61. päivä

Tänään olen viettänyt painonmiesten päivää. Painojen myyntimiehet ovat ihan oma ihmisrotunsa, jota jokainen kustantaja rakastaa. Painonmiehet näet ovat järjestään mukavia. Nyt kun saan olla hetken aikaa vaalikustantaja Ovaskaisen hyväksi, olen nauttinut täysillä painotarjousten neuvotteluista.

Vihreäkin vaalitoiminta tarvitsee painotuotteita eli metsää kaatuu myös meidän viestintämme edestä, ainakin vielä jonkin aikaa ennen kuin sähkö syrjäyttää painamisen. Jokainen viestimen valinta on poliittinen ele, jota voi maapallon hyvinvoinnin kannalta tarkastella monelta kantilta. Vähämerkityksellistä ei kuitenkaan ole se, että yksi tykkää enemmän paperista, toinen sähköstä. Minulla on ollut työelämässäni se onni (tai onnettomuus, kuten ekologinen tiukkapipo voisi epäillä), että olen kuluttanut tavattomia määriä sekä paperia että sähköä ihmisten ilmaisunhalun takia. Ajattelen niin, että jos jotain haluaa sanoa, on käytettävä välinettä. Oma suu ei kanna kaikkialle.

Joten paljastan täten, että Ovaskainen tulee panemaan paperilla asioitaan. Ja että joku ihana painonherra Ovaskaisen asiat moneksi monistaa. Joten sallittakoon tämän ammattikunnan ylistys, ihan sen varjolla, että Ovaskaisella on työelämän edistäminen sydämellään näissä vaaleissa.

Helsingin kirjaltajat oli Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys, perustettu 25. huhtikuuta 1869. Vaikka kustantaminen on ehkä maailman konservatiivisin toimiala, meidän päätehtävämmehän on säilöä, niin olemme myös aloittaneet paljon asioita, joista suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen käynnistäminen ei ole niitä pöhköimpiä.

Jotain pysyvää, vanhanaikaista on säilynyt näissä nykyajan painonmiehissä. Heidän aikakäsityksensä on ihan omansa. Heillä ei ole ikinä kiire. Jos kysyt painonherralta tarjousta, hän aina juttelee kaikenmoista ylimääräistä papereista, tuotannosta, säästä. Yhden puhelun jälkeen sinulla on jotenkin ylevöitynyt olo. Joku on taas välittänyt sinusta. Vaikea hetki on sitten edessä vasta seuraavana päivänä, kun täytyy valita joku mukavista miehistä työn tekijäksi ja hylätä muut. Mutta ainahan tulee uusia vaaleja!