100. päivä

Arvoisat kansalaiset, hyvät naiset ja herrat! Huomenna on eduskuntavaalien 2007 varsinainen äänestyspäivä. Tervetuloa äänestämään omalle äänestyspaikallenne (nro 50, kiitos!) ja vaalikahveille Vihreiden vaalimökille Kolmen sepän patsaalle Helsingin keskustaan. Tervetuloa illalla Kai Ovaskaisen vaalivalvojaisiin Käpylän klubille, Väinölänkatu 2, klo 19.30 alkaen. Illalla juhlitaan parempaa, vihreämpää maailmaa!

Me vihreät olemme puhuneet vaaleissa ilmastonmuutoksen torjumisesta, sosiaaliturvan uudistamisesta perustulon keinoin ja köyhyyden poistamisesta Suomessa. Hyvinvointi kuuluu myös pienituloisille. Siksi yhteiskuntamme on yksinkertaisesti annettava enemmän rahaa niille, jotka sitä tarvitsevat.

Ilmastonmuutosta ei torjuta sanoilla, vaan teoilla. Eduskuntaan valitsemme henkilöt, jotka ovat sitoutuneet ohjaamaan laeilla ja valtion tuilla maailmaamme ilmaston kannalta oikeaan suuntaan. Joukkoliikenne tarvitsee tukea myös pääkaupunkiseudulla ensisijaisesti ilmastonsuojelun takia. Mutta myös meillä kansalaisilla on vastuumme. Käyttäkäämme joukkoliikennettä, silloin kun emme voi kävellä tai pyöräillä.

Kai Ovaskaisen vaalikampanjaa on ollut mahtavaa tehdä! Olen näiden vaalien onnekkain vaalipäällikkö, sillä minä olen saanut tehdä työtä ehdokkaan kanssa, joka osaa hahmottaa yhteiskunnan toiminnan kokonaisuuden ja joka osaa käyttää niitä keinoja, joilla yhteisiä asioita puolustetaan. Europarlamentaarikko Satu Hassin sanoin: "Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta"

Olen vaalien onnekkain vaalipäällikkö myös siksi, että olen saanut tehdä työtä Kai Ovaskaisen tukiryhmän kanssa. Niiden pitkälti yli sadan ihmisen, jotka ovat linjanneet vaaliteemoja, suunnitelleet ja toteuttaneet mainontaa, rakentaneet nettisivuja, luukuttaneet esitteitä, antaneet rahaa, järjestäneet tilaisuuksia ja tukeneet sanoin ja tuntein. Kiitos jokaiselle vaalikampanjaan osallistuneelle, juuri sinulle yksityisesti ja teille kaikille yhteisesti. Kiitos tilaisuuksien runsaalle yleisölle, kaikille teille, jotka sain ensimmäistä kertaa tavata näiden vaalien takia.

Ja kiitos kaikille teille muille vihreille, jotka olette kannustaneet ja kiittäneet! Rakkaan puolueeni aatemaailma on se perusta, jolle jokainen vihreä vaalikampanja rakentuu ja jota jokaisella teollamme vahvistamme. Demokratia on enemmistön valtaa. Vaaleissa ratkaisee tahto voittaa ja se että ote pitää loppuun asti. Tätä tahtoa ja otetta on Kai Ovaskaisella, joka on tavattavissa kadulla Helsingissä, sähköpostilla ja puhelimitse. Yllä olevasta linkistä löydät tarkemmat tiedot. Ottakaa ehdokkaaseenne yhteyttä ja edistäkää demokratiaa käymällä äänestämässä.

Nyt on se päivä, jolloin tämä blogi päättyy. 100 iloista päivää vaaleihin on kulunut, enkä yhtäkään vaihtaisi pois. Skåål ja kippis paremmalle maailmalle! Vaaleja tulee taas, ja jos viestinnän keinot ovat vielä puolentoista vuoden päästä samat, ehkä tämänkin blogi herää uudestaan eloon. Mutta sitä ennen: vaikutetaan siihen, millaiseksi maailma muuttuu. Tehkäämme yhdessä Suomesta vihreämpi!

99. päivä

Reilu peli. Tällaista on vaalihenki Helsingin kaduilla. Aamulla testasin syväjäädytystä Hakaniemessä todetakseni, että 45 minuuttia kadulla yhteen menoon ilman hanskoja jäädyttää loppupäiväksi. Ja minä olen sentään talviurheilija. No, myönnettävä on, että olin liikkeellä kevättamineissa. Ovaskaisen esitteitä tuli taas jaettua. Illansuussa jatketaan, ja huomiseksikin vielä riittää esiterippeitä. Ajoitus on tässä kampanjassa natsannut. Kaikki tehdään aikanaan ja kestää sen ajan kuin kuuluukin.

Reiluus on keskeisin vaaliteemamme. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Kunnon työsuhteet sekä oikeudenmukaisesti johdettu, hyvinvoiva työyhteisö rakentavat tulevaisuuttamme.

Reilussa maailmassa ei kuitenkaan pelkästään ihminen ole keskiössä. Ilmaa yläpuolellamme on vain kymmenen kilometriä (ajatelkaa miten vähän, maata pitkin matkan hölkkää tunnissa) eikä sitä ilmaa ole varaa tuhota, jos ihmiskuntamme aikoo tällä pallolla porskuttaa.

Reiluus on ulotettava kaikkialle. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on jokaisen otettava reilusti vastuutta, jokaisen myös yksin ja yksilönä elämänvalinnoissaan. Valtioiden on otettava vastuuta yksitellen, ilman laskelmointia siitä, mitkä muut valtiot tulevat mukaan päästörajoituksiin.

Reilu kauppa kannattaa. Helsingin vihreiden vaaliohjelmassa olemme linjanneet: "Meille ei riitä, että kaupoissa on myynnissä muutama reilun kaupan hedelmä. Haluamme kaikkien tuotteiden olevan reilusti tuotettuja. Maailmankaupan vapautuminen on lisännyt kauppaa ja aineellista vaurautta niin Suomessa kuin Kiinassa, mutta hinta on ollut kova: ympäristön kiihtyvä saastuminen, kehitysmaiden tehtaiden huonot työolot ja suomalaisen talouden nopea rakennemuutos. Näiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Minimityöehtojen ja ympäristösäädösten tulee olla voimassa kaikkialla maailmassa."

Kai Ovaskainen puhuu uusimmassa blogikirjoituksessaan reilusta kaupasta. Ovaskainen tapasi eilen Reilun kaupan puuvillavastaavan Pirjo Virtaintorpan, joka kertoi reilun kaupan tuotteiden ilahduttavasta lisääntymisestä.

Onneksi, sillä entisinä aikoina, kun reiluna sai melkein pelkästään banaaneja, minulla ei ollut mitään ostettavaa, koska en minä nyt sentään banaaneja alkanut sen takia syödä, että niitä saa reiluna (Syön mustikkaa.)

"Erityisen iloinen Virtaintorppa oli Nanson piakkoin markkinoille tulevasta mallistosta. Siinä on käytetty Reilun kaupan puuvillaa ja se on laatuaan ensimmäinen teollisesti valmistettu mallisto Pohjoismaissa, " kertoo Ovaskainen blogissaan ja lisäksi muistuttaa, että reilun kaupan tuotteiden yleistymisessä julkishallinto on merkittävässä asemassa: "Myynnin lisäämiseksi suomalaiset ministeriöt voisivat seurata Ruotsin ja Norjan esimerkkiä ja siirtyä käyttämään ainoastaan Reilun kaupan kahvia. Hallinnossa ja politiikassahan kahvia tunnetusti kuluu reilut määrät."

Missäs niihin ministeriöihin pääsee vaikuttamaan? Tosiaan! Eduskunnassa hyvinkin. Sinne siis, ehdokas Ovaskainen!

98. päivä

"Saisinko vaaliesitteen," pyysi ystävällinen rouva Ovaskaiselta Herttoniemen metroasemalla eilen iltaruuhkassa. Miten ilahduttavaa! Vaaliesitteiden jakaminen on ollut innostavaa ja palkitsevaa, mutta ihaninta sentään on, kun kansalainen varta vasten tulee pyytämään esitettä. (Tarkennukseksi on huomautettava, hyvät Helsingin ulkopuolelta tulevat lukijat, että katukuva ei ole eiliseltä eli ilmastomme ei vielä, onneksi, ole noin kesäinen maaliskuussa. Kuva on viime elokuulta, kun aloitimme tämän vaalikampanjan suunnittelun.)

Koska nyt olemme kentällä kaiken aikaa, lienee kertauksen vuoksi hyvä taas tiivistetysti virtuaalisestikin esittää, mitä ihmisille kerromme. Alla ehdokas Ovaskaisen esitteen teksti luettavaksi. Kaikki saatavilla myös ehdokkaan nettisivuilta sekä tässä lyhyessä muodossa että perusteellisempina artikkeleina.

Tai ehdokkaalta itseltään livenä kadulta, tänään vielä Vuosaaresta klo 15-16 ja Ruoholahdesta klo 16.30-17.30. Ja huomenna ja lauantaina nettiin täydentyvän ohjelman mukaisesti. Sekä sähköpostilla! Ottakaa yhteyttä!

Kai Ovaskaisen vaaliesitteet tekstit:

Kuka putoaa kyydistä?

Tuloerot on päästetty Suomessa revähtämään. Köyhyydessä elää jo yli 130.000 lasta. Köyhyyden taltuttamiseksi on nostettava mm. lapsilisiä, yksinhuoltajien tukea sekä työmarkkinatukea ja pienimpiä eläkkeitä.

Minne hävisivät hoitajat?

Hoitajista on jo nyt pula, ja tilanne pahenee väestön vanhetessa. Julkisen sektorin on muututtava huipputyöpaikaksi, jotta palveluihin saadaan tekijöitä. Muutoin edessä on dramaattinen ulkoistamisen aalto, jossa hinnan sanelevat markkinat.

Miksei bussi tullut?

Valtio kurittaa Helsingin julkista liikennettä jakamalla tukensa suurten kaupunkien ulkopuolelle. Joukkoliikennettä on tuettava myös täällä. 25 miljoonan tuella saisimme lisää vuoroja, uusia yhteyksiä ja halvemmat lipunhinnat.

Tukehtuuko Helsinki?

Kivinokkaa tai Haltialan peltoja ei tarvitse uhrata, jos Helsinkiä tiivistetään viisaasti ja uudet suuret asuinalueet rakennetaan ratojen varteen Espooseen ja Vantaalle. Kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja yrityksistä loppuu, kun alueelle säädetään yhteinen metropolihallinto ja verotus.

Tehdäänkö taidetta tarpeeksi?

Taiteellinen työ on arvokasta itsessään. Mutta taide on myös taloutta: kulttuurialojen työpaikat lisääntyvät ja raskaasta rokista on tullut jo kannattava vientituote. Seuraavaksi voi olla elokuvan vuoro. Taiteen tekijöitä ja taidelaitoksia on tuettava. Kulttuuriin sijoitetut rahat tulevat takaisin korkojen kera.

Tuleeko meille tsunami?

Ilmaston lämpeneminen on kuolemanvakava asia, jos napajäätiköistä irtoava lohkeama aiheuttaa jättiläistsunamin tai jos puolet maapallosta paahtuu asuinkelvottomaksi. Meidän pitää leikata kasvihuonepäästöjämme heti. Keinot siihen ovat jo olemassa, eikä avuksi tarvita uutta ydinvoimaa.

"Haluan tukea hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Lapsieni kautta olen saanut erityisopetusta päivähoidon ja koulun kysymyksistä, ja vanhempieni kertomukset terveydenhuollosta ovat olleet mykistävän kirjavia. Nämä kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että hyvinvointivaltio on edelleen hyvä ja tasa-arvoinen tapa järjestää palvelumme, mutta parantelua se vaatii. Siinä hommassa tarvitaan ihanteita ja oikeita arvoja, mutta myös arkipäivän realismia ja elämän tuomaa kohtuullisuudentajua."

Kai Ovaskainen, viestintäjohtaja, 48 v., Käpylä, naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta.

97. päivä

Seuraan uutisia netistä, ja vanhasta muistista vielä paperi-Hesaristakin. Nettiä vanhanaikaisemmat sähköiset mediat eivät ole koskaan kuuluneet repertoaariini. Teeveetä katsoin viimeksi säännöllisesti 15-vuotiaana, kun asuin vielä vanhempieni luona. Siksi tässäkään blogissa ei ole kommentteja television vaaliohjelmista. En yksinkertaisesti ole nähnyt niitä.

Mutta nettiuutisia promoan mielelläni. Niin kuin nyt tätäkin alun perin STT:n uutista, jonka poimin HS-netistä: "Leikkimielinen, äänestäjän omaan pärstäkertoimeen perustuva vaalikone on osoittautunut suosituksi. Reilun kahden viikon aikana Naama-vaalikoneella on vieraillut lähes 120 000 kävijää. Kyselyn mukaan joka neljäs Naama-vaalikoneessa vierailleista aikoo äänestää pelkän naaman perusteella."

Minä en tunnustetusti äänestänyt naaman perusteella, koska ehdokas Ovaskainen on päässyt käymään muutenkin tutuksi puolen vuoden kampanjan aikana. Ei silti, on tuota naamaakin (yllä) tullut tuijoteltua.

