, vain naista voi kulttuuri-ihminen äänestää.

Koska olen myös kulttuuri-ihminen (ja Elovirta vanhimpia ystäviäni, mikä lähdekriitikin takia on sanottava), puolustan miestä taiteen poliitikkona. Käytän esimerkkinä vaalivälinettäni Kai Ovaskaista. Ovaskaisen ajattelussa kulttuuripolitiikalla on aivan keskeinen osuus. Tämä on siis mahdollista, vaikka ehdokas on mies.

Ovaskaisen mielestä taide on arvokasta sellaisenaan, mutta sitä ei synny itsestään. Taiteilijalle kuuluisi toimeentulon perustaksi ja epävarmuuden turvaksi perustulo, niin kuin kaikille täysikäisille. Taiteen tukemiseen perustulo ei kuitenkaan riitä.

Näin Ovaskainen taiteesta: "Taide auttaa ihmisiä ilmaisemaan ja ymmärtämään itseään sekä jäsentämään paremmin todellisuutta. Tieteen tavoin taide myös auttaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta sekä kyseenalaistamaan vanhoja tapoja ja pakottaa etsimään uusia ratkaisuja. Koska menestyksemme pohjautuu yhä enemmän uusiin ideoihin, olisi kulttuuri ja taide nostettava yhteiskunnassamme entistä selvemmin koulutuksen ja tieteen rinnalle."

Ja tiivistetysti Ovaskainen taiteen rahoituksesta: taiteen ja taide-insituutioiden rahoitus tulee olla pitkäjänteistä rahoitusta valtion budjetista, sitä ei saa jättään veikkausvarojen ja yksityisten ihmisten suhdanteiden mukaan vaihtelevien hyväntahtoisuuksien varaan. Taiteen rahoituksen lisääminen tuo myös tuloja, sillä esimerkiksi menestyvä elokuvatuotanto toisi valtiolle lisää tulo- ja arvonlisäveroja. Mutta ensin valtion pitää antaa taitelijoille enemmän rahaa taiteelliseen työskentelyyn ennen kuin takaisintuloutusta voi odottaa. Valtion kassanvartijoiden pitäisi oivaltaa humaanin elämänasenteen yksinkertainen perusta: kun annat, saat moninkertaisena takaisin.

Taiteen perusrahoituksen tulee olla vakaata, riittävää ja pitkäjänteistä. Siitä huolimatta innostuin aika tavalla Elovirran pääkirjoituksessaan esittämistä yksityisten taidehankintojen edistamiskeinoista. Kulttuurihankintojen verovähennysoikeus, no bad, vai mitä? Kotitalousvähennyksen laajentaminen teosostoihin, mainiota! Hmmm, minulla onkin monta tyhjää seinää, joita voisin rientää täyttämään kotitalousvähennyksen turvin. Kun olen ensin saanut kotitalousvähennyksellä tuetun remontin valmiiksi!

79. päivä

Päivällä oli tuulista merenjäällä, mutta tuulivoimakassaan se kaikki kilahtaa. Jos siis riittäisi voimaloita virtaa keräämään. Tuulivoima on mielessäni, koska jäälläkävelymatkani suuntautui harrastusyhdistykseni huvilalle, jossa meillä on oma tuulivoimala. Voimala on kannanotto sähköomavaraisuuden puolesta, mutta sen verran kriittisiä kuluttajia olemme, että pohdimme pitkään, lisääkö uusi energiamuoto sähkönkulutustamme. Nythän ulkohuussimmekin on valaistu! No, enpä tiedä, emme sentään ole kulutusjuhlaan heittäytyneet, vaikka jalkapallon MM-kisat tulikin kesällä katsottua lainatelevisiosta omalla tuulisähköllä.

Vaihda virtaa. Ota sähkötalous omiin käsiin ja tee uusiutuva sähkösopimus. Oheinen linkki auttaa eteenpäin. Kun tilaa kotiinsa tuulisähköä, edistää uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymistä. Se sähkö, mikä kotiin tulee, on sekasähköä, eli sinun omaan töpseliisi ei saada ohjattua tuulisähköä. Silti jokainen uusi sähkösopimus, jossa sähkön lähteeksi valitaan uusiutuva energia, edistää alaa. Valinnoilla on merkitystä, sillä puroista ovat saaneet alkunsa kaikki suuret joet.

Olen energiaintensiivisellä päällä, koska vaalipäämieheni Ovaskainen on elokuvakiertueella. En kyllä oikein tiedä, millainen vaalipäällikkö olen, kun tämänpäiväinen Epämiellyttävä totuus sai minut pillittämään ihan kunnolla. Hei, haloo, neljäs katselukerta tällä viikolla, ei sen nyt enää pitäisi vaikuttaa tuolla tavalla. Näin vain kävi. Nyt kyynelehdin pienelle siniselle pisteelle suttuisessa, avaruudesta otetussa valokuvassa. Se on meidän maapallomme. Ainoa kotimme. Jossa sivilisaatiomme elää. Ja joka on vaarassa. Meidän varassamme. Okei, tehdään jotain. Pelastetaanpa se pallo.

78. päivä

Olen nähnyt neljä kertaa Davis Guggenheimin elokuvan Epämiellyttävä totuus (2006) ja viikonloppuna saa nähdä sen vielä kahdesti. Olemme vaalivälineeni Ovaskaisen kanssa elokuvakiertueella. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden.

Tavanomaiseen tapaan ensin mainontaa, sitten sanomaa.

Kai Ovaskainen esittää Epämiellyttävän totuuden Helsingissä vielä kahdesti:

lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4

sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Luvassa vaikuttava elokuvakokemus ja vakavaa keskustelua ilmastonmuutoksesta, mikäli homma menee samalla lailla kuin on mennyt viikon aikaisemmissa esityksissä.

Minua alkaa itkettää aina samoissa kohdissa. Kun jäätikkö murtuu ja ikirouta sulaa. Ja kun havainnekuvassa rannikot peittyvät tulvien alle kaikkialla maailmassa, juuri niillä alueilla, jossa asuu eniten ihmisiä. Ja kun Al Goren perhe luopuu tupakanviljelystä tyttären keuhkosyöpään kuolemisen jälkeen. Ennen vaarattomaksi ajateltu tapa osoittautuu kuolemaksi ja silloin on luopumisen aika. Samaan luopumiseen meidän on nyt opeteltava. Jokaista tekoa on harkittava ilmastovaikutusten kautta.

Epämiellyttävä totuus antaa meille toivoa, kunhan muutamme elämämme. Keinot meillä jo on. Energiansäästö, energiatehokkuus, uusiutuvat energiavarat. Puiden istutus. Käveleminen, joukkoliikenne, kierrättäminen. Poliittinen vaikuttaminen. Maailma on meidän vastuullamme. Pitäkäämme siitä huolta.

Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

77. päivä

Vaalimainosnaisen arkipäivää on tämä viikko, joten ei tietoakaan vihreästä sloganista "vähemmän roinaa, enemmän aikaa". Elämäni kulkee logiikalla "vähemmän roinaa, vähemmän aikaa". Tarkoittaa siis sitä, että jokainen vapaa hetkeni kuluu Ovaskaisen kamppikseen. En tosin valita, tämä on ihan järkyttävän kivaa.

Tammikuun lopun jälkeen olen ostanut satunnaisen ruoan lisäksi vain vähän meikkejä, en yhtään mitään muuta. Ja niitäkin vain tämän vaalikamppiksen takia. En näet aio seistä kadulla punanaamaisena, joten nyt sitten ehostan naamaani joka päivä, koska olen joka päivä joko kadulla tai jossain vaalitilaisuudessamme. Edellisen kerran ostin meikkivoidetta 90-luvulla. Kun purkki toissapäivänä loppui, piti mennä kauppaan toteamaan, että eläinkokeista kieltäytyvä luksusmeikkisarjani on ryhtynyt ahneeksi kymmenessä vuodessa. Purkki oli pienentynyt radikaalisti, mutta hinta tietysti sama. En silti pane firmaa boikottiin, kun se on kuitenkin ainoita hienoja meikkejä, joita voi ajatella jokaisen business-naisenkin ostavan. Uskon näet uskottavuuteen myös näissä asioissa. Eli imago pitää olla kunnossa, kun maailmaa muutetaan.

