60. päivä

Blogini on tukiblogi, jonka päätehtävä on vaikuttaa Kai Ovaskaisen ja tukiryhmänsä menestykseen vaaleissa. Mutta koska olen enemmän renessanssi-ihminen kuin yhden aatteen nainen, promoan kaikkea muutakin arvostamaani. Erityisesti puoluettani.

Näin pyöreän blogikymmenpäiväisen kunniaksi tahdon suunnata klikkauskeskittymisenne puolueemme sivustolle. Siellä on alkanut pyöriä vähän samanlainen juttu kuin tämä minun blogini eli kirjoitussarja, johon tulee joka päivä jotain uutta, tosin eri kirjoittajilta. Tänään kello käy 40 päivää vaaleihin -otsikolla ja Janina Andersson kirjoittaa Itämerestä.

Eli älkää unohtako saastunutta merta jalkojemme juuressa ilmastonmuutoksen torjunnan innossa. Itämeri ei ole taianomaisesti puhdistunut, vaan kuolee yhä edessämme, jos emme muuta elämäämme. Myönnettävä on, että itse olen paljolti ulkoistanut Itämeren konkreettisen suojelun WWF:lle, mutta en tosin toiminnallani myöskään juurikaan saastuta merta. Merenrannalla huvilaa pitävä harrastusyhdistykseni pitää huolta, että mereen ei pääse jätteitä ja uutuutena meillä on oman voimalamme tuulella pyörivä sähkömoottori veneeseen, jota tarvitaan tavarankuljetukseen. Ihmiset kulkevat jalka- ja soutulihasvoimin.

Itämerta saastuttaa maatalous ja kalankasvatus kaikkialla Itämeren rannoilla, jätevesilaitokset erityisesti Pietarissa sekä lisäksi asutus, teollisuus ja liikenne.

Näitä ongelmia ei voi ulkoistaa jonkun toisen valtion kuin Suomen niskoille. Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden tärkein missio tulisi olla Itämeren hyvinvointi. Pietarin jätevesipuhdistusta pitää tukea kansainvälisellä yhteistyöllä ja suomalaisella tietotaidolla. Meillä kun fosforia on osattu puhdistaa jätevesistä kemiallisesti jo 70-luvulla, Pietarissa sitä ei tehdä vieläkään.

Itämerta saastuttavaa maataloutta ei ole vain Puolassa, vaan myös suloisessa Suomessamme. Maataloustukia pitää ohjata Itämeri-ystävälliseen viljelykseen ja karjankasvatukseen. Janne Länsipuro sanoo Rehellistä ruokaa -kirjassa näin: "Hyvä nyrkkisääntö viljelijälle on, että eläinmäärä on oikea, kun oman tilan pellot ja laitumet riittävät eläintenruokintaan ja eläinten lanta peltojen lannoitukseen. Ravinteet kiertävät maasta kasvin ja lehmän kauttta takaisin maahan." Tämä tarkoittaa tilakohtaista suljettua ravinnekiertoa. Lisäksi merenrannat tarvitsevat maatalouden haittojen torjumiseksi myös suojavyöhykkeitä.

Kalankasvatusta ei saa katsoa läpi sormien, vaan kalaa pitää kasvattaa suljetuissa kasvatuslaitoksista, joista ei pääse ravinteita mereen.

Kaikki liikenne kuormittaa Itämerta, myös autoliikenne. Kävele, pyöräile ja käytä joukkoliikennettä, niin autat Itämerta. Itämeren alati lisääntyvä rahtiliikenne on myös uhkaavaa, erityisesti yksirunkoisten öljytankkereiden onnettomuusherkkyyden takia.

Tiivistäen Itämeri tarvitsee Suomessa maataloustukien ohjausta Itämeri-ystävälliseen viljelyyn, joukko- ja raideliikennettä suosivaa politiikkaa sekä tiukempaa jätevesipuhdistusta ja hallittua hajarakentamista (kompostikäymälöitä ja kiinteistöjen liittämistä viemäriverkkoihin).