Pärstäkertoimen perusteella äänestäminen kuulostaa ihan pöljältä, mutta tosiasiassa myös ihmisen persoona vaikuttaa äänestyspäätökseen. Hirvittävän iso osa kansanedustajan työstä on henkilökohtaista vaikuttamista, sillä demokratiassa täytyy saada enemmistö puolelleen, jotta saa asiaansa edistettyä. Siinä auttavat vuorovaikutustaidot, jotka näkyvät ihmisestä ulospäin.

Helsingin kokoisessa kaupungissa äänestäjä ei useinkaan ole tavannut ehdokastaan henkilökohtaisesti. Mutta aivan varmasti jokainen on jossain törmännyt ehdokkaansa kuvaan, jos ei muuten niin kadunvarren yhteismainostaulussa. Jotain sympaattista - tai ainakin riittävän vähän epämiellyttävää - ehdokkaassa täytyy olla, jotta äänestyspäätös syntyy.

Testataan: ostaisitko yllä kuvatulta mieheltä kielteisen ydinvoimakannan? 440 euron perustulon? Kulttuuriin ohjattujen budjettivarojen kasvattamisen? Etelä-Suomen metsien roiman lisäsuojelun? Pääkaupunkiseutujen kuntien yhdistämisen? Kaikkea tätä tulee saa siinä paketissa, kun Ovaskainen pääsee irti eduskunnassa. Eiköhän panna mies asialle?

Mutta ei Ovaskaista tarvitse vain kuvassa katsella. Mies on kadulla, eri puolilla Helsinkiä, nettiin jatkuvasti päivittyvän ohjelman mukaisesti. Aamulla törmäsin mieheen bussipysäkillä, ja hän sanoi muuttuvansa kohta rantojen-Arskaksi kaikesta auringosta, jota naamaan sataa. Mutta kyllähän vaaliauringon paisteessa kelpaa lämmitellä!

96. päivä

"Terveisiä aamuhuurteesta Sörkästä ja Opintoputken päästä," lähetteli Ovaskainen aamusta. Olen näet päivät töissä, kun taas vaaliväline on kentällä tapaamassa äänestäjiä. Mikäs siellä on ollessa mahtavassa auringonpaisteessa! Ennen iltapäivän sessiota Itäkeskuksessa ja uudelleen Sörnäisissä, Ovaskainen oli kuitenkin käväissyt kotona ja kirjoittanut blogia. Aiheena pääkaupunkiseudun tulevaisuus, mikä onkin tärkeä vaaliteema koko Suomen menestystä ajatellen.

"Tutkija Heikki Helin vahvistaa tämän aamun Hesarissa sen, mikä on kyllä ollut pitkään tiedossa, mutta jota ei haluttu aina sanoa ääneen: Helsingin minimetropolin työpaikat eivät enää synny keskuskaupunkiin, vaan sen naapurikaupunkeihin," huomauttaa Ovaskainen blogissaan ja jatkaa: "Seudun kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja työllistävistä yrityksistä näkyy pahimmillaan maankäytössä ja kaavoituksessa. Kun yksi kaupunki houkuttelee asukkaita ja firmoja yhdellä tavalla, toinen kaupunki nokittaa päälle uusilla herkuilla. Ja kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun hymyssä suin hyväksytään yhteisiä elinkeinostrategioita ja järjestetään visiokilpailuja yhteisestä maankäytöstä."

Pääkaupunkiseudun kaupunkien kilpailu pitää saada loppumaan. Tämä on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen takia. Kun kaupungit kilpailevat, saumattoman joukkoliikenteen varaan rakentuva metropoli on yhä kaukaisempi haave. Omakotialueita kaavoitetaan sinne tänne ja autoistuminen jatkuu. Tälle hommalla täytyy panna piste. Ja se piste tulee vasta, kun kaupungeilla on yhteinen verotus ja hallinto.

Meille muualta tulleille pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhtä Helsinkiä kaikki tyyni. Rosa Meriläinen kommentoi Ovaskaisen blogia tuoreeltaan: "Mun biologinen isä asuu Vantaalla ja tapasin varsinkin lapsena sanoa, että isä asuu Helsingissä: mielsin ne ihan samaksi asiaksi." Näinhän se on. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuodesta 1981, kaupunkien rajat eivät ole minulle vieläkään selviä. Näiden vaalien aikana olen oppinut mm. sen että MM-doping-salkustaan kuuluisa Ala-Tikkurila onkin Helsinkiä eikä Vantaata. Tätä ne vaalit teettää, kotiseutu tulee tutuksi.

95. päivä

Perustulo. Käsite, jota ehkä olen eniten vihreässä politiikassa rakastanut jo 1980-luvulta lähtien, silloin tosin kansalaispalkan nimellä. Tänään Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara ovat julkaisseet perustulokeskustelun vauhdittamiseksi uudet laskelmat.

Perustulon tavoite on tehdä kaikki työ kannattavaksi, yksinkertaistaa tukiviidakkoa, poistaa holhousta ja antaa ihmisille enemmän valinnanvapauksia. Perustulon rahoittamiseksi ei kiristetä tuloveroa, muuta kuin kaikkein suurituloisempien kohdalla. Siksi onkin hämmästyttävää, miksi perustulolla on niin sitkeät vastustajansa.

Perustulo ei ole valmis, mutta nyt on minun aikuisiässäni se hetki, jolloin perustulokeskustelu saattaisi liikahtaa toteutukseen päin. "Perustuloon voidaan siirtyä ilman merkittäviä muutoksia nykyiseen tulonjakoon. Se ei ole julkiselle vallalle millään tavalla nykyistä järjestelmää kalliimpi. Raha vain kiertää toisella tavalla kuin nykyään, mutta tehokkaammin," sanovat Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara. "Perustulo olisi vastaava edistysaskel työikäiselle väestölle kuin kansaneläke oli eläkeläisille."

Ovaskainen on perustulomiehiä. Hän analysoi perustulon hyötyjä nettisivuillaan: "Nykyisen toimeentulotuen saamisen ehtona on käytännössä joutilaisuus; työntekoa ei ole kielletty, mutta siitä ei jää mitään käteen, koska omat ansiotulot vähennetään suoraan toimeentulotuesta. Perustulo jättäisi omista ansiotuloista noin puolet käteen ja siksi se tukisi myös osa-aikatyötä tai matalapalkkaista työtä tekeviä. Näin se helpottaisi vähemmän koulutettujen työllistymistä ja helpottaisi pian kärjistyvää työvoimapulaa.

Epätyypillisen työn tekijöiden kannalta monet ongelmat syntyvät siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu kokoaikaisen työn varaan. Ainoa keino parantaa lainsäädännöllisesti epätyypillisten työsuhteiden asemaa on niiden tarkasteleminen normaaleina ja tyypillisinä työsuhteina eikä väliaikaisina ja poikkeuksellisina. Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin.

Perustulo toisi turvallisuutta epävarmuuteen parantamalla esimerkiksi osa-aikayrittäjien sosiaaliturvaa tai keikkatyöläisten tulojen ennustettavuutta. Tiukkojen sääntöjen sijaan ihmisille annetaan vapaus vaikuttaa elämänsä sisältöön. Kukin voi tavoitella parempaa elintasoa itselleen parhaiten sopivalla tavalla: keikkatyöläisenä, satunnaisissa projekteissa tai osa-aikayrittäjinä. Perustulo vahvistaisi kaikkien yrittäjien toimeentuloturvaa, sillä sen saaminen ei edellytä yrityksen lakkauttamista kuten toimeentulotuen saanti usein edellyttää."

94. päivä

Viimeinen vaaliviikko alkoi ihanalla auringonpaisteella. Kaivarin rannassa melkein nautti auringonpaisteesta, jos en samalla olisi ollut kirvelevän tietoinen siitä, että hiihtämään en ole päässyt kertaakaan koko talvena. Sen hetken, kun oli latuja, tein hektisintä vaalityötä esitteiden taittamisen ja tapahtumien järjestämisen kanssa, ja pieni yskäkin vaivasi. Nyt sitten kai täytyy heittää hyvästi Helsingissä hiihtämiselle tänä talvena. Onneksi pääsen huhtikuussa Kilpisjärvelle!

Nyt on se aika, jolloin ollaan ihmisten kanssa. Ovaskaiselle sataa sähköpostikyselyitä ja kadulla pysäytellään. Tuttu mies, mainitaan. Kampanja siis puree. Ja lyhytkin keskustelu ehdokkaan kanssa toisinaan sinetöi äänestyspäätöksen. Kaksi kysymystä ja tyydyttävät vastaukset, niin tuiki tuntematon ihminen sanoo "hyvä, menen heti äänestämään sinua" ja marssii postin ovesta sisään.

Ehdokkaan menestyksen lisäksi minua on erityisesti lämmittänyt omien kannustus. Vihreät kentällä, läpi Helsingin ja Uudeltamaalta asti, ovat kiittäneet kampanjaa ja sitä että teemme hommaa täysillä loppuun asti. Yhteisen menestyksen eteen tässä töitä tehdään. Tulevaisuuden Suomen onnen turvaamiseksi. Monet ovat ne puoluetoverit, jotka olen ensimmäistä kertaa tavannut näillä vaalikentillä. Jokaisesta uudesta ihmisestä olen onnellinen. Vihreä elämä ei yksiin vaaleihin lopu, vaan kohta tavataan jonkun muun asian takia. Mutta sitä ennen kuusi päivää kentällä. Seuratkaa kalenteria ja tulkaa tapaamaan vaalipäämiestäni Ovaskaista.

93. päivä

Tänään heitettiin yksi kamppispäivä kohtuullisen stahanovilaisella meiningillä. Aamulla leikin voodoota ja nidoin Ovaskaisen pärstänkuviin reikiä ja kiinnitin niitä vihanneskrassin siemenpusseihin, joita jaamme kadulla. Sitten vauhdikkaasti Itäkeskukseen jakotoimiin, ja Vuosaareen loppuiltapäiväksi. Syömään ennätettiin ennen Herttoniemen ja Roihuvuoren luukuttamista. Hertsikassa törmäsimme Janneen ja Jormaan, luukutuskumppaneihimme, jotka olivat olleet rappukäytävä- ja rivitalohommissa Viikissä ja Vuosaaressa. Luukutushommat ovat menneet ihan putkeen, koska yli kaksikymmentä ihmistä ovat toimessa Ovaskaisen piikkiin. Esitteet loppuvat kyllä ennen vaaleja, mutta parempi se kai kun että yli jäisi.

Roihuvuoressa tein vähän törkeitä. Yhdestä postiluukusta pilkotti Helsingin Uutiset, jonka nyhtäisin esiin, kun halusin tarkastaa, onko Ovaskaisen haastattelu siinä. No, olihan se, Napit vastakkain -juttu Juha Hakolan kanssa, otsikolla henkilöauto vai bussi? Tsekkasin vain nopeasti, että Ovaskainen näytti hyvältä ja painoin lehden takaisin postiluukkuun. Ehtiihän sen kotona lukea...

Juu, ehtisin, jos voisi. Juttua ei näet ollut Käpylän aluepainoksessa. Epistä, toivottavasti julkaisevat sen siinäkin ensi viikolla. Olisi näet ihan kiva lukeakin artikkeli, kun minulle ei riitä se, että ehdokkaalla on tukka hyvin. Mutta omapa oli virheeni, olisi vain täytynyt olla röyhkeä ja lukeakin lehti siinä Roihiksen rappukäytävässä.

Huomenna jatketaan katukamppista Kannelmäessä ja Kaivopuistossa sekä kahvitellaan Käpylän klubilla, Väinölänkatu 2, klo 16-18. Mikä tarkoittaa sitä, että herään kukonlaulun aikaan leipomaan pullaa. No, kerrankos on vaalit!

92. päivä

Tulevaisuuden voima käy myös vaalikampanjaa. Eduskuntavaaliehdokkaat on haastettu vaihtamaan vihreään sähköön. Mahtava markkinointi-idea! Hyvisehdokkaat ovat tietysti vuosikausia ostaneet ekosähköä, mutta nyt sähkösopimuksen vaihtoon ovat innostuneet monet muutkin. Samalla äänestäjäkin voi käydä netissä tarkastamassa, löytyykö oma ehdokas vihreän sähkön käyttäjien listalta. Parhaimmassa tapauksessa äänestäjä vaihtaa oman sähkösopimuksensa. Kampanjaan liittynyt ehdokkaille suunnattu tuulisähkötarjous tosin päättyi tiistaina 6.3. klo 15, joten ketään lusmuehdokkaita ei enää päästetä mukaan. Ekosähköä jo ennestään käyttävät ehdokkaat voivat ilmoittautua edelleen mukaan haasteeseen vaalipäivän alkuun 18.3. saakka.

Tietoiskua: mitä on ekosähkö? Se on tuotettu kokonaisuudessaan uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli-, aurinko-, vesi- tai biovoimalla.

Valistusta Tulevaisuuden voiman nettisivuilta: Tuulisähköä hyödynnetään Suomessa vain 0,1 % kokonaiskulutuksesta, kun merkittävä osa koko maan sähköntarpeesta voitaisiin tuottaa tuulivoimalla. Niin Norjassa kuin Ruotsissakin tuulivoimaloita rakennettiin viime vuonna Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Ovaskainen on ekosähkön käyttäjä ja hänen näkemyksensä mukaan Suomella on paljon annettavaa ilmastonmuutosta hillitsevän teknologian kehittämisessä.