Graafikko sai taas tänään valmiiksi yhden mainoksen, jonka julkaisen tässä, ihan vaan siksi että nämä ovat minusta niin hienoja. Ja toimiihan tämänkin mainoksena ensi viikon tilaisuudelle. Eli tiistaina 27.2. keskustellaan Stoassa siitä, kuka tekee palvelumme vuonna 2015? Tuota vuotta ennen näet elämme ennen kokemattoman taitekohdan, sillä eläköitymisen myötä työelämästä poistuvat suuret ikäluokat. Kukas sitten heidät vanhana hoitaa? Siinä iso kysymys ratkaistavaksi.

76. päivä

Koska Vantaalla meni kaukolämpö rikki, Hesarin joutui lukemaan vasta töissä. Siksi kai työmielessä lehteä selailee. Kova pula taksinkuljettajista vaikeuttaa kyydin saamista pääkaupunkiseudulla. Helsingin ja Uudenmaan työttömyys väheni. Työttömys väheni koko Suomessa. Nippu päivän otsikoita. Aiheita, jotka puhuttavat myös vaalivälinettäni Ovaskaista huomenna Malmilla ja ensi tiistaina Itäkeskuksessa.

Huomenna torstaina 22.2.2007 klo 18.30-20 Malmitalolla, Ala-Malmin tori 1, on TULEVAISUUDEN TYÖ -keskustelutilaisuus, jonka aiheina ovat työelämän muutos, työhyvinvointi ja julkisen työnantajan rooli tulevaisuuden palveluiden turvaajana. Alustajana kansanedustaja Tuija Brax ja Kai Ovaskainen.

Tiistaina 27.2. klo 18-20 Stoassa, Itäkeskuksessa, Turunlinnantie 1 keskustellaan otsikolla KUKA TEKEE PALVELUMME VUONNA 2015? Tässä tilaisuudessa alustaa Ovaskaisen lisäksi asukaspalvelujohtaja Katariina Poskiparta.

Työstä puhuminen on tavattoman herkkä asia, koska olemme tottuneet pelkäämään työttömyyttä. Eniten luultavasti siksi, että työttömältä riistetään oikeus täysivertaisuuteen yhteiskunnassa. Hänestä tulee anelija, jonka täytyy avata kohtuuttomasti yksityisyyttään saadakseen välttämättömän toimeentulon. Tähän meillä vihreillä on ratkaisu, perustulo, jota saisivat kaikki.

1990-luvun laman takia syvään sieluumme iskostuneen työttömyyden pelon takia tulevaisuudessa uhkaavasta työvoimapulasta puhuminen on riskaabelia. Mutta siitä on puhuttava, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiomme palvelut.

"Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa tulee pula työntekijöistä - ei vain paljon mainostetuista huippuosaajista, vaan ennen kaikkea tavallista työtä tekevistä ihmisistä. Ilman heitä ei bussi kulje eikä lapsia ja vanhuksia hoideta", sanoo Ovaskainen nettisivuillaan. "Erityisen kipeästi suurten ikäluokkien eläkkeellelähtö osuu julkisiin palveluihin. Kuntien henkilöstöstä jää lähes puolet pois vuosina 2006-2020. Valtiolla tahti on osapuilleen sama."

Julkisten palveluiden tekijöitä tulee arvostaa, koska valittavaa työtä riittää. Bussikuskiksi vai taksirengiksi? Molempia tarvitaan, mutta olennaista on se, että liikatarjontaa työvoimasta noilla aloilla ei ole. Pula uhkaa molempien työnanatajia. Työntekijän täytyy tuntea tekevänsä arvokasta työtä turvatussa ympäristössä, jotta hän myös pysyy työssään ja palvelurakenteemme säilyy terveenä.

"Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi vain, jos se kykenee takaamaan henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan, sanoo Ovaskainen. "Yhteisten palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää. Julkisen alan kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia."

Näillä eväillä lähdemme seuraaviin vaalikeskusteluihin. Tervetuloa Malmitalolle 22.2. ja Stoaan 27.2.

75. päivä

Aamulla tuli iloinen puhelinsoitto. Painon-Esko soitteli duunin pihalla ja kertoi, että hommat on hoidettu ja esitteet on paketeissa alhaalla. Siitä riemuissani ryntään heti julkaisemaan toisen esitteen etupuolen. Takapuolella onkin sitten varsinaiset asiat, mutta tässä etupuolella on siis pääteesi. Eli se, että yhteinen hyvinvointivaltiomme tarvisee puolustajaa ja että Ovaskainen on jalat maassa tässä maailmassa sekä työssä että kotona, joten hän pystyy puolustuksen hoitamaan.

Ovaskaisen keskeisiä vaaliteemoja on hyvinvoiva työelämä. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Elämme työelämän murroksessa, jossa väki ikääntyy ja palvelun tarve kasvaa. Tarvitsemme kunnon työsuhteita ja turvaa työelämän epävarmuudessa. Tarvitsemme perustuloa sekä ihmisarvoisen elämän takeeksi että kannustamaan vastaanottamaan lyhytaikaistakin työtä.

Tarvitsemme myös uusia työpaikkoja uusille aloille, kun tosissamme (ja viimeistään pakon edessä) ryhdymme torjumaan ilmastonmuutosta. Tästä Ovaskainen kirjoittaa päivän blogissaan, jossa hän käsittelee pääministeri Vanhasen eilisiä puheita.

Maapallon säästäminen vie pääministerin mukaan leivän ja työpaikat. Vanhasen mukaan meillä ei ole varaa päästörajoituksiin eikä korkeampaan sähkön hintaan. Tämä ei ole totta, kuten Ovaskainen blogissaan selvittää. Sähkön korkeampi hinta pakottaa energiatehokkuuteen ja luo uutta teknologiateollisuutta. Ihan pakko lainata tähänkin Ovaskaisen lainaama pätkä Tekesiltä jo parin vuoden takaa: "Kansainvälinen ilmastopolitiikka aiheuttaa markkinamuutoksen. Tunnistettujen ilmastoteknologian markkinoiden arvioidaan kasvavan keskimäärin noin 60 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Suomalaisyritysten liikevaihto voi samalla aikavälillä näillä markkinoilla nousta nykyisestä 4,5 miljardista eurosta reiluun 7 miljardiin euroon, mikä merkitsisi myös tuhansien uusien työpaikkojen syntymistä."

Tämän viikon elokuvakiertueemme kahdessa ensimmäisessä esityksessä Käpylässä ja Vuosaaressa on keskusteltu vilkkaasti. "Yksimielisiä ihmiset olivat siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa kyse on paitsi taloudesta ja politiikasta, niin ennen kaikkea moraalistamme. Olemme nyt eettisen valinnan edessä, ja pääministeri Vanhanen näyttää oman valintansa tehneen", Ovaskainen kiteyttää blogissaan.

74. päivä

Norsu liikkuu hitaasti. Näin vaalikoneissakin, sillä Hesarin kone tuli ulos vasta tänään. Vaalikoneet ovat aika metkoja, sillä ainakin vihreät tekevät niitä ihan villinä. Eilen Ovaskaisen elokuvaesitykseen Käpylään oli varta vasten tullut eräs Koijärven aikainen alkuvihreä, koska hän halusi tavata vaalivälineeni. Syy: Ovaskainen oli vaalikoneissa hyvin samaa mieltä hänen kanssa.

Joten tietenkin riensin Hesaria tekemään heti aamusta. Ehdokas voi huokaista helpotuksesta, sillä hän oli tanakasti kakkosena minun listallani. Joten ei huolta, en aio erottaa ehdokasta palveluksestani, vai miten päin tämä palvelussuhde nyt menikään...