Ja taas tuttuun tapaan lyhennettyä Ovaskais-ajattelua (pidennetty versio miehen nettisivuilla):
"Suomella on mahdollisuus kehittää ilmastoteknologiaa, joka voi levitä ympäri maailmaa. Siksi Tekes käynnisti 2004 ClimBus-teknologiaohjelman, jonka ajatuksena on tukea ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän liiketoiminnan kehittämistä. Ilmastoteknologian liikevaihdoksi Tekes on arvioinut noin viisi miljardia euroa, mikä vastaa suuruusluokaltaan perusmetalli- tai kemianteollisuutta.
Suomalainen teollisuus valmistaa jo nyt 10–20 prosenttia maailmanmarkkinoilla olevista tuulivoimaloiden generaattoreista, vaihteistoista ja lapojen materiaaleista. Vientipotentiaalia on myös bioenergiaosaamisessa ja energiansäästöteknologioissa. Bioenergian tuotanto on hyvin työvoimavaltaista. Sadan megawatin kotimainen tuulipuisto toisi töitä vuodeksi jo tuhannelle hengelle. Puhtaan energiateknologian arvioidaan työllistävän jo vuonna 2010 täysipäiväisesti kymmeniä tuhansia suomalaisia. Heistä 25.000 työskentelee tuolloin vientisektorilla. "

91. päivä

Tänään julkaistiin Ovaskaisen kolumni Helsingin vihreiden nettisivuilla. Hän kirjoittaa julkaista sektoria uhkaavasta työvoimapulasta. Jos ei ole tekijöitä, ei ole hyvinvointipalveluitakaan.

"Vuoteen 2020 mennessä joka toinen sairaanhoitaja, lääkäri, opettaja, lähihoitaja tai päiväkodin opettaja on jo poissa rivistä," Ovaskainen kirjoittaa. "Pelkästään Helsingin, Espoon ja Vantaan palveluksesta lähtee viidentoista vuoden aikana eläkkeelle noin 30 000 työntekijää."

Näin naistenpäivänä on hyvä myös muistaa, että kuntien henkilöstöstä valtaosa eli lähes 80 prosentia on naisia. Jos sama meno jatkuu, suurin piirtein joka toisen tytön pitäisi hakeutua julkiselle sektorille hoivatyöhön. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kunnallisia palveluita. Mitä sanovat nuoret itse? Karua sanomaa. "Nuoret vierastavat julkisen sektorin töitä," sanoo Ovaskainen kolumnissaan. "Jyty-ammattiliiton teettämässä tutkimuksessa 25-34-vuotiaista yli 50 prosenttia piti yksityisten työnantajien työnantajakuvaa parhaana. Vain alle kymmenen prosenttia nosti kärkisijalle kunnat ja kuntayhtymät." Ei hyvältä näytä.

Tahdon vanhana hoitajan! Ja sitä ennen tahdon vanhemmilleni hoitajat! Enkä mitään burn out -tapausta, vaan työstään ylpeän ammattilaisen. Mistähän löytäisi? Ovaskainen luettelee lisää faktaa: "Uusimman työolobarometrin ennakkotietojen mukaan kuntien henkilöstö pitää työtään selvästi raskaampana kuin muiden alojen työntekijät. Peräti 80 prosenttia kuntatyöntekijöistä kokee työnsä henkisesti rasittavana, kun kaikista palkansaajista niin ajattelee vain puolet."

Tarttis varmaan tehdä jotain? "Raskaaksi koetun työn taustalta löytyy usein epävarmuutta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Ne taas kielivät heikosta johtamisesta, " Ovaskainen muistuttaa. "Kuntien työntekijöistä 24 prosenttia on pätkätöissä. Vaikka määrä on hivenen pienentynyt, se on yhä liian suuri. Kertomukset eri kunnista paljastavat, että pätkätöihin päädytään, koska toimintaa ei ehditä tai osata johtaa ja suunnitella kunnolla. Julkinen sektori on elänyt viimeiset vuodet melkoisessa myllerryksessä. Monet tarpeellisiksikin koetut uudistukset ovat käyneet henkilöstölle raskaiksi, kun muutoksia on johdettu ilman, että henkilöstön kokemuksia olisi muutoksissa hyödynnetty."

Ihmiset haluavat voida töissä hyvin. Jos töissä voidaan pahoin, vaihdetaan työpaikkaa, jos vain pystytään. Julkisten palveluiden takaamiseksi julkisen sektorin täytyy nousta huipputyöpaikaksi, jotta palveluillemme riittää tekijöitä. "Siksi tulevan hallituksen on aloitettava kattava työelämän kehittämisohjelma, jossa hyvä ja oikeudenmukainen johtaminen nostetaan ansaitsemalleen paikalle," vaatii Ovaskainen.

Ovaskaisen työelämäohjelman pääteesit ovat seuraavat:

1. Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi, jos se kykenee takaamaan naisvaltaiselle henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan.

2. Palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia on nykyisestä lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää.

3. Julkisen alan erityiseksi kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia.

Lisää Ovaskaisen työelämäajatuksia hänen nettisivuiltaan.

Lisää kahveilla. Naistenpäivän kahvit tänään 8.3. klo 18-20 asukastalo Kaaressa, Viikissä, Tilanhoitajankaari 9. Leivoin aamulla pullaa. Tilaisuudessa myös lyhytfilmejä lapsille. Tervetuloa.

90. päivä

Juhlapäivä, jossa sekä riemua että jo vähän haikeutta. Riemua siksi, että tänään pääsi äänestämään. Munkkivuoren ostarin postilla oli vielä kymmenen aikaan hiljaista, mutta sain sentään kolmen hengen jonossa seisoa odottamassa numeron 50 sinetöimistä kirjekuoreen.

Ennakkoon voi vielä äänestää 13.3. asti, ulkomailla lauantaihin 10.3. Tämä on tärkeää kaikille teille ulkomaalaisille lukijoille. Taina West lähetti Berliinistä lauseen Ovaskaisen nettisivuille ja muistutti asiasta. Westin sanomisia en tässä siteeraa, käykää katsomassa netistä, siellä on muitakin uusia luonnehdintoja Ovaskaisesta. Ja lisää on tulossa!

Juhlapäivä on siksikin, että taas tuli kymppi täyteen eli 90. päivä on tätä blogia täynnä. Se tarkoittaa sitä, että kymmenen päivän päästä blogi on loppu ja varsinainen vaalipäivä edessä. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta jo nyt tiedän, että tämä vaalikampanja jää ainaiseksi mieleeni. Niin hauskaa on ollut.

Tänään on Työtä ja huvia -juhlat Puoli-Q:ssä, Tunturikatu 16, klo 19 alkaen. Mukana Ovaskainen, Brax ja Krohn sekä Alman akat, improvisaatioryhmä, joka esiintyy n. 19.30. Minulla on kassit täynnä pöytäliinoja, joita menen kohta asettelemaan baarin puolelle. Toivottavasti saan loihdittua mukavan naposteluosaston ennen kuin ihmiset tulevat. Tervetuloa!

89. päivä

Parhaillaan tehdään Ovaskaisen nettiin uutta osiota. Kain hyvin tuntevat henkilöt ovat kertoneet parilla lauseella ajatuksiaan miehestä. Julkaisemme niitä vaaleihin asti, etusivulla sattumanvaraisessa järjestyksessä, tasapuolisuuden nimissä kaikkia kirjoittajia kohtaan ja sisäsivuilla kaikki lausunnot ovat luettavissa yhdessä. Näitä ilmestyy lisää päivittäin, mutta en malta lainata tähän muutamaa ensimmäiseksi tullutta, vaikka itse järjestelmäkin valmistuu vasta tunnin-parin päästä. Mutta olen tunnetusti hätäinen.

"Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta," sanoo Satu Hassi, europarlamentaarikko ja Ovaskaisen poliitikkotoveri Tampereen ajoilta 1980-90-luvuilta.

Pekka Sauri, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, on sanansa taitava mies: "Ovaskainen: yhtä ubiikki kuin uniikkikin." Tätä samaa voisi sanoa Saurista itsestään.

Tähänastisista sitaateista ehdoton suosikkini on Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtajan Raija Nurmion luonnehdinta: "Kai Ovaskainen on perehtynyt kulttuuriasioihin ja hänen erityinen osaamisalueensa on elokuvakulttuuri. Hän kertoo kyllä hauskoja juttuja eletystä elämästä, mutta en ole koskaan kuullut hänen kertovan hauskoja vitsejä, onneksi. Estetiikantajuakaan voi tuskin laskea miinukseksi."

Ovaskainen näet ei ole mikään baarin nurkkapöytien vitsiveikko, vaan hän on sympaattisen mukava seuramies. Lisäksi hänessä on noin tuhat ja yksi aseistariisuvan valoisaa ominaisuutta, jotka sulkevat kaikkien maailman pahisten ja ilkimysten suut.

88. päivä

Toiseksi viimeinen vaaliviikko on täynnä tapahtumia. Tänään menen Viikkiin kevättorille jakelemaan salaattiaineksia Ovaskaisen piikkiin. Mutta koska sain myöhään eilisiltana taas yhden mainoksen aikaiseksi, promoan jo keskiviikkoa, merkittävää virstanpylvästä näissä vaaleissa.

Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 7.3. Ennakkoäänestyksen kunniaksi järjestämme ohjelmallisen illanvieton teatteri Puoli-Q:ssa, tunturikatu 16, otsikolla TYÖTÄ JA HUVIA. Mukana vihreät ehdokkaat Tuija Brax, Minerva Krohn ja Kai Ovaskainen, jotka puhuvat työhyvinvoinnista. Mutta lyhyesti, se on jo sovittu etukäteen. Kaikki kolme ovat työelämän ja työhyvinvoinnin osaajia, joten heitä pitää vähän suitsia, jotta eivät puhu koko iltaa. No, ei vaiskaan, eihän he nyt sellaisia ole, mutta kun muutakin ohjelmaa on järjestetty, niin täytyy sillekin antaa aikaa.

Ohjelma alkaa klo 19. Lyhytfilmillä Jekkua jees (1982) startataan. Se kertoo koiran tehtaasta, jossa kissa ja karhu työskentelevät. Pätkä on kuulemma hyvin hupaisa ja opettavainen, ja koska en ole sitä nähnyt, niin odotan innolla. En ole myöskään aikaisemmin kokenut improryhmä Alman akkoja, jotka esiintyvät tilaisuudessa. Tulossa työelämäimproa kahden naisen voimin.

Tervetuloa iltaa vietämään Tunturikadulle. Bileet kerran viikossa piristää.

87. päivä

Ehtii se etanakin. Tarkoitan vaalipomoani Ovaskaista, joka oli ennättänyt kirjoittaa bloginsa minua ennen tänään. Oikeasti Ovaskainen ei ole yhtään etana, olen vain kade, ja siksi purnaan.

Olemme molemmat yhtä innoissamme, sillä päivän tempauksemme, Lastensunnuntai Intian puistossa Kumpulassa toisen vihreän ehdokkaan Sanna Hellströmin kanssa onnistui yli odotusten. Menin väkimäärän laskuissa sekaisin, mutta varmaan parisataa ihmistä osallistui tapahtumiin. Vielä oli sen verran lunta, että mäenlasku onnistui ja hernerokkaa kului. Ohjelmassa oli lastenfilmejä, joista Kolme pukkia ehdoton suosikkini. Täti Vihreä eli Elina Nummi järjesti puuretkiä ja Sanna opetti sirkustemppuja. Keskipäivän tähtihetki oli teatteriseurue Kapsäkin satutuokio kitaran säestyksellä.

Ovaskaisen blogista voi lukea päivän poliittiset päätelmät, mutta tuttuun tapaan parin lauseen siteeraus: "Kulttuurin ongelma on, ettei sen parissa tehtävää perustyötä arvosteta tarpeeksi. Huikeat mailmantason onnistumiset ovat kuitenkin mahdollisia vain, jos taide ja sen tekeminen tulee tutuksi jo lapsuudessa."

Ai, miksi Ovaskainen on nopeampi kommentoija kuin minä? No, siksi tietysti, että minun piti käydä metrolla ajelemmassa välillä. Halusin näet nähdä joukkoliikennemainoksemme, jotka ovat levittäytyneet julkisuuteen. Metroissa ja ratikoissa on julistetyyliä á la Ovaskaisen etusivu.

Metroissa on lisäksi kolme erilaista mainosta, joissa esitetään kysymyksiä ihmisiä huolestuttavista asioista. Eikö bussi tullut? Minne hävisivät hoitajat? Kuka putoaa kyydistä? Kuvassa yksi näistä. Poliittisia ratkaisua näihiin ongelmiin löytyy Ovaskaisen nettisivuilta ja vaaliesitteestä, joka on jaossa vihreiden vaalipisteella Kolmen sepän patsaalla sekä Elcat-sähköauton kiertueella eri puolilla Helsinkiä. Ovaskainen on tavattavissa päivittäin ennen vaaleja. Viikko-ohjelma julkaistaan maanantaiaamuna netissä.

86. päivä

Räntää tulee ja kadut lainehtii. Mikäs sen mukavampaa kuin vetäistä kahden viikon katukamppis tässä säästä. Mutta näin siis tehdään.

Ovaskaisen mahtava tukiryhmä on aloittanut esitteiden postiluukkujaon, ehdokas itse yhtenä innoikkaimmista, mutta ehtii mies kadullekin. Eilen oltiin Arabiakeskuksessa ja tänään Käpylässä sekä Malmilla.