Hesarin kone on siitä hyvä, että sinne saa runoilla itsestään kauniita sanoja. Ovaskainen on kirjoittanut tällaisen ihan pätevän pätkän, jonka nyt iloksenne monistan: "Olen 48-vuotias, paljasjalkainen helsinkiläinen. Työskentelen nykyisin viestintäjohtajana naapurikaupunki Vantaan palveluksessa. Aiemmin olen ollut toimittajana useissa lehdissä (viimeksi Taloussanomissa), ja toimittajapestien välissä viihdyin yhdeksän vuotta Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana Tampereella. Yli 25-vuotinen työurani on opettanut minut realistiksi. Tiedän miten yhteiskunta ja talous toimii, mutta uskon yhä, että parhaat valttimme ovat tasa-arvo ja hyvät julkiset palvelut. Vaaleissa yritän nostaa keskusteluun mm. hyvinvoinnin ja talouden suhdetta sekä työhyvinvointiin ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Oman osansa saa lisäksi pääkaupunkiseudun hieman nykivä yhteistyö: mielestäni alueen kaupungit pitäisi liittää yhteen tai säätää niille yhteinen metropolihallinto ja verotus. Vaimoni työskentelee Yliopisto-lehdessä päätoimittajana ja lapseni käyvät Käpylän peruskoulua. Lisäksi perheeseemme kuuluu vajaan vuoden ikäinen Tarmo-kissa."

Ai, miksi ehdokas ei ole ykkösenä listallani? Olenko siis niin huono, että en saa puolessa vuodessa ehdokasta muuttumaan mieleisekseni? No, olen. Kysymyksissä on aina pieni sävyeroja, joista voi olla vähän eri mieltä. Nyt meillä oli pientä erisuuntaisuutta perintöveroasioissa, lapsilisissä ja puolustuksessa. Tosin perintöverostakin Ovaskaisen sanallinen selitys vastaa omaa käsitystäni. Eli että perintöveron kokonaiskertymää ei pidä vähentää. Niin, ja eiköhän me molemmat enimmäkseen tätä aineetonta vihreää perintöä eteepäin siirretä.

73. päivä

Katutyöttö kiertueella pomon kanssa, siinä viikonlopun meininki. Pomolle on sadellut kiitoksia eilisen Hesarin elokuvailmoituksesta sekä perjantain yhteiskäyttöautojutusta. Vuosaaren metroasemalla kaksi eleganttia rouvaa katsoi ehdokasta toisenkin kerran ja huomautti: "tässähän se on se viestintäjohtaja, joka oli lehdessäkin aamusta." Käpylässä kommentoitiin: "mikäs se nyt olikaan se hyvä asia, mitä juuri äsken edistit. Ai, niin, tosiaan, se yhteiskäyttöautoilu."

Aika on mennyt rattoisasti. Katutyttöily on näet kivaa, minusta. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät suin surminkaan lähde jakamaan minkäänlaisia mainoksia yhtään mihinkään. Mutta minulta homma sujuu ja saan kaman liikkumaan. Samaa voi sanoa Ovaskaisesta, joka on ihan elementissään kadulla. Symppis, helposti lähestyttävä kaveri on tämä minun bosseni. Mikäs sen mainiompaa, koska kadulla ollaan ja tiiviisti, neljä viikkoa putkeen, aina kun ei ole vaalitilaisuuksia sisätiloissa.

Bonuksena kadulla kohtaa uusia ihmisiä. Malminkartanolla kävimme tutustumassa Horisontin tilaan, jossa on elokuvaesitys keskiviikkona. Samalla pääsimme opastetulle kierrokselle työpajaan ja keskustelimme toiminnanjohtaja Janna Löppösen kanssa maahanmuuttajien työllistymisestä. Kielitaito on iso työllistymiskynnys, joten siihen pitää panostaa. Jo maassaolevat, työttömät maahanmuuttajat pitäisi saada ensimmäiseksi töihin.

Malmin markkinoilla oli tänään puolen päivän maissa kahdeksan vihreää ehdokasta, mikä mahtavinta. Jaoimme Tuija Braxin ja Kai Ovaskaisen Tulevaisuuden työ -tilaisuuden flyereita. Tilaisuus on ensi torstaina 22.2. klo 18.30-20 Malmi-talolla, Ala-Malmintori 1. Tervetuloa!

Kotikentällä flyereiden jako sujui kuin tanssi. Käpylän laskiaistapahtumaan menevälle joukolle upposivat elokuvaesitteet n. 95 % varmuudelle. Eli melkein kaikki halusivat mainoksen ja vielä iloisen riemuissaan. Ei ole Ovaskainen turhaan niillä kulmilla syntynyt. Illalla näytämme Käpylän Ilves-teatterissa ensimmäisen kerran ilmastonmuutoselokuvaa. Jännittää, miten tekniikka pelaa. Välineet ovat ammattitasoa, joten kaikki on nyt vain koneenkäyttäjistä kiinni.

Kuvituksena flyer, jota huomenna saa sähköpostikorttina ja joka promoaa Ovaskaisen netissä olevaa Tunnista suomalaisia elokuvia -peliä. Kortissa on poliittinen viesti. Jotta suomalaisesta elokuvasta tulisi menestyvä vientituote, pitäisi saada tekijät työhön eli valtion täytyisi tukea lisää elokuvantekoa. Rahat tulevat verotuloina takaisin, kunhan homma lähtee pyörimään. Huippuja voi nousta vain laajasta tekijäjoukosta, mikä on huippu-urheilusta tuttua jo suurjuoksijoittemme ajoista lähtien. Sama meno Suomi-filmiin, niin johan Bollywooodit vapisee. Tähän tarvitaan päättäjiksi elokuvamiehiä, Ovaskaisia siis.

PS. Muutin viimein blogin asetukset, kiitos Maria, muistutuksesta. Joten kommentoida siis jo voi.

72. päivä

Tänään meni etusivu uusiksi. Katukamppisviikonloppu alkamassa ja piti kirjoittaa siitä hommasta, mutta menee huomiseksi, koska poikkesin Vihreän liiton nettisivuilla aamutuimaan.

Puoluetoimistovideosta oli ilmestynyt neljäs osa. Ihan hervottoman hauska. Menkää ja naurakaa ja täyttäkää kavereittenne tietoisuus tämän taidepläjäyksen olemassaolosta. Ja koska tässä nelosessa viitataan osaan kolme, niin kelatkaa sekin pätkä, niin pääsette sukeltamaan vihreän pohjalaisuuden syvimpään olemukseen (paljastus: juuret juontuvat syvältä Espoosta).

Mutta asiaan. Puoluetoimiston työstä vaalimenestyksemme eteen kuvataan kerran viikossa ilmestyvä pätkä, joka löytyy You Tubesta, mutta johon pääsee myös Vihreiden sivuilta. Taso paranee viikko viikolta eli enää perjantaita ei odota vain viikonlopun vaalityön toivossa, vaan myös tietääkseen, mitä toimistolla on viikolla puuhattu. Kavereilla siellä on kovasti kivaa koko ajan. Minä tietysti fanitan omia poikiamme, toiminnanjohtaja Ollia ja vaalipäällikkö Villeä. Kummallakin näytti menevän viime viikolla mukavasti, ainakin skumppakierroksen jälkeen (hihihii). Puolueena emme toki kehoita skumppaamaan työaikana (hihihii).

Viikon filmissä oli myös opetusosuus eli villasukat jalkaan katutyöhön. Anni Sinnemäen palelubaletti Espan puistossa valaisi asiaa ja minä tietty vilkaisin ylpeänä jalkojani: paksut sukat jalassa tämä katutyttö aikoo viikonloppunsa viettää. Joten oppi mennyt perille ennen opetusta.

Ja missä siis mennään. Kai Ovaskaisen viikonloppuohjelmaa:

Malminkartanolla elokuvaesitteiden jaossa tänään 11-12, Vuosaaressa sama homa 12-14. Huomenna Malmilla 10.30-11.30 ja Käpylässä 12-14. Käpylässä illalla Ilmastonmuutoselokuvailta teatteri Ilveksessä, Sampsantie 50. Törmäillään.

71. päivä

Hyvää Kain päivää kaikelle kansalle. Ai lahjoja? No, totta KAI.

Kai Ovaskaisen tukiryhmän viihdejaosto lahjoo ehdokasta nettipelillä. Elokuva-aiheisessa pelissä pitää tunnistaa suomalaisia elokuvia. Palkintojakin jaetaan osaajille eli vapaalippuja leffaan kerran viikossa. Se ei pelaa joka pelkää.