Katutyö on mielipuuhaani. Jaamme Helsingin vihreiden lehtiä ja Kai Ovaskaisen mainoksella (yllä) varustettuja vihanneskrassin siemeniä, jotka ovat yhdessä päivässä osoittautuneet todelliseksi hitiksi. Kaikki tahtovat niitä, ja vievät kaverillekin. Vihanneskrassi on c-vitamiinipitoista versoa, jota voi käyttää sellaisenaan voileivän päällä tai lisätä salaattiin. Se kasvaa yhtä helposti kuin rai-ruoho, vaikka vessapaperin päällä.

Jos pussien tekeminen oli tosi kivaa. Vietimme kolme hauskaa talkooiltaa Hyötykasviyhdistyksen talolla Annalassa pussittamassa vihanneskrassia. Taattua, luotettavaa luomuviljelijän tavaraa siis.

On aina kiva antaa jotain lahjaksi. Eräs nainen Malmilla sanoi, että ovatpa vihreät ihania: keskustasta saa halauksia ja Malmilta syötävää. Sillä meiningillä.

Vihanneskrasin etikettiin on kirjoitettu poliittinen viesti. Vihreän kasvun työllisyysohjelma kertoo kolme asiaa.
1. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut.
2. Uusiutuvalla energialla tehdään kotimaisia työpaikkoja.
3. Sama palkka miehille ja naisille ja sama vastuu perheestä molempien työnantajille.
Näistäkin teemoista lisää Ovaskaisen nettisivuilla.

Katutyössä ei tehdä pelkkää politiikkaa vaan hoidetaan myös ihmisiä. Tänään olen antanut yhdelle miehelle neuvoja katkaisuhoitoon menemisestä sekä lievittänyt yhden demokratiaan pettyneen vihaisen rouvan raivoa siihen pisteeseen, että hän jo alkoi suositella krassipusseja ohikulkijoille. Erityisesti vanhojen ihmisten kanssa puhuminen on tärkeää, heillä ei koskaan ole liikaa ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan. Samassa jamassa ollaan itse kukin kolmenkymmen vuoden päästä.

85. päivä

"Puhui oikeista asioista - ja ajatteli vähän pidemmällekin noita juttuja." Mm. näin nuoret kommentoivat tämän päivän (2.3.) Hesarissa julkaistua puheenjohtajamme Tarja Cronbergin puhetta. Cronberg esiintyi erinomaisesti aamun sarjassa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia. Jopa kriittinen puhetutkija Juhana Torkki suitsutti arvostusta Cronbergin esiintymisestä. Mitä Cronberg tarkkaan ottaen nuorille sanoi? Näin alkaa kehuttu puhe:

"Hyvät Suomen nuoret. Suomessa edellinen sukupolvi on aina antanut tulevalle sukupolvelle paremman maailman, paremmat mahdollisuudet hyvään elämään. Näin ei ole kuitenkaan teidän kohdallanne. Oma ahne sukupolveni on ajatellut vain itseään. Teille jää ongelmien ratkaisu, joista vaikein on ilmastonmuutoksen torjunta. Uskon kuitenkin, että pystytte ottamaan haasteen vastaan.

Kun itse tulin työelämään, oli työpaikka turvattu, samoin tulevaisuus. Teidän kohdallanne työelämä ei ole yhtä oikeudenmukainen. Tarjolla on enimmäkseen pätkätöitä, jos sitäkään. Nuoria naisia syrjitään työelämässä, kun vanhemmuuden kustannukset rasittavat erityisesti äitien työnantajia.

Ymmärrän hyvin, että haluatte uusia sääntöjä. Perusturva kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on pitkä työhistoria."

Puheessa Cronberg tarjoaa sukupolvisopimusta sukupolvien riidan sijaan. Puolueemme keskeisiä menestystekijöitä onkin dialogi. Sillä periaatteella pyritään myös hallitukseen, "kolmanneksi puolueeksi", mieluimmin sekä vasemmiston että oikeiston kanssa. Tällöin saataisiin eteenpäin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että perusturvan kehittämistä. Nyt on ne hetket, joilloin meitä vihreitä erityisesti tarvitaan.

Tervetuloa tapaamaan vihreitä kansanedustajaehdokkaita eri puolille Helsinkiä. Vaalikasvihuoneemme on juuri avattu Kolmen sepän patsaalla. Siellä on myös hieno Satu Hassin kokoama ilmastonmuutosnäyttely, jonka julisteet on nähtävissä myös verkossa.

Kai Ovaskainen on tänään tavattavissa Arabiakeskuksessa klo 16.30 alkaen. Tervetuloa!

84. päivä

Kansanedustajaehdokkaalta vaaditaan meriittejä. Koska eilen juhlittiin Vihreän liiton kaksikymmentä vuotta lyhyttä historiaa, 80-luku jyskyttää ohimolla vielä tänäänkin.

Vaaliobjektiltani Ovaskaiselta juppiaika kului huumorilehti Pahkasian valokuvaajana. Perheellisen peitetarinana hän valokuvasi myös Uuteen Suomeen, mutta Pahkasian kuvajournalismi on jäänyt elämään. Ovaskainen itse listaa Pahkis-merkkiteoksikseen "Alkon uuden julistekampanjan" sekä "Pikkupyykkärin" ja "Tee-se-itse atomisuojan".

Kuten Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi työtodistuksessa (yllä) sanoo, Ovaskaisen kantti kestää vaativiin luottamustehtäviin hänen objektiivisen monipuolisuutensa takia. On sekä laaja- että kauko-objektiivisuutta, ja syvätarkkuuttakin. Parempaa suositusta kansanedustaja ei voi saada.

Kauko-objektiivisuutta tarvitaan, koska ensimmäisen kauden edustaja pannaan istuntosaliin takarivin taneliksi. Kauas etuosan puhujapönttöön asti pitäisi katseen tarkentua, jotta ei mene keskeyttämään välihuudoin ihan väärää henkilöä. Esimerkiksi "Hei, Sauli, nukuta Natoa yön yli" on noloa, jos turvallisuuspoliittista selontekoa on antamassa joku ensimmäisen kauden untuvikoista, niin kuin vaikkapa Mietaan Jussi tai Uuspaavalniemen Markku.

Laajaobjektiivisuudella hallitaan istuntosalin dramatiikka. Objektiivi on koetuksella etenkin, kun puhemies on taas kerran simputtanut uutta edustajaa ja jakanut puheajan illan viimeiseen tuntiin, jolloin terveen järjen omaavat edustajakollegat ovat ymmärtäneet lähteä kotiin tai kaljalle. Silloin katseen harituttaminen tyhjässä salissa pitää silmäluomet avoimena puhujalla itsellään.

Ajankulukseen voi autioituneessa salissa tsuumailla, olisiko pulpettirivistöille jäänyt mitään jännittävää. Tähän tarvitaan tarkkuutta. Maria Guzeninan huulipunan värisävy on päivittäin hyvä tarkastaa, jos rouvalla on tapana pyyhkiä paperilapuille ylimääräistä punaa. Eikä mikään ole jännittävämpää kuin etäisyydestä arvioida, onko yllättävistä paikoista löytyvät karvat Sirkka-Liisa Anttilan sikatilan jäämiä vai Päivi Räsäsen pojan armeijan viemää tukkaa, jota äiti amulettina kantaa mukanaan.

Tarkkana täytyy kansanedustajan olla koko ajan, mutta Ovaskainen kestää tämän kuin valiolaadun Pahkasikamies. Ja koska Markku Paretskoikin on itselleen antanut kertoa, että Ovaskainen on lisäksi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin kyllähän mies ministeriksi ennen eläkettä ennättää.

83. päivä

Rakas puolueeni Vihreä liitto on tänään 20-vuotias. Asiaan on äärimmäisen vaikea suhtautua. 20 vuotta on käsittämättömän lyhyt aika, ja siksi on häkellyttävän hämmästyttävää, että tässä ajassa olemme kasvaneet 14 kansanedustajan puolueeksi. Kaukaa menneisyydestä kajastuvat ajat, jolloin olin äänestyspaikkani toinen vihreitä äänestänyt henkilö. Toinen oli kaverini. Tuona kampakeraamisena vuonna ei tosin ollut vielä puoluetta, vaan toimimme vaaleissa vapailla listoilla.

Juhlien varjolla voin taas mainostaa, tällä kertaa vihreää verkkokauppaa, josta voi ostaa mm. lippuja iltajuhliin.

Kaupasta saa kaikkea kivaa, aineellista ja aineetonta. Koska aatteemme keskiössä on Enemmän aikaa, vähemmän roinaa -ajatus, mitä oivallisinta ostettavaa on ehdokkaan tukeminen vaaleissa. Vaalivälineelleni Ovaskaiselle voi lähettää rahaa helposti kaupan kautta. Käytämme kaiken rahan mainontaan.

Jos tavaraa tekee mieli, niin sitten vaan ostamaan Rehellistä ruokaa -keittokirja. Kyseessä on Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron hieno opus (omakehua, lähdekriittisesti on tunnustettava, että olen toiminut kirjan toimittajana).

Jos kirjakaan ei nappaa, osta sormikkaat, niitä tarvitsee ainakin vaalityössä. Sormikkaat ovat hienon kierrätystavaraa käyttävän muotiliikkeen Globe Hopen tuotantoa. Näiden sormikkaiden olemassaoloon en ole mitenkään sotkeutunut, en ole edes itse vielä ostanut niitä.


Illalla juhlitaan tällaisella agendalla:

Vihreiden 20-vuotisjuhlien iltatilaisuus 28.2.2007
Tilaisuuden ohjelma:
- Vihreän liiton historiikin julkistus, historiikin ohjausryhmän pj. Sulevi Riukulehto
- Vihreät 1987-2027, Heidi Hautala ja Eekku Aromaa
- Tulevaisuuden tietokilpailu, Irina Krohn


Illan juontaa Irina Krohn ja musiikista vastaa DJ Collective Your Next Lovers.

Pääsylippu 25 euroa sisältää ohjelman lisäksi ruokaa (lohiceviche, ceasarsalaattia, savustettuja lohifileitä, salpìcon-tomaattisalaattia, taboulleh-couscous-kasvissalaattia, antipastokasvissalaattia, pestoperunaa, pissaladìere). Njam!

82. päivä

Joskus päämiehen blogi voi inspriroida, ei tosin ehkä aina kirjoittajan tarkoittamalla tavalla. Ovaskainen kirjoitti partureiden arvonlisäveron alennuksesta: "Parturipuodeista kiirii mukavia uutisia. Vuodenvaihteessa tehty arvonlisäveron alennus on toiminut odotetusti: alennus on siirtynyt hintoihin, asiakasmäärät ovat kasvaneet ja väkeä on vakinaistettu."

No, minä tietysti ensiksi muistin Larissan, ihanan kampaajani, ja nyt kun pää on puikoissa, jatkoin Ovaskaisen blogin lukemista.

Mies näköjään puhuu muutenkin arvonlisäveron problematiikasta.

Hommahan siis menee näin: arvonlisävero on kuuma peruna, joka uppoaa viattomaan äänestäjään, varsinkin jos asia popularisoidaan somasti. Keskusta vaatii ruoan arvonlisäveron laskua. Me vihreät emme, koska suurin hyöty tulee silloin kalleinta ruokaa ostaville. Jos halutaan auttaa pienillä eläkkeillä ja muilla tuilla eläviä, on nostettava näitä tukia, koska silloin etu kohdistuu oikein köyhimpiin.

Palveluiden arvonlisäveron lasku sen sijaan on hyvä juttu, koska palvelut työllistävät. Siksi ravintolaruoan arvonlisäveroa kannattaisi laskea, jotta ruokalatoimi työllistäisi. "Nyt maksamme kaupasta ostetusta ruuasta 17 prosentin veron, mutta tarjoiltuna ja toisten valmistamana siitä peritään veroa raskaimman mukaan eli 22 prosenttia. Työllistämisen kannalta suhde on täysin päätön", sanoo Ovaskainen.

81. päivä

Tänään puhun lastenkulttuurista, yhdestä Ovaskaisen vaaliteemoista. Ensin tilaisuusmainos, sitten asiat. Ja lopussa pieni puoluetoimistopromo. Lue siis sinne asti.

Lastensunnuntai 4.3. klo 11-14 Intian puistossa

Ohjelma
11.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä
11.45 Täti Vihreän puuretki
12.00 Ooppera- ja teatteriseurue Kapsäkki: Satuja kaikilla kielillä
Nipa Nieminen lukee satuja, Jarmo Julkunen soittaa kitaraa
12.45 Täti Vihreän puuretki
13.00 Kai Ovaskainen esittää lasten lyhytfilmejä

Mukana kaupunginvaltuutettu Sanna Hellström, kansanedustajaehdokas Arabianrannasta.

Soppatarjoilu, oma lautanen mukaan.

Intianpuiston osoite on Intiankatu 44.

Taidekasvatus on olennaista elämämme onnellisuudelle. Varhainen taidekokemus kantaa läpi elämän. Siksi järjestämme lastenkulttuuritilaisuuden. Vaikka mieli tekisi, en paljasta, mitä elokuvia esitämme. Mutta ne ovat hyvin valloittavia ja rakkaudella valittuja.