Elokuva, kuin myös taide yleisesti, on ehdokas Ovaskaiselle rakasta. Pientä henkilöhistoriaa asiasta. Äijä luuhasi Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana yhdeksän vuotta aikana, jolloin häntä ei vielä varsinaisesti voinut kutsua äijäksi eli aika-akselilla 1990-luku. Näin taata itse muistelee, löytyy myös netistä:

"Elokuvakeskus oli oiva linkki laajempiin elokuvakuvioihin. Turun, Oulun ja muiden maakuntakaupunkien kollegoiden lisäksi tutustuin Suomen elokuvasäätiön, elokuva-arkiston ja Filmikamarin toimintaan sekä mm. Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ja Cinema Mondon intomieliin.

Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunnassa ja hallituksessa istuin aikanaan parin vuoden ajan, mutta elokuvapuolella luottamustehtävieni huippu oli puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa työryhmässä. Se pohti vuosina 1998-99 keinoja, joilla alueellista elokuvatoimintaa voitaisiin kehittää. Jotkut esityksistämme elävät yhä keskusteluissa."

Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan Ovaskainen puuttuu elokuvan rahoitukseen: "Kotimaiset elokuvantekijät ovat lahjakkaita ja ammattitaitoisia. He osaisivat tehdä nykyistä parempiakin elokuvia, mutta heillä ei ole siihen varaa. Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn totesi taannoin tilaisuudessani, että suomalaisista filmeistä puuttuu rahapulan takia joka neljäs kuva. Se on liian kova tasoitus annettavaksi muille."

Kulttuurin rahoitus on eräs Ovaskaisen tärkeistä vaaliteemoista. Tästäkin aiheesta voi lukea perusteellisen version netistä, mutta kiireisille pikapalojen ystäville palveluksena palastelen tänne omaan blogiini aina muistaessani ehdokkaani aivotuksia. Tässä luovuudesta ja taloudesta: "Luovuuden lisäksi taide on myös työtä, joka luo lisää työtä. Kun keskeisten tekijänoikeusalojen jalostusarvon osuus kansantuotteestamme oli 2,92 prosenttia vuonna 1988, oli luku vuonna 1997 jo 4,13 prosenttia. Nämä taiteen alat kasvoivat yli kaksi kertaa nopeammin kuin taloutemme keskimäärin ja työllistivät jo vuonna 1997 yli 86 000 ihmistä eli lähes 4 prosenttia koko työvoimastamme."

Tämmöinen agenda tänään: Suomi-filmi maailmalle - Ovaskainen eduskuntaan.

70. päivä

Tänään on pyöreiden lukujen päivä. Blogilla on seitsemänkymppiä lasissa ja Ovaskaisella ehdokasnumero, joka on täysi 50. Aivan mahtavaa, on niin miehen mittainen numero, ettei mitään rajaa. Tämän kunniaksi vähän ehdokashehkutusta ja päivän piristeeksi sopiva runopoikakuva ehdokkaasta.

Ovaskainen on paitsi pätevä myös komea. Näin on minua varta vasten valistettu usein arvostelukykyisen leidin toimesta käsin. Joten pakko on uskoa. Tämä riittääkin sitten blogin Mister mies -osioksi ihan tykkänään.

Sitten päivän uutisia. HS.fi esittelee Ovaskaisen autoilua, ja huomenna saman saa painettuna ja kuvilla varustettuna aamun aviisissa. Ovaskainen autoilee yhteiskäyttöautolla, niin kuin monta kertaa on tässäkin blogissa tullut mainostettua. Nyt näitä yhteiskäyttöautoja alkaa Helsingin kaupunkikin arvostaa ja on tehnyt toimintaa harjoittavan yrityksen kanssa yhteistyösopimuksen. Tämä olen odottanut.

Hieno homma Helsingiltä. Se menee näin: HKL:n suoraveloitusasiakkaat voivat liittyä ilmaiseksi City Car Clubiin ja kuukausimaksuissakin irtoaa halvennuksia. Normaali 9,90 euron kuukausimaksu tippuu kahteen euroon HKL:n kanttiksilta.

"Toivomme, että tämä yhdistelmä kannustaa ihmisiä elämään ilman autoa ja pitää heidät siten joukkoliikenteen parissa", HKL:n suunnittelujohtaja Ville Lehmuskoski kiteyttää. Ja kaupunki toki toivoo samalla, että ihmiset ostavat matkakorttinsa suoraveloituksella, jolloin rahaa kilahtaa kaupungin kassaan enemmän kuin ennen. Jos suolaisen hintaista omaa autoa ei ole, harkitsee tarkemmin, milloin autosta maksaa ja milloin bussi, metro tai ratikka on parempi. Tulevaisuus on harkitsevan autoilijan. Jesss!

69. päivä

Vaikka olenkin ehdokas Ovaskaisen mielestä pahvi, koska olen viimeksi ehtinyt syödä kunnon ruokaa maanantaina, aion silti tehdä kaikki tämän viikon vaalivalmistelut loppuun. Olisi noloa, jos jättäisin nyt kaiken levälleen jonkun niin maallisen kuin lämpimän aterian takia. Esitteet menevät painoon huomenna, joukkoliikennemainokset samoin, vaaliaseet ovat valmiina (kiitos upeiden talkoolaisten, Marjan, Jannen, Sarin, Elinan, Outin, Kirsin, Kessun, Sannan, Jounin, Aliinan ja Katrin), elokuvakiertue kondiksessa, esityspaikat tarkastettu, ja viikonloppuna on edessä hiihtolomatilaisuuksien markkinointikiertue eri kaupunginosissa.

Mainostan silti tänään vielä ensi viikon keskustelutilaisuutta Malmitalolla. Torstaina, 22.2., kun on vapaailta elokuvaesityksistä, Ovaskainen esiintyy Tuija Braxin kanssa Tulevaisuuden työ -keskustelutilaisuudessa Malmitalolla klo 18.30-20. Osoite on Ala-Malmin 1. Siellä kuullaan vihreät ratkaisut tulevaisuuden työelämään. Ensi torstain tilaisuus on Ovaskaisen avaus tästä vaalikampanjansa keskeisimmästä teemasta. Lisää seuraa vielä kolmen tilaisuuden verran ennen vaaleja. Seuratkaapa kalenteria. Huomenna näet lupaan olla sen verran syöneempi, että laadin kunnon vaalikalenterin Ovaskaisen nettiin.

Tänään en sitä tee, koska aion vielä huvitella ja lähetellä kavereille Ovaskaisen Valentino-korttia, kun ystävänpäivää on vielä vähän jäljellä. Skåål, kaverit, olette ihania!

68. päivä

Onneksi on tämä blogi, joka vähän suhteellistaa vaalielämää. Tänään on se päivä, jolloin jokainen vaaliasia liikkuu eri nopeudella täsmälleen eri suuntaan kuin on otaksunut.

Viattoman puhelimensoiton toisessa päässä on vakavasti sairastunut toveri, mainokset menevät uusiksi odottamattomien vaatimusten vuoksi eikä ehdokkaan päivä ole aurinkoisin.

No, iltaa kohden kaikki alkaa selvitä, sillä kohta alkaa vaalitalkoot, missä tehdään yksinkertaisia asioita, jotka ei voi mennä pieleen. Ja onneksi tulin soittaneeksi painoon varmistaakseni, että painokoneet on viritetty torstaille. Sen puhelimen toisessa päässä oli ihanainen painonmies, jolla oli kaikki valmiina ja järjestyksessä eikä mitään ongelmia. Sen kun odottelevat meidän esitteitämme. Jess!

Mainostan kuitenkin tänäänkin yhtä kivaa juttua. Huomenna on ystävänpäivä ja kaikilla tietenkin kamala stressi siitä, miten sitä kaveria voisi ilahduttaa. Ei hätää, Kai Ovaskaisen tukiryhmä rientää apuun. Kehittämämme ilahduttamiskonsepti on mitä helpoin ja brandina jo tunnettu. Lähetä kortti. Taiteilemamme This is Your Valentino -kortti on lähetettävissä Helsingin Vihreiden sivuilta. Kortti kuvattuna myös yllä. Pistä kortilla kaveria, niin kuin muinaismuistokielellä sanotaan.

67. päivä

Terveisiä elokuvamoguliasta. Tämän päivän kamppispuuha on ollut hiihtolomaviikon elokuvakiertueen viimeistely. Kai Ovaskaisen tukiryhmä järjestää ehdokkaalla somistetun keskustelutilaisuuksien sarjan Epämiellyttävä totuus -elokuvasta eri puolilla Helsinkiä ensi viikolla. Sarjan säätämisessä olikin aikamoinen homma, mutta nyt ovat ajat ja paikat paketissa. Loppuviikolla tarkastan vielä paikat, jotta kaikki menee mallikkaasti. Mutta siis: jos Epämiellyttävä totuus on jäänyt näkemättä, tervetuloa ilmaisiin esityksiin.

Davis Guggenheimin elokuva Epämiellyttävä totuus (2006) on saanut monet ajattelemaan. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa.

Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden. Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

Tervetuloa hiihtolomaviikon tilaisuuksiin:

sunnuntaina 18.2. klo 19 Ilves-teatteri, Käpylä, Sampsantie 50
maanantaina 19.2. klo 18 Saseka-talo, Vuosaari, Kalkkihiekankuja 6
keskiviikkona 21.2. klo 16 Kumppanuustalo Horisontti, Malminkartano, Vellikellontie 3
lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4
sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Nähdään kuvissa. Aion siis katsoa kaikki viisi kertaa putkeen. Onneksi siitä ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa, etten ala unissani toistelemaan Al Goren teesejä.

66. päivä

"Sun blogi on hiano, mä kommentoin sitä heti... siis mun omassa blogissa!" Tällaisen viestin lähetin äsken sähköpostilla vaalipäämiehelleni Ovaskaiselle luettuani hänen tämänpäiväisen blogikirjoituksensa. Ovaskainen oli aamulla hiihtämässä Maunulassa, minkä tiesinkin, ja olin jo mielessäni ehtinyt miettiä, että miten ihmeessä Käpylästä pääsee sunnuntaina kätevästi Maunulaan hiihtokamppeiden kanssa. Nyt selvisi, Ovaskainen käytti City CAr Clubin yhteiskäyttöautoaan. Olen vähän kade, koska minun oma hiihtämiseni jäi tänään haaveeksi, kun pitoteippien vaihtamiseen meni enemmän aikaa kuin ajattelin ja vakituinen hiihtokumppanini oli kipeänä eikä ollut repimässä minua matkaan. Eli luovuin sitten urheilusta ja nukuin, koska minulla oli vaalistressi.

Mutta asiaan eli Ovaskaisen blogiin. Siellä Maunulan majalla majaili muitakin hiihtäjiä kuin vaalivälineeni. "Höhöö. Poltetaan me vaan bensaa, se on halpaa. Ei meille mitenkään käy, vaikka lapsenlapsilla saattaa olla kyllä kurjempaa", remelsi arviolta keski-iän loppusuoraa etenevä herrahenkilö itseensä tyytyväisenä. Siis järkkyä, mikä tietenkin sai Ovaskaisen vetämään hiihtopalkintopullan väärään kurkkuun. Näitä ihmisiä siis riittää, jotka vähät välittää, miten maapallomme käy.

"Näinä ilmastoherätyksen päivinä en olisi uskonut kuulevani sellaista julistusta," päivittelee Ovaskainen blogissaan. "En ainakaan juuri ladunvarressa hiihtomajalla, jossa kaupunkilaiset ovat kerrankin luonnon ympäröimänä."

"Ilmastonmuutoksen etenemistä vastaan on toimittava heti nyt, sillä kohta ei ole enää mitään tehtävissä," Ovaskainen jatkaa. "Ja yksi keskeinen keino on vähentää öljyn - siis myös bensan - yletöntä läträystä. Siksi autot on saatava vähäpäästöisemmiksi ja joukkoliikenne houkuttelevaan kuntoon. Yhteiskäyttöauto on hyvä ratkaisu, kun joukkoliikenne ei jostain syystä palvele. Yksi yhteisauto korvaa laskennallisesti kahdeksan autoa, jotka kotipihaan ostettuina houkuttelisivat ajamaan lyhyimmätkin matkat."

Sitten vaalistressiin, joka jo helpotti. Nyt on mainos- ja esitetekstien viimeistelyn aika, koska ehdokasnumerot tulevat loppuviikosta ja kaikki tärkeät esitteet menevät painoon. Tänä iltana piti hioa viimeisiä tekstejä, koska huomenna graafikot alkavat panna hommaa lopulliseen pakettiin. Ovaskainen on tyyni kuten tulevan senaattorin kuuluukin, joten painajaisunet jäävät minun uneksittavakseni.

Viime yönä näin unta, että mainoksiemme sanomaa ei ymmärretä, ja toissa yön unessani muut ehdokkaat olivat painattaneet monimutkaisia, monisivuisia esitteitä, joissa oli kukkia, reikiä ja leikkauksia, jollaisia minun painoteknisen tietämykseni mukaan ole olemassakaan.

Ensi yön nukuin luultavasti rauhallisesti, koska äsken Ovaskainen hyväksyi viimeiset esitetekstit, niin että pääsen taas huomenna lykkimään niitä eteenpäin. Ja nyt lyhennän vielä yhden mainostekstin, jotta ehdin bussilla kotiin yöksi nukkumaan. Minulla kun ei ole sitä yhteiskäyttöautoa.

65. päivä

Eilen taas murtuivat ennakkoluulot. Kummityttöni on valtiotieteen fuksi ja puvustaja Valtsikan speksissä 2007. Olin tietysti katsomassa esitystä, joka oli aivan hulvattoman hauska. Lähtökohtaisesti ajattelin, että joudun kitumaan kolme tuntia teinihuumorin jatkokehitelmän edessä. Mutta mitä vielä, nauroin alusta loppuun.

Taustaa: en ole kuullutkaan tällaisista spekseistä, joita ei ollut niinä kivikautisina aikoina, jolloin minä opiskelin. (Vannomaan en mene, sillä humanisti ei tuolloin vilkaissutkaan valtiotieteelliseen päin enkä minä ole varma mitä muuta valtsikassa tehtiin kuin luettiin vähän tavallista tarkemmin sanomalehtiä). Mutta nykyisin siis opiskelijat kilpailevat näillä näyttämötaiteellisilla teoksilla, joihin yleisö saa osallistua. Speksejä on myös ainakin kauppatieteilijöillä, teekkareilla ja lääkäreillä, mikä tiedoksi ilmoitettakoon kaikille muille muinaismuistoajoilla syntyneille.

Uskoni nuorisoon on aina ollut korkealla, mutta uskoni yhteiskunnallisesti ajattelevan nuorison hauskuuteen kohosi aivan huikeasti eilisessä speksissä. Kupletin aiheet eivät olleet kovin kummoisia: pankkikriisiä muisteltiin ja lanttujen dynastia pyrki maailmanvalloitukseen tuotteistuksella ja puolueensa periaateohjelmalla. Siinä sivussa, tai no, ikään kuin esityksen pääaiheena, punapääoma kavallettiin, mutta sekään ei ollut kovin paha juttu, koska kukaan ei enää muistanut, että punapääomaa oli ollut olemassakaan.

Sitä odotellessa, että vaaleihin olennaisesti liittyvä toisten puolueiden sätintä pääsee mediassa täyteen vaalinalusvauhtiin, oli upeaa eläytyä tulevien yhteiskuntakriitikoiden opiskelijaelämään. Sillä eihän kukaan näistä hulvattomista kansakunnan toivoista voi löytää itseään keski-ikäisenä kärttyilemästä eduskunnan puhemiehenä tai kyynisenä kolumnistina, jolle kaikki aatteet ovat väsähtäneen irvailun samanarvoisia kohteita. En saata uskoa! Toivottavasti kaikki speksin tekijät säilyttävät huumorinsa myös opiskelunjälkeisessä elämässään. Sillä heidän varassaan minäkin sitten vanhana elelen. Enkä yhtään tahtoisi ikäviä ihmisiä vanhuuttani vaivaamaan.

64. päivä

Vanha eduskunta vetelee viimeisiään. Viikon päästä pidetään täysistunto, joka on osalle kansanedustajista oikeastikin se vihoviimeisin, vapaaehtoisesti tai pakosti, eduskunnasta putoamisen takia.