Taidekasvatus kuuluu myös kouluun, aivan olennaisesti. Tasa-arvoinen peruskoulu takaa taiteen kaikille lapsille, vanhempien tuloista riippumatta. Ovaskainen sanoo taidekasvatusken merkityksestä nettisivuillaan: "Opetusministeriön luovuusstrategiatyöryhmän lokakuussa jättämä raportti ottaakin askeleen oikeaan suuntaan korostaessaan kulttuurin ja taiteen kuuluvan luovuuden edistämisen avainalueisiin sekä muistuttaessaan koulun keskeisestä merkityksestä taidekasvatuksessa."

Elokuvat ovat Ovaskaiselle läheisintä taidetta, siksi hän niitä esittää. "1960-luvun puolivälissä yöuneni vei vain Maija Poppanen, ensimmäinen näkemäni teatterielokuva. Siitä lähtien leffat ovat kuuluneet elämääni", Ovaskainen kertoo. 1970-luvulla Helsingin lukuisien leffateatterien lisäksi miehen elokuvannälkää tyydyttivät Helsingin teinien elokuvakerho ja Capitolin tiuhat neuvostoklassikkotapahtumat. Ja jatkoa seurasi: Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajan pesti 1989-1998, Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunta ja hallitus ja lopulta puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa elokuva-alan työryhmässä vuosina 1998-99.

Ehkä hauskinta tässä vaalikampanjassa on ollut nähdä, miten onnellisena Ovaskainen esittää elokuvia. Siksi sunnuntaina 4.3. on varmasti luvassa hieno tapahtuma.


Ja sitten puoluetoimiston kuulumisia. Kuten tiedätte, puolueemme konttorin vaalituotannon ehdoton helmi on jatkuvajuoninen videosarja Puoluetoimisto. Sarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Tässäkin osassa tarkennetaan vihreän pohjalaisuuden juuria, meitä kaikkia kiihkeästi kiinnostavaa yksityiskohtaa. Kertaus: osassa kolme esiintyi Jussi-paitaan pukeutunut salskea mies. Ja osassa neljä paljastettiin, että mainittu komistus onkin syntyjään Espoosta eikä pohjalainen ollenkaan. Nyt, viidennessä osassa, salaperäisen pohjalaisuuden todelliseksi syntymäpaikaksi onkin paikantunut Vantaa, ei siis Espookaan. Mitä voimme tästä päätellä? Pääkaupunkiseudun kunnat on yhdistettävä mitä pikimmin, jotta pohjalaisilla on lääniä laskeutua. Pohjanmaalta kun lähdetään, niin tilaa tarvitaan!

80. päivä

Pirauta poliitikolle, kehoittaa Taide-lehden päätoimittaja Arja Elovirta juuri ilmestyneessä pääkirjoituksessaan (Taide 1/07), joka käsittelee taiteilijan surkeaa asemaa.

Taiteilijat ovat köyhiä, työllä ei elä. Silti taide on tärkeää itsessään. Ja tähän dilemmaa ei tunnu löytyvän ratkaisua, vaikka kyse on puhtaasti ja pelkästään poliittisesta tahdosta.

Elovirta on käynyt seminaareissa, ensin TATUSOTU-seminaarissa, jossa puhuttiin taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan räikeistä epäkohdista, ja sitten eduskunnan kuvataidekerhon tilaisuudessa, jossa myös pohdittiin samoja juttuja. Elovirta teki tilaisuuksissa hätkähdyttävän havainnon: kaikki poliitikot, jotka näissä tilaisuuksissa esiintyivät, olivat naisia.

Mistä tämä sukupuolirajoittuneisuus tulee? Keski-ikäiset naiset katsovat näyttelyt, käyvät teatterit ja lukevat kirjat. Kutsuvatko he vielä toisensa puhumaan keskenään taiteen rahoituksestakin? Vai mistä tämä kertoo?

Taiteella ei ole sukupuolta, vaikka toki yksittäisillä teoksilla sellainen on, usein vahvakin. Taiteen yhteiskunnallinen edistäminen ei myöskään saa olla sukupuolista, vaikka Elovirta on jo päätellyt, että kun kerran vain naiset seminaareissa taiteesta puhuvat, vain naista voi kulttuuri-ihminen äänestää.

Koska olen myös kulttuuri-ihminen (ja Elovirta vanhimpia ystäviäni, mikä lähdekriitikin takia on sanottava), puolustan miestä taiteen poliitikkona. Käytän esimerkkinä vaalivälinettäni Kai Ovaskaista. Ovaskaisen ajattelussa kulttuuripolitiikalla on aivan keskeinen osuus. Tämä on siis mahdollista, vaikka ehdokas on mies.

Ovaskaisen mielestä taide on arvokasta sellaisenaan, mutta sitä ei synny itsestään. Taiteilijalle kuuluisi toimeentulon perustaksi ja epävarmuuden turvaksi perustulo, niin kuin kaikille täysikäisille. Taiteen tukemiseen perustulo ei kuitenkaan riitä.

Näin Ovaskainen taiteesta: "Taide auttaa ihmisiä ilmaisemaan ja ymmärtämään itseään sekä jäsentämään paremmin todellisuutta. Tieteen tavoin taide myös auttaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta sekä kyseenalaistamaan vanhoja tapoja ja pakottaa etsimään uusia ratkaisuja. Koska menestyksemme pohjautuu yhä enemmän uusiin ideoihin, olisi kulttuuri ja taide nostettava yhteiskunnassamme entistä selvemmin koulutuksen ja tieteen rinnalle."

Ja tiivistetysti Ovaskainen taiteen rahoituksesta: taiteen ja taide-insituutioiden rahoitus tulee olla pitkäjänteistä rahoitusta valtion budjetista, sitä ei saa jättään veikkausvarojen ja yksityisten ihmisten suhdanteiden mukaan vaihtelevien hyväntahtoisuuksien varaan. Taiteen rahoituksen lisääminen tuo myös tuloja, sillä esimerkiksi menestyvä elokuvatuotanto toisi valtiolle lisää tulo- ja arvonlisäveroja. Mutta ensin valtion pitää antaa taitelijoille enemmän rahaa taiteelliseen työskentelyyn ennen kuin takaisintuloutusta voi odottaa. Valtion kassanvartijoiden pitäisi oivaltaa humaanin elämänasenteen yksinkertainen perusta: kun annat, saat moninkertaisena takaisin.

Taiteen perusrahoituksen tulee olla vakaata, riittävää ja pitkäjänteistä. Siitä huolimatta innostuin aika tavalla Elovirran pääkirjoituksessaan esittämistä yksityisten taidehankintojen edistamiskeinoista. Kulttuurihankintojen verovähennysoikeus, no bad, vai mitä? Kotitalousvähennyksen laajentaminen teosostoihin, mainiota! Hmmm, minulla onkin monta tyhjää seinää, joita voisin rientää täyttämään kotitalousvähennyksen turvin. Kun olen ensin saanut kotitalousvähennyksellä tuetun remontin valmiiksi!

79. päivä

Päivällä oli tuulista merenjäällä, mutta tuulivoimakassaan se kaikki kilahtaa. Jos siis riittäisi voimaloita virtaa keräämään. Tuulivoima on mielessäni, koska jäälläkävelymatkani suuntautui harrastusyhdistykseni huvilalle, jossa meillä on oma tuulivoimala. Voimala on kannanotto sähköomavaraisuuden puolesta, mutta sen verran kriittisiä kuluttajia olemme, että pohdimme pitkään, lisääkö uusi energiamuoto sähkönkulutustamme. Nythän ulkohuussimmekin on valaistu! No, enpä tiedä, emme sentään ole kulutusjuhlaan heittäytyneet, vaikka jalkapallon MM-kisat tulikin kesällä katsottua lainatelevisiosta omalla tuulisähköllä.

Vaihda virtaa. Ota sähkötalous omiin käsiin ja tee uusiutuva sähkösopimus. Oheinen linkki auttaa eteenpäin. Kun tilaa kotiinsa tuulisähköä, edistää uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymistä. Se sähkö, mikä kotiin tulee, on sekasähköä, eli sinun omaan töpseliisi ei saada ohjattua tuulisähköä. Silti jokainen uusi sähkösopimus, jossa sähkön lähteeksi valitaan uusiutuva energia, edistää alaa. Valinnoilla on merkitystä, sillä puroista ovat saaneet alkunsa kaikki suuret joet.

Olen energiaintensiivisellä päällä, koska vaalipäämieheni Ovaskainen on elokuvakiertueella. En kyllä oikein tiedä, millainen vaalipäällikkö olen, kun tämänpäiväinen Epämiellyttävä totuus sai minut pillittämään ihan kunnolla. Hei, haloo, neljäs katselukerta tällä viikolla, ei sen nyt enää pitäisi vaikuttaa tuolla tavalla. Näin vain kävi. Nyt kyynelehdin pienelle siniselle pisteelle suttuisessa, avaruudesta otetussa valokuvassa. Se on meidän maapallomme. Ainoa kotimme. Jossa sivilisaatiomme elää. Ja joka on vaarassa. Meidän varassamme. Okei, tehdään jotain. Pelastetaanpa se pallo.

78. päivä

Olen nähnyt neljä kertaa Davis Guggenheimin elokuvan Epämiellyttävä totuus (2006) ja viikonloppuna saa nähdä sen vielä kahdesti. Olemme vaalivälineeni Ovaskaisen kanssa elokuvakiertueella. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden.

Tavanomaiseen tapaan ensin mainontaa, sitten sanomaa.

Kai Ovaskainen esittää Epämiellyttävän totuuden Helsingissä vielä kahdesti:

lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4

sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Luvassa vaikuttava elokuvakokemus ja vakavaa keskustelua ilmastonmuutoksesta, mikäli homma menee samalla lailla kuin on mennyt viikon aikaisemmissa esityksissä.

Minua alkaa itkettää aina samoissa kohdissa. Kun jäätikkö murtuu ja ikirouta sulaa. Ja kun havainnekuvassa rannikot peittyvät tulvien alle kaikkialla maailmassa, juuri niillä alueilla, jossa asuu eniten ihmisiä. Ja kun Al Goren perhe luopuu tupakanviljelystä tyttären keuhkosyöpään kuolemisen jälkeen. Ennen vaarattomaksi ajateltu tapa osoittautuu kuolemaksi ja silloin on luopumisen aika. Samaan luopumiseen meidän on nyt opeteltava. Jokaista tekoa on harkittava ilmastovaikutusten kautta.

Epämiellyttävä totuus antaa meille toivoa, kunhan muutamme elämämme. Keinot meillä jo on. Energiansäästö, energiatehokkuus, uusiutuvat energiavarat. Puiden istutus. Käveleminen, joukkoliikenne, kierrättäminen. Poliittinen vaikuttaminen. Maailma on meidän vastuullamme. Pitäkäämme siitä huolta.

Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

77. päivä

Vaalimainosnaisen arkipäivää on tämä viikko, joten ei tietoakaan vihreästä sloganista "vähemmän roinaa, enemmän aikaa". Elämäni kulkee logiikalla "vähemmän roinaa, vähemmän aikaa". Tarkoittaa siis sitä, että jokainen vapaa hetkeni kuluu Ovaskaisen kamppikseen. En tosin valita, tämä on ihan järkyttävän kivaa.

Tammikuun lopun jälkeen olen ostanut satunnaisen ruoan lisäksi vain vähän meikkejä, en yhtään mitään muuta. Ja niitäkin vain tämän vaalikamppiksen takia. En näet aio seistä kadulla punanaamaisena, joten nyt sitten ehostan naamaani joka päivä, koska olen joka päivä joko kadulla tai jossain vaalitilaisuudessamme. Edellisen kerran ostin meikkivoidetta 90-luvulla. Kun purkki toissapäivänä loppui, piti mennä kauppaan toteamaan, että eläinkokeista kieltäytyvä luksusmeikkisarjani on ryhtynyt ahneeksi kymmenessä vuodessa. Purkki oli pienentynyt radikaalisti, mutta hinta tietysti sama. En silti pane firmaa boikottiin, kun se on kuitenkin ainoita hienoja meikkejä, joita voi ajatella jokaisen business-naisenkin ostavan. Uskon näet uskottavuuteen myös näissä asioissa. Eli imago pitää olla kunnossa, kun maailmaa muutetaan.

Graafikko sai taas tänään valmiiksi yhden mainoksen, jonka julkaisen tässä, ihan vaan siksi että nämä ovat minusta niin hienoja. Ja toimiihan tämänkin mainoksena ensi viikon tilaisuudelle. Eli tiistaina 27.2. keskustellaan Stoassa siitä, kuka tekee palvelumme vuonna 2015? Tuota vuotta ennen näet elämme ennen kokemattoman taitekohdan, sillä eläköitymisen myötä työelämästä poistuvat suuret ikäluokat. Kukas sitten heidät vanhana hoitaa? Siinä iso kysymys ratkaistavaksi.

76. päivä

Koska Vantaalla meni kaukolämpö rikki, Hesarin joutui lukemaan vasta töissä. Siksi kai työmielessä lehteä selailee. Kova pula taksinkuljettajista vaikeuttaa kyydin saamista pääkaupunkiseudulla. Helsingin ja Uudenmaan työttömyys väheni. Työttömys väheni koko Suomessa. Nippu päivän otsikoita. Aiheita, jotka puhuttavat myös vaalivälinettäni Ovaskaista huomenna Malmilla ja ensi tiistaina Itäkeskuksessa.

Huomenna torstaina 22.2.2007 klo 18.30-20 Malmitalolla, Ala-Malmin tori 1, on TULEVAISUUDEN TYÖ -keskustelutilaisuus, jonka aiheina ovat työelämän muutos, työhyvinvointi ja julkisen työnantajan rooli tulevaisuuden palveluiden turvaajana. Alustajana kansanedustaja Tuija Brax ja Kai Ovaskainen.

Tiistaina 27.2. klo 18-20 Stoassa, Itäkeskuksessa, Turunlinnantie 1 keskustellaan otsikolla KUKA TEKEE PALVELUMME VUONNA 2015? Tässä tilaisuudessa alustaa Ovaskaisen lisäksi asukaspalvelujohtaja Katariina Poskiparta.

Työstä puhuminen on tavattoman herkkä asia, koska olemme tottuneet pelkäämään työttömyyttä. Eniten luultavasti siksi, että työttömältä riistetään oikeus täysivertaisuuteen yhteiskunnassa. Hänestä tulee anelija, jonka täytyy avata kohtuuttomasti yksityisyyttään saadakseen välttämättömän toimeentulon. Tähän meillä vihreillä on ratkaisu, perustulo, jota saisivat kaikki.

1990-luvun laman takia syvään sieluumme iskostuneen työttömyyden pelon takia tulevaisuudessa uhkaavasta työvoimapulasta puhuminen on riskaabelia. Mutta siitä on puhuttava, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiomme palvelut.

"Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa tulee pula työntekijöistä - ei vain paljon mainostetuista huippuosaajista, vaan ennen kaikkea tavallista työtä tekevistä ihmisistä. Ilman heitä ei bussi kulje eikä lapsia ja vanhuksia hoideta", sanoo Ovaskainen nettisivuillaan. "Erityisen kipeästi suurten ikäluokkien eläkkeellelähtö osuu julkisiin palveluihin. Kuntien henkilöstöstä jää lähes puolet pois vuosina 2006-2020. Valtiolla tahti on osapuilleen sama."

Julkisten palveluiden tekijöitä tulee arvostaa, koska valittavaa työtä riittää. Bussikuskiksi vai taksirengiksi? Molempia tarvitaan, mutta olennaista on se, että liikatarjontaa työvoimasta noilla aloilla ei ole. Pula uhkaa molempien työnanatajia. Työntekijän täytyy tuntea tekevänsä arvokasta työtä turvatussa ympäristössä, jotta hän myös pysyy työssään ja palvelurakenteemme säilyy terveenä.

"Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi vain, jos se kykenee takaamaan henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan, sanoo Ovaskainen. "Yhteisten palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää. Julkisen alan kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia."

Näillä eväillä lähdemme seuraaviin vaalikeskusteluihin. Tervetuloa Malmitalolle 22.2. ja Stoaan 27.2.

75. päivä

Aamulla tuli iloinen puhelinsoitto. Painon-Esko soitteli duunin pihalla ja kertoi, että hommat on hoidettu ja esitteet on paketeissa alhaalla. Siitä riemuissani ryntään heti julkaisemaan toisen esitteen etupuolen. Takapuolella onkin sitten varsinaiset asiat, mutta tässä etupuolella on siis pääteesi. Eli se, että yhteinen hyvinvointivaltiomme tarvisee puolustajaa ja että Ovaskainen on jalat maassa tässä maailmassa sekä työssä että kotona, joten hän pystyy puolustuksen hoitamaan.

Ovaskaisen keskeisiä vaaliteemoja on hyvinvoiva työelämä. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Elämme työelämän murroksessa, jossa väki ikääntyy ja palvelun tarve kasvaa. Tarvitsemme kunnon työsuhteita ja turvaa työelämän epävarmuudessa. Tarvitsemme perustuloa sekä ihmisarvoisen elämän takeeksi että kannustamaan vastaanottamaan lyhytaikaistakin työtä.

Tarvitsemme myös uusia työpaikkoja uusille aloille, kun tosissamme (ja viimeistään pakon edessä) ryhdymme torjumaan ilmastonmuutosta. Tästä Ovaskainen kirjoittaa päivän blogissaan, jossa hän käsittelee pääministeri Vanhasen eilisiä puheita.

Maapallon säästäminen vie pääministerin mukaan leivän ja työpaikat. Vanhasen mukaan meillä ei ole varaa päästörajoituksiin eikä korkeampaan sähkön hintaan. Tämä ei ole totta, kuten Ovaskainen blogissaan selvittää. Sähkön korkeampi hinta pakottaa energiatehokkuuteen ja luo uutta teknologiateollisuutta. Ihan pakko lainata tähänkin Ovaskaisen lainaama pätkä Tekesiltä jo parin vuoden takaa: "Kansainvälinen ilmastopolitiikka aiheuttaa markkinamuutoksen. Tunnistettujen ilmastoteknologian markkinoiden arvioidaan kasvavan keskimäärin noin 60 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Suomalaisyritysten liikevaihto voi samalla aikavälillä näillä markkinoilla nousta nykyisestä 4,5 miljardista eurosta reiluun 7 miljardiin euroon, mikä merkitsisi myös tuhansien uusien työpaikkojen syntymistä."

Tämän viikon elokuvakiertueemme kahdessa ensimmäisessä esityksessä Käpylässä ja Vuosaaressa on keskusteltu vilkkaasti. "Yksimielisiä ihmiset olivat siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa kyse on paitsi taloudesta ja politiikasta, niin ennen kaikkea moraalistamme. Olemme nyt eettisen valinnan edessä, ja pääministeri Vanhanen näyttää oman valintansa tehneen", Ovaskainen kiteyttää blogissaan.

74. päivä

Norsu liikkuu hitaasti. Näin vaalikoneissakin, sillä Hesarin kone tuli ulos vasta tänään. Vaalikoneet ovat aika metkoja, sillä ainakin vihreät tekevät niitä ihan villinä. Eilen Ovaskaisen elokuvaesitykseen Käpylään oli varta vasten tullut eräs Koijärven aikainen alkuvihreä, koska hän halusi tavata vaalivälineeni. Syy: Ovaskainen oli vaalikoneissa hyvin samaa mieltä hänen kanssa.

Joten tietenkin riensin Hesaria tekemään heti aamusta. Ehdokas voi huokaista helpotuksesta, sillä hän oli tanakasti kakkosena minun listallani. Joten ei huolta, en aio erottaa ehdokasta palveluksestani, vai miten päin tämä palvelussuhde nyt menikään...

Hesarin kone on siitä hyvä, että sinne saa runoilla itsestään kauniita sanoja. Ovaskainen on kirjoittanut tällaisen ihan pätevän pätkän, jonka nyt iloksenne monistan: "Olen 48-vuotias, paljasjalkainen helsinkiläinen. Työskentelen nykyisin viestintäjohtajana naapurikaupunki Vantaan palveluksessa. Aiemmin olen ollut toimittajana useissa lehdissä (viimeksi Taloussanomissa), ja toimittajapestien välissä viihdyin yhdeksän vuotta Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana Tampereella. Yli 25-vuotinen työurani on opettanut minut realistiksi. Tiedän miten yhteiskunta ja talous toimii, mutta uskon yhä, että parhaat valttimme ovat tasa-arvo ja hyvät julkiset palvelut. Vaaleissa yritän nostaa keskusteluun mm. hyvinvoinnin ja talouden suhdetta sekä työhyvinvointiin ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Oman osansa saa lisäksi pääkaupunkiseudun hieman nykivä yhteistyö: mielestäni alueen kaupungit pitäisi liittää yhteen tai säätää niille yhteinen metropolihallinto ja verotus. Vaimoni työskentelee Yliopisto-lehdessä päätoimittajana ja lapseni käyvät Käpylän peruskoulua. Lisäksi perheeseemme kuuluu vajaan vuoden ikäinen Tarmo-kissa."

Ai, miksi ehdokas ei ole ykkösenä listallani? Olenko siis niin huono, että en saa puolessa vuodessa ehdokasta muuttumaan mieleisekseni? No, olen. Kysymyksissä on aina pieni sävyeroja, joista voi olla vähän eri mieltä. Nyt meillä oli pientä erisuuntaisuutta perintöveroasioissa, lapsilisissä ja puolustuksessa. Tosin perintöverostakin Ovaskaisen sanallinen selitys vastaa omaa käsitystäni. Eli että perintöveron kokonaiskertymää ei pidä vähentää. Niin, ja eiköhän me molemmat enimmäkseen tätä aineetonta vihreää perintöä eteepäin siirretä.

73. päivä

Katutyöttö kiertueella pomon kanssa, siinä viikonlopun meininki. Pomolle on sadellut kiitoksia eilisen Hesarin elokuvailmoituksesta sekä perjantain yhteiskäyttöautojutusta. Vuosaaren metroasemalla kaksi eleganttia rouvaa katsoi ehdokasta toisenkin kerran ja huomautti: "tässähän se on se viestintäjohtaja, joka oli lehdessäkin aamusta." Käpylässä kommentoitiin: "mikäs se nyt olikaan se hyvä asia, mitä juuri äsken edistit. Ai, niin, tosiaan, se yhteiskäyttöautoilu."

Aika on mennyt rattoisasti. Katutyttöily on näet kivaa, minusta. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät suin surminkaan lähde jakamaan minkäänlaisia mainoksia yhtään mihinkään. Mutta minulta homma sujuu ja saan kaman liikkumaan. Samaa voi sanoa Ovaskaisesta, joka on ihan elementissään kadulla. Symppis, helposti lähestyttävä kaveri on tämä minun bosseni. Mikäs sen mainiompaa, koska kadulla ollaan ja tiiviisti, neljä viikkoa putkeen, aina kun ei ole vaalitilaisuuksia sisätiloissa.

Bonuksena kadulla kohtaa uusia ihmisiä. Malminkartanolla kävimme tutustumassa Horisontin tilaan, jossa on elokuvaesitys keskiviikkona. Samalla pääsimme opastetulle kierrokselle työpajaan ja keskustelimme toiminnanjohtaja Janna Löppösen kanssa maahanmuuttajien työllistymisestä. Kielitaito on iso työllistymiskynnys, joten siihen pitää panostaa. Jo maassaolevat, työttömät maahanmuuttajat pitäisi saada ensimmäiseksi töihin.

Malmin markkinoilla oli tänään puolen päivän maissa kahdeksan vihreää ehdokasta, mikä mahtavinta. Jaoimme Tuija Braxin ja Kai Ovaskaisen Tulevaisuuden työ -tilaisuuden flyereita. Tilaisuus on ensi torstaina 22.2. klo 18.30-20 Malmi-talolla, Ala-Malmintori 1. Tervetuloa!

Kotikentällä flyereiden jako sujui kuin tanssi. Käpylän laskiaistapahtumaan menevälle joukolle upposivat elokuvaesitteet n. 95 % varmuudelle. Eli melkein kaikki halusivat mainoksen ja vielä iloisen riemuissaan. Ei ole Ovaskainen turhaan niillä kulmilla syntynyt. Illalla näytämme Käpylän Ilves-teatterissa ensimmäisen kerran ilmastonmuutoselokuvaa. Jännittää, miten tekniikka pelaa. Välineet ovat ammattitasoa, joten kaikki on nyt vain koneenkäyttäjistä kiinni.

Kuvituksena flyer, jota huomenna saa sähköpostikorttina ja joka promoaa Ovaskaisen netissä olevaa Tunnista suomalaisia elokuvia -peliä. Kortissa on poliittinen viesti. Jotta suomalaisesta elokuvasta tulisi menestyvä vientituote, pitäisi saada tekijät työhön eli valtion täytyisi tukea lisää elokuvantekoa. Rahat tulevat verotuloina takaisin, kunhan homma lähtee pyörimään. Huippuja voi nousta vain laajasta tekijäjoukosta, mikä on huippu-urheilusta tuttua jo suurjuoksijoittemme ajoista lähtien. Sama meno Suomi-filmiin, niin johan Bollywooodit vapisee. Tähän tarvitaan päättäjiksi elokuvamiehiä, Ovaskaisia siis.

PS. Muutin viimein blogin asetukset, kiitos Maria, muistutuksesta. Joten kommentoida siis jo voi.

72. päivä

Tänään meni etusivu uusiksi. Katukamppisviikonloppu alkamassa ja piti kirjoittaa siitä hommasta, mutta menee huomiseksi, koska poikkesin Vihreän liiton nettisivuilla aamutuimaan.

Puoluetoimistovideosta oli ilmestynyt neljäs osa. Ihan hervottoman hauska. Menkää ja naurakaa ja täyttäkää kavereittenne tietoisuus tämän taidepläjäyksen olemassaolosta. Ja koska tässä nelosessa viitataan osaan kolme, niin kelatkaa sekin pätkä, niin pääsette sukeltamaan vihreän pohjalaisuuden syvimpään olemukseen (paljastus: juuret juontuvat syvältä Espoosta).

Mutta asiaan. Puoluetoimiston työstä vaalimenestyksemme eteen kuvataan kerran viikossa ilmestyvä pätkä, joka löytyy You Tubesta, mutta johon pääsee myös Vihreiden sivuilta. Taso paranee viikko viikolta eli enää perjantaita ei odota vain viikonlopun vaalityön toivossa, vaan myös tietääkseen, mitä toimistolla on viikolla puuhattu. Kavereilla siellä on kovasti kivaa koko ajan. Minä tietysti fanitan omia poikiamme, toiminnanjohtaja Ollia ja vaalipäällikkö Villeä. Kummallakin näytti menevän viime viikolla mukavasti, ainakin skumppakierroksen jälkeen (hihihii). Puolueena emme toki kehoita skumppaamaan työaikana (hihihii).