Vihreä eduskuntaryhmäkin uudistuu, ja ihan vapaaehtoispohjalta, joten Ovaskaisen ei tarvitse potkaista ketään pellolle eduskuntapaikkaansa tavoitellessaan. Se miellyttää varmasti rakentavasti ajattelevaa miestä.

Helsingissä kansanedustaja Osmo Soininvaara jättää eduskunnan. samoin tekee Uudenmaan Ulla Anttila ja Pirkanmaan Rosa Meriläinen. Kolmikko vietti eilen läksiäisiään. Kaikki ovat olleet loistavia kansanedustajia, ja jokainen on ollut minulle erityisen läheinen.

Ulla Anttila oli oma edustajani, kun asuin Espoossa, häntä siis äänestin. Rosa Meriläisen työnantaja olin ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan ja Osmo Soininvaaran talousoppeja olen ahminut jo 1980-luvulta alkaen. Ensimmäinen Soininvaaralta lukemani kirja ilmestyi muistaakseni 1983, se oli pieni, viisas kirjanen, jolla oli suuri nimi: Vihreää valoa. Uusin kirja Vauraus ja aika on vielä kirjakaupassa odottamassa, että minulla olisi aikaa lukea se! Hävettää. Kirja kertoo siitä, että emme ole hyvinvointia kasvattaessamme onnistuneet vähentämään työtä ja lisäämään onnellisuutta, vaan olemme yhä kiireisempiä. Hyi meitä!

Ja sitten se Kuka kenen tilalle -ajatusleikki. Soininvaaran tilalle tahdon Ovaskaisen, Anttilan tilalle Vihreän liiton varapuheenjohtajan Janne Länsipuron ja Meriläisen tilalle lääkäri, kaupunginvaltutettu Maija Kajanin. Puts! Selvä peli.

63. päivä

Vaalit ovat paljolti talkootyötä, mikä demokratiassa ihan oikein onkin. Suomen kaltaisessa maassa ei vielä tarvitse olla rikas pyrkiäkseen vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin. Rahaa toki tarvitaan mainostilan ostamiseen ja esitteiden painamiseen, mutta paljon voi tehdä ihmisvoimin ja omia taitojaan hyödyntäen. Ovaskaisen tukiryhmässä on aivan uskomattomia ammattilaisia, jotka osaavat vaikka mitä. Talkoilla tehtiin syksyllä upeat nettisivut sekä kampanjan vauhdikkaat avausbileet, jotka olivat jo joulukuussa. Aivan mielettömän hienot valokuvat ovat myös tukiryhmän valokuvaajan synnyttämiä. Puhumattakaan mahtavista mainoksista, jotka enimmäkseen ovat vasta tulossa. Skåål kaikille tekijöille!

Vaaliasevarustelumme ei tähän lopu, vaan tulevan viikon illat ovat hektistä valmistelun aikaa. Viikon päästä perjantaina, Kain päivänä, kaiken pitäisi olla valmista neljän viikon kampanjaa varten. Hyvältä näyttää! Ovaskaisen vaaliasevarustelupäivät ovat vasta edessä. Tässä virallinen kutsu hauskimman ja ihanimman helsinkiläisen vihreän tukiryhmän talkoopäiville.


Suuret vaaliasevarustelupäivät Annalassa, Hämeentie 154.

Perjantaina 9.2. klo 16.30-18.00
Tiistaina 13.2. klo 18.00-19.30
Keskiviikkona 14.2. klo 18.00-19.30

Tervetuloa mukaan! Tiedossa säkenöivää keskustelua, pientä purtavaa ja kevyttä puhdetyötä, joka ei pääse rasittamaan, koska tekijöitä on jo valmiiksi ilmoittautunut monta.

Ai, mitä siellä tehdään? No, tietenkään en kerro, tulkaa paikalle katsomaan. Salaisessa vaaliasevarustelussa vain kutsu on julkista. Mutta sen lupaan, että seura on ihan ykkösluokkaa. Ensimmäisen mahdollisuus tavata meitä kaikessa hehkeydessämme on jo huomenna.

Ensi viikolla lupaamme julkaista myös pari mojovaa viihdepuolen ylläriä, joten seuratkaa Ovaskaisen nettisivuja.

62. päivä

Unohdin vaalirintanappini tänään kotiin, kun vaihdoin pakkastakkiin. Olo on ihan alaston. Itseäni lohduttaakseni julkaisen sarjan Ovaskaisen vaalinappeja eri ajoilta. Ovaskainen ei ole mikään eilisen teeren poika ehdokkaana, mikä näkyy nappien tyylissä.

Näiden vaalien virallinen Ovaskais-nappi on KYLLÄ KAI vihreällä pohjalla. Saatavana Viking Line -mainostyyppisenä reunojen yli pursuavana mallina (kuvassa) sekä perinteisempänä designina, jossa teksti ei tursu reunoille. Nappeja voi tilata minulta, jos haluaa kantaa mukanaan aina toimivaa vastausta joka kysymykseen.

Kuvan muut napit ovat Ovaskaisen Tampereen-kaudelta, eri vaaleista, joiden lopputuloksena mies vaikutti Tampereen kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa. Eduskuntaankin äijä pyrki, mutta vaikka silloinkin hänellä oli loistava tukiryhmä, niin vielä eivät Eduskuntatalon ovet auenneet. Kaikki aikanaan, ja nyt on eduskunnan aika.

KYLLÄ KAI -merkki toimi jo Tampereella. Onnekkaasti osa entisestä tukiryhmästä on myös muuttanut pääkaupunkiin, joten pystyimme jalostamaan vanhan merkin (oik. yläkulma) uuteen kuosiin. Kiitos vinkistä Iinalle, Minnalle ja Kessulle, sillä ehdokas itse yritti pimittää mainion merkin olemassaolon meiltä viattomilta uusilta tukiryhmäläisiltä.

Muut vanhat merkit ovat mustavalkoinen Support your local Ovaskainen sekä oranssi K.OVA ON KOVA, jota en ymmärrä yhtään, mutta se on ilmeistä äijähuumoria, sillä miehet tykkäävät sitä toistella. Minusta Ovaskaisesta ei saa kovista edes kurmoottamalla, uskoisin. Hän on mitä humaanein ja sympaattisin persoona. Joten menkööt nyt sen piikkiin, että tavoite on kova: läpimeno eduskuntaan.

61. päivä

Tänään olen viettänyt painonmiesten päivää. Painojen myyntimiehet ovat ihan oma ihmisrotunsa, jota jokainen kustantaja rakastaa. Painonmiehet näet ovat järjestään mukavia. Nyt kun saan olla hetken aikaa vaalikustantaja Ovaskaisen hyväksi, olen nauttinut täysillä painotarjousten neuvotteluista.

Vihreäkin vaalitoiminta tarvitsee painotuotteita eli metsää kaatuu myös meidän viestintämme edestä, ainakin vielä jonkin aikaa ennen kuin sähkö syrjäyttää painamisen. Jokainen viestimen valinta on poliittinen ele, jota voi maapallon hyvinvoinnin kannalta tarkastella monelta kantilta. Vähämerkityksellistä ei kuitenkaan ole se, että yksi tykkää enemmän paperista, toinen sähköstä. Minulla on ollut työelämässäni se onni (tai onnettomuus, kuten ekologinen tiukkapipo voisi epäillä), että olen kuluttanut tavattomia määriä sekä paperia että sähköä ihmisten ilmaisunhalun takia. Ajattelen niin, että jos jotain haluaa sanoa, on käytettävä välinettä. Oma suu ei kanna kaikkialle.

Joten paljastan täten, että Ovaskainen tulee panemaan paperilla asioitaan. Ja että joku ihana painonherra Ovaskaisen asiat moneksi monistaa. Joten sallittakoon tämän ammattikunnan ylistys, ihan sen varjolla, että Ovaskaisella on työelämän edistäminen sydämellään näissä vaaleissa.

Helsingin kirjaltajat oli Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys, perustettu 25. huhtikuuta 1869. Vaikka kustantaminen on ehkä maailman konservatiivisin toimiala, meidän päätehtävämmehän on säilöä, niin olemme myös aloittaneet paljon asioita, joista suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen käynnistäminen ei ole niitä pöhköimpiä.

Jotain pysyvää, vanhanaikaista on säilynyt näissä nykyajan painonmiehissä. Heidän aikakäsityksensä on ihan omansa. Heillä ei ole ikinä kiire. Jos kysyt painonherralta tarjousta, hän aina juttelee kaikenmoista ylimääräistä papereista, tuotannosta, säästä. Yhden puhelun jälkeen sinulla on jotenkin ylevöitynyt olo. Joku on taas välittänyt sinusta. Vaikea hetki on sitten edessä vasta seuraavana päivänä, kun täytyy valita joku mukavista miehistä työn tekijäksi ja hylätä muut. Mutta ainahan tulee uusia vaaleja!

60. päivä

Blogini on tukiblogi, jonka päätehtävä on vaikuttaa Kai Ovaskaisen ja tukiryhmänsä menestykseen vaaleissa. Mutta koska olen enemmän renessanssi-ihminen kuin yhden aatteen nainen, promoan kaikkea muutakin arvostamaani. Erityisesti puoluettani.

Näin pyöreän blogikymmenpäiväisen kunniaksi tahdon suunnata klikkauskeskittymisenne puolueemme sivustolle. Siellä on alkanut pyöriä vähän samanlainen juttu kuin tämä minun blogini eli kirjoitussarja, johon tulee joka päivä jotain uutta, tosin eri kirjoittajilta. Tänään kello käy 40 päivää vaaleihin -otsikolla ja Janina Andersson kirjoittaa Itämerestä.

Eli älkää unohtako saastunutta merta jalkojemme juuressa ilmastonmuutoksen torjunnan innossa. Itämeri ei ole taianomaisesti puhdistunut, vaan kuolee yhä edessämme, jos emme muuta elämäämme. Myönnettävä on, että itse olen paljolti ulkoistanut Itämeren konkreettisen suojelun WWF:lle, mutta en tosin toiminnallani myöskään juurikaan saastuta merta. Merenrannalla huvilaa pitävä harrastusyhdistykseni pitää huolta, että mereen ei pääse jätteitä ja uutuutena meillä on oman voimalamme tuulella pyörivä sähkömoottori veneeseen, jota tarvitaan tavarankuljetukseen. Ihmiset kulkevat jalka- ja soutulihasvoimin.

Itämerta saastuttaa maatalous ja kalankasvatus kaikkialla Itämeren rannoilla, jätevesilaitokset erityisesti Pietarissa sekä lisäksi asutus, teollisuus ja liikenne.

Näitä ongelmia ei voi ulkoistaa jonkun toisen valtion kuin Suomen niskoille. Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden tärkein missio tulisi olla Itämeren hyvinvointi. Pietarin jätevesipuhdistusta pitää tukea kansainvälisellä yhteistyöllä ja suomalaisella tietotaidolla. Meillä kun fosforia on osattu puhdistaa jätevesistä kemiallisesti jo 70-luvulla, Pietarissa sitä ei tehdä vieläkään.

Itämerta saastuttavaa maataloutta ei ole vain Puolassa, vaan myös suloisessa Suomessamme. Maataloustukia pitää ohjata Itämeri-ystävälliseen viljelykseen ja karjankasvatukseen. Janne Länsipuro sanoo Rehellistä ruokaa -kirjassa näin: "Hyvä nyrkkisääntö viljelijälle on, että eläinmäärä on oikea, kun oman tilan pellot ja laitumet riittävät eläintenruokintaan ja eläinten lanta peltojen lannoitukseen. Ravinteet kiertävät maasta kasvin ja lehmän kauttta takaisin maahan." Tämä tarkoittaa tilakohtaista suljettua ravinnekiertoa. Lisäksi merenrannat tarvitsevat maatalouden haittojen torjumiseksi myös suojavyöhykkeitä.

Kalankasvatusta ei saa katsoa läpi sormien, vaan kalaa pitää kasvattaa suljetuissa kasvatuslaitoksista, joista ei pääse ravinteita mereen.

Kaikki liikenne kuormittaa Itämerta, myös autoliikenne. Kävele, pyöräile ja käytä joukkoliikennettä, niin autat Itämerta. Itämeren alati lisääntyvä rahtiliikenne on myös uhkaavaa, erityisesti yksirunkoisten öljytankkereiden onnettomuusherkkyyden takia.

Tiivistäen Itämeri tarvitsee Suomessa maataloustukien ohjausta Itämeri-ystävälliseen viljelyyn, joukko- ja raideliikennettä suosivaa politiikkaa sekä tiukempaa jätevesipuhdistusta ja hallittua hajarakentamista (kompostikäymälöitä ja kiinteistöjen liittämistä viemäriverkkoihin).

59. päivä

Elokuvallista viikonloppua! Pari pätkää viikonlopussa pitää spiritin korkealla. Eilen kävin kaverin kanssa katsomassa Babelia ja tänään esitimme vaalityön nimissä tanskalaisen Niels Arden Oplevin Martinin unelma -elokuvan Kino Engelissä.

Puhumassa oli Ovaskaisen lisäksi Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, joka kertoi mitä elokuvamme rahoitukselle tulisi tehdä. Sali oli täynnä ja ilmeisen tyytyväistä joukkoa, koska tulivat kädestä kiittämään elokuvan jälkeen sekä itse vaalivälinettä että minuakin, oletettavasti siksi että osasin jakaa ihmisille liput oikein päin käteen.

Ovaskainen ja Krohn kuulemma puhuivat viisaita, mutta minä en tiedä siitä mitään, kun vartosin eteisessä myöhässätulijoita. Sen ehdin kuulla, kun Irina Krohn sanoi, että jos haluamme vaikuttaa siihen kuinka monta kotimaista elokuvaa tehdään, meidän on parasta valita poliitikot, jotka tahtovat edistää elokuvantekoa. Poliitikot eivät päätä elokuvan sisällöstä, mutta kylläkin siitä paljonko elokuvia tehdään.

Ovaskainen on elokuvapoliitikkoja eli hänelle saa tässä lajissa sälyttää vastuuta. Mies on johtanut Pirkanmaan elokuvakeskusta yhdeksän pitkää vuotta 1990-luvulla eikä hän ole taiteenlajia jälkeenpäinkään hylännyt.

Talousmiehenä Ovaskainen näkee myös elokuvan hyödyn valtiolle. "Kotimaisten elokuvien laadukkuus ja menestys näkyy myös valtion kassassa aiempaa suurempina tuloveron ja arvonlisäveron tuottoina," sanoo Ovaskainen nettisivuillaan. "Suomen elokuvasäätiö selvitti elokuvatuottajien avustuksella kahden esimerkkielokuvan, Menolippu Mombasaan (2002) ja Nousukausi (2003), taloudelliset vaikutukset valtiolle. Tuloksena oli, että säätiön myöntämästä tuotantotuesta peräti 64-81 prosenttia palautuu valtiolle verotuloina. Mitä parempi ja menestyneempi elokuva on, sitä suurempi on tulo- ja arvonlisäverojen kautta valtiolle kirjautuva verotulo."

Ovaskainen kiteyttää elokuvatuotannon taloudellisen merkityksen: "Kotimainen elokuvatuotanto on raskaan rockin ohella oiva esimerkki siitä, että suomalainen kulttuuri voi olla oikea vientituote ja että kulttuurituotannon edistäminen voi olla valtiollekin hyvä taloudellinen sijoitus."

Taide ei siis ole tuhlausta, vaan myös tuloja ja työtä tekijöille sekä yhteistä verohyvää meille kaikille. Rahalla mittaamatonta kuitenkin on elokuvan elämys, se joka auttaa meitä unelmoimaan.

58. päivä

Leikin tänään nettikustannustoimittajaa ja korjasin Ovaskaisen blogin kirjoitusvirheet. Minkäs kissa karvoilleen voi... Samalla tulin lukeneeksi itse bloginkin, joten ollaan tänään ihan vaan vaaliohjelma-asioilla, kun sattuu vihreän politiikan ylin konklaavi eli valtuuskuntakin olemaan koolla Helsingissä ja puheenjohtaja Tarja Cronberg on linjannut tavoitteemme ensi hallituskaudelle.