Viikon filmissä oli myös opetusosuus eli villasukat jalkaan katutyöhön. Anni Sinnemäen palelubaletti Espan puistossa valaisi asiaa ja minä tietty vilkaisin ylpeänä jalkojani: paksut sukat jalassa tämä katutyttö aikoo viikonloppunsa viettää. Joten oppi mennyt perille ennen opetusta.

Ja missä siis mennään. Kai Ovaskaisen viikonloppuohjelmaa:

Malminkartanolla elokuvaesitteiden jaossa tänään 11-12, Vuosaaressa sama homa 12-14. Huomenna Malmilla 10.30-11.30 ja Käpylässä 12-14. Käpylässä illalla Ilmastonmuutoselokuvailta teatteri Ilveksessä, Sampsantie 50. Törmäillään.

71. päivä

Hyvää Kain päivää kaikelle kansalle. Ai lahjoja? No, totta KAI.

Kai Ovaskaisen tukiryhmän viihdejaosto lahjoo ehdokasta nettipelillä. Elokuva-aiheisessa pelissä pitää tunnistaa suomalaisia elokuvia. Palkintojakin jaetaan osaajille eli vapaalippuja leffaan kerran viikossa. Se ei pelaa joka pelkää.

Elokuva, kuin myös taide yleisesti, on ehdokas Ovaskaiselle rakasta. Pientä henkilöhistoriaa asiasta. Äijä luuhasi Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana yhdeksän vuotta aikana, jolloin häntä ei vielä varsinaisesti voinut kutsua äijäksi eli aika-akselilla 1990-luku. Näin taata itse muistelee, löytyy myös netistä:

"Elokuvakeskus oli oiva linkki laajempiin elokuvakuvioihin. Turun, Oulun ja muiden maakuntakaupunkien kollegoiden lisäksi tutustuin Suomen elokuvasäätiön, elokuva-arkiston ja Filmikamarin toimintaan sekä mm. Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ja Cinema Mondon intomieliin.

Tampereen elokuvajuhlien järjestelytoimikunnassa ja hallituksessa istuin aikanaan parin vuoden ajan, mutta elokuvapuolella luottamustehtävieni huippu oli puheenjohtajuus opetusministeriön asettamassa työryhmässä. Se pohti vuosina 1998-99 keinoja, joilla alueellista elokuvatoimintaa voitaisiin kehittää. Jotkut esityksistämme elävät yhä keskusteluissa."

Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan Ovaskainen puuttuu elokuvan rahoitukseen: "Kotimaiset elokuvantekijät ovat lahjakkaita ja ammattitaitoisia. He osaisivat tehdä nykyistä parempiakin elokuvia, mutta heillä ei ole siihen varaa. Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn totesi taannoin tilaisuudessani, että suomalaisista filmeistä puuttuu rahapulan takia joka neljäs kuva. Se on liian kova tasoitus annettavaksi muille."

Kulttuurin rahoitus on eräs Ovaskaisen tärkeistä vaaliteemoista. Tästäkin aiheesta voi lukea perusteellisen version netistä, mutta kiireisille pikapalojen ystäville palveluksena palastelen tänne omaan blogiini aina muistaessani ehdokkaani aivotuksia. Tässä luovuudesta ja taloudesta: "Luovuuden lisäksi taide on myös työtä, joka luo lisää työtä. Kun keskeisten tekijänoikeusalojen jalostusarvon osuus kansantuotteestamme oli 2,92 prosenttia vuonna 1988, oli luku vuonna 1997 jo 4,13 prosenttia. Nämä taiteen alat kasvoivat yli kaksi kertaa nopeammin kuin taloutemme keskimäärin ja työllistivät jo vuonna 1997 yli 86 000 ihmistä eli lähes 4 prosenttia koko työvoimastamme."

Tämmöinen agenda tänään: Suomi-filmi maailmalle - Ovaskainen eduskuntaan.

70. päivä

Tänään on pyöreiden lukujen päivä. Blogilla on seitsemänkymppiä lasissa ja Ovaskaisella ehdokasnumero, joka on täysi 50. Aivan mahtavaa, on niin miehen mittainen numero, ettei mitään rajaa. Tämän kunniaksi vähän ehdokashehkutusta ja päivän piristeeksi sopiva runopoikakuva ehdokkaasta.

Ovaskainen on paitsi pätevä myös komea. Näin on minua varta vasten valistettu usein arvostelukykyisen leidin toimesta käsin. Joten pakko on uskoa. Tämä riittääkin sitten blogin Mister mies -osioksi ihan tykkänään.

Sitten päivän uutisia. HS.fi esittelee Ovaskaisen autoilua, ja huomenna saman saa painettuna ja kuvilla varustettuna aamun aviisissa. Ovaskainen autoilee yhteiskäyttöautolla, niin kuin monta kertaa on tässäkin blogissa tullut mainostettua. Nyt näitä yhteiskäyttöautoja alkaa Helsingin kaupunkikin arvostaa ja on tehnyt toimintaa harjoittavan yrityksen kanssa yhteistyösopimuksen. Tämä olen odottanut.

Hieno homma Helsingiltä. Se menee näin: HKL:n suoraveloitusasiakkaat voivat liittyä ilmaiseksi City Car Clubiin ja kuukausimaksuissakin irtoaa halvennuksia. Normaali 9,90 euron kuukausimaksu tippuu kahteen euroon HKL:n kanttiksilta.

"Toivomme, että tämä yhdistelmä kannustaa ihmisiä elämään ilman autoa ja pitää heidät siten joukkoliikenteen parissa", HKL:n suunnittelujohtaja Ville Lehmuskoski kiteyttää. Ja kaupunki toki toivoo samalla, että ihmiset ostavat matkakorttinsa suoraveloituksella, jolloin rahaa kilahtaa kaupungin kassaan enemmän kuin ennen. Jos suolaisen hintaista omaa autoa ei ole, harkitsee tarkemmin, milloin autosta maksaa ja milloin bussi, metro tai ratikka on parempi. Tulevaisuus on harkitsevan autoilijan. Jesss!

69. päivä

Vaikka olenkin ehdokas Ovaskaisen mielestä pahvi, koska olen viimeksi ehtinyt syödä kunnon ruokaa maanantaina, aion silti tehdä kaikki tämän viikon vaalivalmistelut loppuun. Olisi noloa, jos jättäisin nyt kaiken levälleen jonkun niin maallisen kuin lämpimän aterian takia. Esitteet menevät painoon huomenna, joukkoliikennemainokset samoin, vaaliaseet ovat valmiina (kiitos upeiden talkoolaisten, Marjan, Jannen, Sarin, Elinan, Outin, Kirsin, Kessun, Sannan, Jounin, Aliinan ja Katrin), elokuvakiertue kondiksessa, esityspaikat tarkastettu, ja viikonloppuna on edessä hiihtolomatilaisuuksien markkinointikiertue eri kaupunginosissa.

Mainostan silti tänään vielä ensi viikon keskustelutilaisuutta Malmitalolla. Torstaina, 22.2., kun on vapaailta elokuvaesityksistä, Ovaskainen esiintyy Tuija Braxin kanssa Tulevaisuuden työ -keskustelutilaisuudessa Malmitalolla klo 18.30-20. Osoite on Ala-Malmin 1. Siellä kuullaan vihreät ratkaisut tulevaisuuden työelämään. Ensi torstain tilaisuus on Ovaskaisen avaus tästä vaalikampanjansa keskeisimmästä teemasta. Lisää seuraa vielä kolmen tilaisuuden verran ennen vaaleja. Seuratkaapa kalenteria. Huomenna näet lupaan olla sen verran syöneempi, että laadin kunnon vaalikalenterin Ovaskaisen nettiin.

Tänään en sitä tee, koska aion vielä huvitella ja lähetellä kavereille Ovaskaisen Valentino-korttia, kun ystävänpäivää on vielä vähän jäljellä. Skåål, kaverit, olette ihania!

68. päivä

Onneksi on tämä blogi, joka vähän suhteellistaa vaalielämää. Tänään on se päivä, jolloin jokainen vaaliasia liikkuu eri nopeudella täsmälleen eri suuntaan kuin on otaksunut.

Viattoman puhelimensoiton toisessa päässä on vakavasti sairastunut toveri, mainokset menevät uusiksi odottamattomien vaatimusten vuoksi eikä ehdokkaan päivä ole aurinkoisin.

No, iltaa kohden kaikki alkaa selvitä, sillä kohta alkaa vaalitalkoot, missä tehdään yksinkertaisia asioita, jotka ei voi mennä pieleen. Ja onneksi tulin soittaneeksi painoon varmistaakseni, että painokoneet on viritetty torstaille. Sen puhelimen toisessa päässä oli ihanainen painonmies, jolla oli kaikki valmiina ja järjestyksessä eikä mitään ongelmia. Sen kun odottelevat meidän esitteitämme. Jess!

Mainostan kuitenkin tänäänkin yhtä kivaa juttua. Huomenna on ystävänpäivä ja kaikilla tietenkin kamala stressi siitä, miten sitä kaveria voisi ilahduttaa. Ei hätää, Kai Ovaskaisen tukiryhmä rientää apuun. Kehittämämme ilahduttamiskonsepti on mitä helpoin ja brandina jo tunnettu. Lähetä kortti. Taiteilemamme This is Your Valentino -kortti on lähetettävissä Helsingin Vihreiden sivuilta. Kortti kuvattuna myös yllä. Pistä kortilla kaveria, niin kuin muinaismuistokielellä sanotaan.

67. päivä

Terveisiä elokuvamoguliasta. Tämän päivän kamppispuuha on ollut hiihtolomaviikon elokuvakiertueen viimeistely. Kai Ovaskaisen tukiryhmä järjestää ehdokkaalla somistetun keskustelutilaisuuksien sarjan Epämiellyttävä totuus -elokuvasta eri puolilla Helsinkiä ensi viikolla. Sarjan säätämisessä olikin aikamoinen homma, mutta nyt ovat ajat ja paikat paketissa. Loppuviikolla tarkastan vielä paikat, jotta kaikki menee mallikkaasti. Mutta siis: jos Epämiellyttävä totuus on jäänyt näkemättä, tervetuloa ilmaisiin esityksiin.

Davis Guggenheimin elokuva Epämiellyttävä totuus (2006) on saanut monet ajattelemaan. Elokuvassa Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastolähettiläs Al Gore kertoo, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa.

Havainnollinen elokuva esittää nykytieteen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme tehdä antaaksemme lapsillemme tulevaisuuden. Älä kiellä totuutta: ilmastonmuutos riippuu meistä.

Tervetuloa hiihtolomaviikon tilaisuuksiin:

sunnuntaina 18.2. klo 19 Ilves-teatteri, Käpylä, Sampsantie 50
maanantaina 19.2. klo 18 Saseka-talo, Vuosaari, Kalkkihiekankuja 6
keskiviikkona 21.2. klo 16 Kumppanuustalo Horisontti, Malminkartano, Vellikellontie 3
lauantaina 24.2. klo 14 Kino Engel, Sofiankatu 4
sunnuntaina 25.2. klo 17 Asukastalo Kaari, Viikki, Tilanhoitajankaari 9

Nähdään kuvissa. Aion siis katsoa kaikki viisi kertaa putkeen. Onneksi siitä ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa, etten ala unissani toistelemaan Al Goren teesejä.

66. päivä

"Sun blogi on hiano, mä kommentoin sitä heti... siis mun omassa blogissa!" Tällaisen viestin lähetin äsken sähköpostilla vaalipäämiehelleni Ovaskaiselle luettuani hänen tämänpäiväisen blogikirjoituksensa. Ovaskainen oli aamulla hiihtämässä Maunulassa, minkä tiesinkin, ja olin jo mielessäni ehtinyt miettiä, että miten ihmeessä Käpylästä pääsee sunnuntaina kätevästi Maunulaan hiihtokamppeiden kanssa. Nyt selvisi, Ovaskainen käytti City CAr Clubin yhteiskäyttöautoaan. Olen vähän kade, koska minun oma hiihtämiseni jäi tänään haaveeksi, kun pitoteippien vaihtamiseen meni enemmän aikaa kuin ajattelin ja vakituinen hiihtokumppanini oli kipeänä eikä ollut repimässä minua matkaan. Eli luovuin sitten urheilusta ja nukuin, koska minulla oli vaalistressi.

Mutta asiaan eli Ovaskaisen blogiin. Siellä Maunulan majalla majaili muitakin hiihtäjiä kuin vaalivälineeni. "Höhöö. Poltetaan me vaan bensaa, se on halpaa. Ei meille mitenkään käy, vaikka lapsenlapsilla saattaa olla kyllä kurjempaa", remelsi arviolta keski-iän loppusuoraa etenevä herrahenkilö itseensä tyytyväisenä. Siis järkkyä, mikä tietenkin sai Ovaskaisen vetämään hiihtopalkintopullan väärään kurkkuun. Näitä ihmisiä siis riittää, jotka vähät välittää, miten maapallomme käy.

"Näinä ilmastoherätyksen päivinä en olisi uskonut kuulevani sellaista julistusta," päivittelee Ovaskainen blogissaan. "En ainakaan juuri ladunvarressa hiihtomajalla, jossa kaupunkilaiset ovat kerrankin luonnon ympäröimänä."

"Ilmastonmuutoksen etenemistä vastaan on toimittava heti nyt, sillä kohta ei ole enää mitään tehtävissä," Ovaskainen jatkaa. "Ja yksi keskeinen keino on vähentää öljyn - siis myös bensan - yletöntä läträystä. Siksi autot on saatava vähäpäästöisemmiksi ja joukkoliikenne houkuttelevaan kuntoon. Yhteiskäyttöauto on hyvä ratkaisu, kun joukkoliikenne ei jostain syystä palvele. Yksi yhteisauto korvaa laskennallisesti kahdeksan autoa, jotka kotipihaan ostettuina houkuttelisivat ajamaan lyhyimmätkin matkat."

Sitten vaalistressiin, joka jo helpotti. Nyt on mainos- ja esitetekstien viimeistelyn aika, koska ehdokasnumerot tulevat loppuviikosta ja kaikki tärkeät esitteet menevät painoon. Tänä iltana piti hioa viimeisiä tekstejä, koska huomenna graafikot alkavat panna hommaa lopulliseen pakettiin. Ovaskainen on tyyni kuten tulevan senaattorin kuuluukin, joten painajaisunet jäävät minun uneksittavakseni.

Viime yönä näin unta, että mainoksiemme sanomaa ei ymmärretä, ja toissa yön unessani muut ehdokkaat olivat painattaneet monimutkaisia, monisivuisia esitteitä, joissa oli kukkia, reikiä ja leikkauksia, jollaisia minun painoteknisen tietämykseni mukaan ole olemassakaan.

Ensi yön nukuin luultavasti rauhallisesti, koska äsken Ovaskainen hyväksyi viimeiset esitetekstit, niin että pääsen taas huomenna lykkimään niitä eteenpäin. Ja nyt lyhennän vielä yhden mainostekstin, jotta ehdin bussilla kotiin yöksi nukkumaan. Minulla kun ei ole sitä yhteiskäyttöautoa.

65. päivä

Eilen taas murtuivat ennakkoluulot. Kummityttöni on valtiotieteen fuksi ja puvustaja Valtsikan speksissä 2007. Olin tietysti katsomassa esitystä, joka oli aivan hulvattoman hauska. Lähtökohtaisesti ajattelin, että joudun kitumaan kolme tuntia teinihuumorin jatkokehitelmän edessä. Mutta mitä vielä, nauroin alusta loppuun.

Taustaa: en ole kuullutkaan tällaisista spekseistä, joita ei ollut niinä kivikautisina aikoina, jolloin minä opiskelin. (Vannomaan en mene, sillä humanisti ei tuolloin vilkaissutkaan valtiotieteelliseen päin enkä minä ole varma mitä muuta valtsikassa tehtiin kuin luettiin vähän tavallista tarkemmin sanomalehtiä). Mutta nykyisin siis opiskelijat kilpailevat näillä näyttämötaiteellisilla teoksilla, joihin yleisö saa osallistua. Speksejä on myös ainakin kauppatieteilijöillä, teekkareilla ja lääkäreillä, mikä tiedoksi ilmoitettakoon kaikille muille muinaismuistoajoilla syntyneille.

Uskoni nuorisoon on aina ollut korkealla, mutta uskoni yhteiskunnallisesti ajattelevan nuorison hauskuuteen kohosi aivan huikeasti eilisessä speksissä. Kupletin aiheet eivät olleet kovin kummoisia: pankkikriisiä muisteltiin ja lanttujen dynastia pyrki maailmanvalloitukseen tuotteistuksella ja puolueensa periaateohjelmalla. Siinä sivussa, tai no, ikään kuin esityksen pääaiheena, punapääoma kavallettiin, mutta sekään ei ollut kovin paha juttu, koska kukaan ei enää muistanut, että punapääomaa oli ollut olemassakaan.

Sitä odotellessa, että vaaleihin olennaisesti liittyvä toisten puolueiden sätintä pääsee mediassa täyteen vaalinalusvauhtiin, oli upeaa eläytyä tulevien yhteiskuntakriitikoiden opiskelijaelämään. Sillä eihän kukaan näistä hulvattomista kansakunnan toivoista voi löytää itseään keski-ikäisenä kärttyilemästä eduskunnan puhemiehenä tai kyynisenä kolumnistina, jolle kaikki aatteet ovat väsähtäneen irvailun samanarvoisia kohteita. En saata uskoa! Toivottavasti kaikki speksin tekijät säilyttävät huumorinsa myös opiskelunjälkeisessä elämässään. Sillä heidän varassaan minäkin sitten vanhana elelen. Enkä yhtään tahtoisi ikäviä ihmisiä vanhuuttani vaivaamaan.

64. päivä

Vanha eduskunta vetelee viimeisiään. Viikon päästä pidetään täysistunto, joka on osalle kansanedustajista oikeastikin se vihoviimeisin, vapaaehtoisesti tai pakosti, eduskunnasta putoamisen takia.

Vihreä eduskuntaryhmäkin uudistuu, ja ihan vapaaehtoispohjalta, joten Ovaskaisen ei tarvitse potkaista ketään pellolle eduskuntapaikkaansa tavoitellessaan. Se miellyttää varmasti rakentavasti ajattelevaa miestä.

Helsingissä kansanedustaja Osmo Soininvaara jättää eduskunnan. samoin tekee Uudenmaan Ulla Anttila ja Pirkanmaan Rosa Meriläinen. Kolmikko vietti eilen läksiäisiään. Kaikki ovat olleet loistavia kansanedustajia, ja jokainen on ollut minulle erityisen läheinen.

Ulla Anttila oli oma edustajani, kun asuin Espoossa, häntä siis äänestin. Rosa Meriläisen työnantaja olin ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan ja Osmo Soininvaaran talousoppeja olen ahminut jo 1980-luvulta alkaen. Ensimmäinen Soininvaaralta lukemani kirja ilmestyi muistaakseni 1983, se oli pieni, viisas kirjanen, jolla oli suuri nimi: Vihreää valoa. Uusin kirja Vauraus ja aika on vielä kirjakaupassa odottamassa, että minulla olisi aikaa lukea se! Hävettää. Kirja kertoo siitä, että emme ole hyvinvointia kasvattaessamme onnistuneet vähentämään työtä ja lisäämään onnellisuutta, vaan olemme yhä kiireisempiä. Hyi meitä!

Ja sitten se Kuka kenen tilalle -ajatusleikki. Soininvaaran tilalle tahdon Ovaskaisen, Anttilan tilalle Vihreän liiton varapuheenjohtajan Janne Länsipuron ja Meriläisen tilalle lääkäri, kaupunginvaltutettu Maija Kajanin. Puts! Selvä peli.

63. päivä

Vaalit ovat paljolti talkootyötä, mikä demokratiassa ihan oikein onkin. Suomen kaltaisessa maassa ei vielä tarvitse olla rikas pyrkiäkseen vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin. Rahaa toki tarvitaan mainostilan ostamiseen ja esitteiden painamiseen, mutta paljon voi tehdä ihmisvoimin ja omia taitojaan hyödyntäen. Ovaskaisen tukiryhmässä on aivan uskomattomia ammattilaisia, jotka osaavat vaikka mitä. Talkoilla tehtiin syksyllä upeat nettisivut sekä kampanjan vauhdikkaat avausbileet, jotka olivat jo joulukuussa. Aivan mielettömän hienot valokuvat ovat myös tukiryhmän valokuvaajan synnyttämiä. Puhumattakaan mahtavista mainoksista, jotka enimmäkseen ovat vasta tulossa. Skåål kaikille tekijöille!

Vaaliasevarustelumme ei tähän lopu, vaan tulevan viikon illat ovat hektistä valmistelun aikaa. Viikon päästä perjantaina, Kain päivänä, kaiken pitäisi olla valmista neljän viikon kampanjaa varten. Hyvältä näyttää! Ovaskaisen vaaliasevarustelupäivät ovat vasta edessä. Tässä virallinen kutsu hauskimman ja ihanimman helsinkiläisen vihreän tukiryhmän talkoopäiville.


Suuret vaaliasevarustelupäivät Annalassa, Hämeentie 154.

Perjantaina 9.2. klo 16.30-18.00
Tiistaina 13.2. klo 18.00-19.30
Keskiviikkona 14.2. klo 18.00-19.30

Tervetuloa mukaan! Tiedossa säkenöivää keskustelua, pientä purtavaa ja kevyttä puhdetyötä, joka ei pääse rasittamaan, koska tekijöitä on jo valmiiksi ilmoittautunut monta.

Ai, mitä siellä tehdään? No, tietenkään en kerro, tulkaa paikalle katsomaan. Salaisessa vaaliasevarustelussa vain kutsu on julkista. Mutta sen lupaan, että seura on ihan ykkösluokkaa. Ensimmäisen mahdollisuus tavata meitä kaikessa hehkeydessämme on jo huomenna.

Ensi viikolla lupaamme julkaista myös pari mojovaa viihdepuolen ylläriä, joten seuratkaa Ovaskaisen nettisivuja.

62. päivä

Unohdin vaalirintanappini tänään kotiin, kun vaihdoin pakkastakkiin. Olo on ihan alaston. Itseäni lohduttaakseni julkaisen sarjan Ovaskaisen vaalinappeja eri ajoilta. Ovaskainen ei ole mikään eilisen teeren poika ehdokkaana, mikä näkyy nappien tyylissä.

Näiden vaalien virallinen Ovaskais-nappi on KYLLÄ KAI vihreällä pohjalla. Saatavana Viking Line -mainostyyppisenä reunojen yli pursuavana mallina (kuvassa) sekä perinteisempänä designina, jossa teksti ei tursu reunoille. Nappeja voi tilata minulta, jos haluaa kantaa mukanaan aina toimivaa vastausta joka kysymykseen.

Kuvan muut napit ovat Ovaskaisen Tampereen-kaudelta, eri vaaleista, joiden lopputuloksena mies vaikutti Tampereen kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa. Eduskuntaankin äijä pyrki, mutta vaikka silloinkin hänellä oli loistava tukiryhmä, niin vielä eivät Eduskuntatalon ovet auenneet. Kaikki aikanaan, ja nyt on eduskunnan aika.

KYLLÄ KAI -merkki toimi jo Tampereella. Onnekkaasti osa entisestä tukiryhmästä on myös muuttanut pääkaupunkiin, joten pystyimme jalostamaan vanhan merkin (oik. yläkulma) uuteen kuosiin. Kiitos vinkistä Iinalle, Minnalle ja Kessulle, sillä ehdokas itse yritti pimittää mainion merkin olemassaolon meiltä viattomilta uusilta tukiryhmäläisiltä.

Muut vanhat merkit ovat mustavalkoinen Support your local Ovaskainen sekä oranssi K.OVA ON KOVA, jota en ymmärrä yhtään, mutta se on ilmeistä äijähuumoria, sillä miehet tykkäävät sitä toistella. Minusta Ovaskaisesta ei saa kovista edes kurmoottamalla, uskoisin. Hän on mitä humaanein ja sympaattisin persoona. Joten menkööt nyt sen piikkiin, että tavoite on kova: läpimeno eduskuntaan.

61. päivä

Tänään olen viettänyt painonmiesten päivää. Painojen myyntimiehet ovat ihan oma ihmisrotunsa, jota jokainen kustantaja rakastaa. Painonmiehet näet ovat järjestään mukavia. Nyt kun saan olla hetken aikaa vaalikustantaja Ovaskaisen hyväksi, olen nauttinut täysillä painotarjousten neuvotteluista.

Vihreäkin vaalitoiminta tarvitsee painotuotteita eli metsää kaatuu myös meidän viestintämme edestä, ainakin vielä jonkin aikaa ennen kuin sähkö syrjäyttää painamisen. Jokainen viestimen valinta on poliittinen ele, jota voi maapallon hyvinvoinnin kannalta tarkastella monelta kantilta. Vähämerkityksellistä ei kuitenkaan ole se, että yksi tykkää enemmän paperista, toinen sähköstä. Minulla on ollut työelämässäni se onni (tai onnettomuus, kuten ekologinen tiukkapipo voisi epäillä), että olen kuluttanut tavattomia määriä sekä paperia että sähköä ihmisten ilmaisunhalun takia. Ajattelen niin, että jos jotain haluaa sanoa, on käytettävä välinettä. Oma suu ei kanna kaikkialle.

Joten paljastan täten, että Ovaskainen tulee panemaan paperilla asioitaan. Ja että joku ihana painonherra Ovaskaisen asiat moneksi monistaa. Joten sallittakoon tämän ammattikunnan ylistys, ihan sen varjolla, että Ovaskaisella on työelämän edistäminen sydämellään näissä vaaleissa.

Helsingin kirjaltajat oli Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys, perustettu 25. huhtikuuta 1869. Vaikka kustantaminen on ehkä maailman konservatiivisin toimiala, meidän päätehtävämmehän on säilöä, niin olemme myös aloittaneet paljon asioita, joista suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen käynnistäminen ei ole niitä pöhköimpiä.

Jotain pysyvää, vanhanaikaista on säilynyt näissä nykyajan painonmiehissä. Heidän aikakäsityksensä on ihan omansa. Heillä ei ole ikinä kiire. Jos kysyt painonherralta tarjousta, hän aina juttelee kaikenmoista ylimääräistä papereista, tuotannosta, säästä. Yhden puhelun jälkeen sinulla on jotenkin ylevöitynyt olo. Joku on taas välittänyt sinusta. Vaikea hetki on sitten edessä vasta seuraavana päivänä, kun täytyy valita joku mukavista miehistä työn tekijäksi ja hylätä muut. Mutta ainahan tulee uusia vaaleja!