Ovaskainen iloitsee blogissaan siitä, että kaikkien puolueiden puheenjohtajat ovat saaneet pääkaupunkiseutuherätyksen. Vaalien jälkeen sitten nähdään, onko puheille katetta vai onko tavoitteena vain pääkaupunkiseudun äänet, joiden turvin Ouluun tehdään uusia moottoriteitä.

Helsingin seudulle täytyy saada metropolihallinto, jotta ilmastonmuutos ja eriarvoistuminen saadaan kuriin.

Pääkaupunkiseudun liikenne täytyy saada aivan uusille raiteille. Koko seutua tulee kehittää joukkoliikenteen varaan, koska ilmastonmuutos täytyy pysäyttää nyt eikä viiden vuoden päästä. Pahimmillaan Suomen lämpötila voi nousta yhdeksän astetta sadassa vuodessa, sillä IPCC:n (Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli) eilen julkaistun julkilausuman mukaan pohjoisessa lämpenee eniten. Miten sitten suu pannaan, kun Itämeren pinta nousee ja kultahammasrannikko lainehtii?

"Kehärata, länsimetro ja Espoon kaupunkiradan jatko sekä reilusti paremmat poikittaisyhteydet olisivat tarpeen, jotta minimetropolimme ei enää leviäisi yksityisautoilun varassa pitkin seudun maalaismaisemia", sanoo Ovaskainen blogissaan. Ja halvat, mieluimmin ilmaiset liput, lisään minä, vaikka tiedän, että upeinkaan hallitus ei omista taikasauvaa. Mutta ainahan voi unelmoida.

Tarvitsemme myös yhteisen verotuksen pääkaupunkiseudun kunnille, sillä nyt kunnat kilpailevat hyvistä veronmaksajista. Tämä touhu rapauttaa kuntien yhdyskuntarakennetta, kun kaikki kaupungit kaavoittavat ne samat rikkaat perheet mielessään. Köyhät muuttavat seudun laidoille, siis ne joilla on varaa muuttaa. Kaikilla ei ole varaa edes muuttaa, sillä Suomessa elää yli 130 000 lasta köyhyydessä. Eivätkä ne lapset yksin elä, kyllä heidän vanhempansakin ovat yhtä köyhiä.

Viime hallituskaudella veronkevennyksiin käytettiin 3 miljardia ja perusturvan parantamiseen 300 miljoonaa. Tämä peli ei vetele. Siksi me vihreät tahdomme perustulon kaikille mutta koska tiedämme, että huomenna se taivaallinen perustulo ei maanpäälle laskeudu kovan poliittisen vastustuksen takia, niin siirtymäaikana tahdomme, että alle tonnin kuukausitulot ovat verottomia.

Ja koska tahdomme tehdä emmekä räksyttää, haluamme hallitukseen. Tiivistettynä tällä ohjelmalla: ilmastonmuutos seis, köyhyys pois ja työelämä kuntoon.

57. päivä

Olen ihan täpinöissäni, niin kuin meillä töissä on tapana sanoa, koska kohta alkaa Apassionata-hevosshow Areenalla. Kaverit ovat kertoneet, että tämä huikea taituruusnäytös täytyy jokaisen hevostelun rakastajan nähdä ainakin kerran. Olen satunnainen ratsastaja, mutta ei harrastuksen epäsäännöllisyys estä minua intoilemasta hevosten perään.

Soisi vaan, että julkinen tuki kohdistuisi tasa-arvoisesti tyttöjen ja poikien harrastuksiin. Ratsastus, baletti, luistelu ja muut "tyttöharrastukset" eivät saa samanlaista valtion ja kunnallista tukea kuin poikain urheilu. Näin on ollut aina. Olen tämän kokenut omassa nahassani, koska lukioaikanani toimin kesätöissä Tampereen kaupungilla POIKIEN URHEILUOHJAAJANA. Juu-uh, tytöille ei kaupunki yleisurheilukoulua tarjonnut, mutta tyttö sentään kelpasi poikia ohjaamaan. Poikien jalkapallojoukkuettakin valmensin.

Ennen illan menoja ehdin uutishuvitella. Maikkarin sivuilla Setä Arkadia eli politiikan toimituksen esimies Timo Haapala ruotii blogissaan tänään julkaistavaa Uudenmaan vaalipiirin kannatusgallupia. Olemme saamassa yhden lisäpaikan myös Uudellamaalla, kuten Helsingissäkin. Mahtavaa! Kampanjaa on tosi kivaa tehdä näissä tunnelmissa. Uusimaa on supervaalipiiri eikä mikään, mikään ole iloisempaa kuin se, että Heidin kannatus on aivan tähtilukemissa: yli 50 % äänistämme olisi gallupin mukaan menossa Heidille, äänipottina yli 50 000! Ja jokaisen tulevan äänen Heidi on totisesti moninkertaisena ansainnut.

56. päivä

Tänään huomasin ärsyyntyväni, kun vietin meditaatiohetkeä pimeydessä. En suinkaan sen takia, että meditointi olisi ikävää, en toki, olen harjoittanut lajia jo pitkään, mutta koska meditoin mielenosoituksellisesti, niin ajatukseni eivät olleet tyhjyydessä vaan sähkönkulutuksessa.

Tänään vietettiin tai vietetään (riippuu informaatiosta) viiden minuutin sähkötön hetki ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Viestejä demosta on kulkenut sähköpostilistoilla koko päivän. Joten toki osallistuin, suomalaisen ajanlaskun mukaan, vaikka jotkut neropatit olivat laskeneet, että aika on oikeasti vasta vajaan tunnin päästä. Mutta päätin tässä välissä kirjoittaa blogin ja meditoida sitten uudestaan, jospa olisin paremmalla tuulella.

Minua siis ei tietenkään ärsyttänyt demo sinänsä, pidän kaikesta symbolisesta toiminnasta, vaan minua alkoi sieppaamaan kaikkien niiden paatoksellisten ihmisten mielipiteet, joita päivän mittaan jouduin lukemaan. Kynttilänvalossa ei saa istua viittä minuuttiakaan, koska sitten maailma luulee, että vihreät kuvittelevat ratkaisensa ongelmat pimeässä istumalla. Ja ilmakehää tuhotaan, kun kynttilää poltetaan. Just niin! Missä noita pateettisia tosikkoja oikein kasvaa? Demonstraatio on havaintoesitys eli ele, jolla tahdotaan julkisesti kertoa mielipiteensä asiasta. Ja nyt siis tahdoin kertoa, että sähköä pitää säästää.

Ylen vaalikone avautui tänään. Koneeseen sisältyy aivan mahdoton ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvä kysymys. Koneessa pitää valita yksi seuraavista ilmastonmuutoksen torjunnan keinoista: verotetaan päästöjä tiukemmin, asetetaan päästöille tiukemmat rajat, kehitetään ympäristömyönteistä teknologiaa, säästetään energiaa tai luovutaan talouskasvun ihannoinnista. (Tai sitten sai valita, ettei tehdä mitään).

Kaikkia edellä mainittuja tarvitaan ilmastotalkoissa. Valinta on lähes mahdoton, mutta kun jotain pitää valita, niin kai siinä sitten valitsijan luonne korostuu. Ihmettelin näet, miksi Ylen koneessa vaalivälineeni Ovaskainen ei ollut aivan ykkösenä minun tuloslistallani. Kun erot ovat samanmielisten vihreiden välillä pienet, niin tämä yksi vastaus erottelee joukon, vaikka luultavasti jokainen on tuskaillut vastaamisen mahdottomuutta.

Jaa, miksi epäilen, että luonne erottelee. No, siksi että Ovaskainen, joka on humaani, ihmiseen uskova ja rakentava ihminen, on vastannut tähän, että säästää pitää. Ja minä panin, että verottaa pitää tiukemmin. En taida sittenkään uskoa aidosti ihmisen hyvyyteen, kun en usko tuohon säästämisintoon muuta kuin itseni kaltaisten pyhimysten kohdalla. Niitä muita, pahiksia, varten ovat verot. Täytyy tosiaan meditoida se toinenkin viisiminuuttinen, jos vaikka kasvaisin ihmisenä.