100. päivä

Arvoisat kansalaiset, hyvät naiset ja herrat! Huomenna on eduskuntavaalien 2007 varsinainen äänestyspäivä. Tervetuloa äänestämään omalle äänestyspaikallenne (nro 50, kiitos!) ja vaalikahveille Vihreiden vaalimökille Kolmen sepän patsaalle Helsingin keskustaan. Tervetuloa illalla Kai Ovaskaisen vaalivalvojaisiin Käpylän klubille, Väinölänkatu 2, klo 19.30 alkaen. Illalla juhlitaan parempaa, vihreämpää maailmaa!

Me vihreät olemme puhuneet vaaleissa ilmastonmuutoksen torjumisesta, sosiaaliturvan uudistamisesta perustulon keinoin ja köyhyyden poistamisesta Suomessa. Hyvinvointi kuuluu myös pienituloisille. Siksi yhteiskuntamme on yksinkertaisesti annettava enemmän rahaa niille, jotka sitä tarvitsevat.

Ilmastonmuutosta ei torjuta sanoilla, vaan teoilla. Eduskuntaan valitsemme henkilöt, jotka ovat sitoutuneet ohjaamaan laeilla ja valtion tuilla maailmaamme ilmaston kannalta oikeaan suuntaan. Joukkoliikenne tarvitsee tukea myös pääkaupunkiseudulla ensisijaisesti ilmastonsuojelun takia. Mutta myös meillä kansalaisilla on vastuumme. Käyttäkäämme joukkoliikennettä, silloin kun emme voi kävellä tai pyöräillä.

Kai Ovaskaisen vaalikampanjaa on ollut mahtavaa tehdä! Olen näiden vaalien onnekkain vaalipäällikkö, sillä minä olen saanut tehdä työtä ehdokkaan kanssa, joka osaa hahmottaa yhteiskunnan toiminnan kokonaisuuden ja joka osaa käyttää niitä keinoja, joilla yhteisiä asioita puolustetaan. Europarlamentaarikko Satu Hassin sanoin: "Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta"

Olen vaalien onnekkain vaalipäällikkö myös siksi, että olen saanut tehdä työtä Kai Ovaskaisen tukiryhmän kanssa. Niiden pitkälti yli sadan ihmisen, jotka ovat linjanneet vaaliteemoja, suunnitelleet ja toteuttaneet mainontaa, rakentaneet nettisivuja, luukuttaneet esitteitä, antaneet rahaa, järjestäneet tilaisuuksia ja tukeneet sanoin ja tuntein. Kiitos jokaiselle vaalikampanjaan osallistuneelle, juuri sinulle yksityisesti ja teille kaikille yhteisesti. Kiitos tilaisuuksien runsaalle yleisölle, kaikille teille, jotka sain ensimmäistä kertaa tavata näiden vaalien takia.

Ja kiitos kaikille teille muille vihreille, jotka olette kannustaneet ja kiittäneet! Rakkaan puolueeni aatemaailma on se perusta, jolle jokainen vihreä vaalikampanja rakentuu ja jota jokaisella teollamme vahvistamme. Demokratia on enemmistön valtaa. Vaaleissa ratkaisee tahto voittaa ja se että ote pitää loppuun asti. Tätä tahtoa ja otetta on Kai Ovaskaisella, joka on tavattavissa kadulla Helsingissä, sähköpostilla ja puhelimitse. Yllä olevasta linkistä löydät tarkemmat tiedot. Ottakaa ehdokkaaseenne yhteyttä ja edistäkää demokratiaa käymällä äänestämässä.

Nyt on se päivä, jolloin tämä blogi päättyy. 100 iloista päivää vaaleihin on kulunut, enkä yhtäkään vaihtaisi pois. Skåål ja kippis paremmalle maailmalle! Vaaleja tulee taas, ja jos viestinnän keinot ovat vielä puolentoista vuoden päästä samat, ehkä tämänkin blogi herää uudestaan eloon. Mutta sitä ennen: vaikutetaan siihen, millaiseksi maailma muuttuu. Tehkäämme yhdessä Suomesta vihreämpi!

99. päivä

Reilu peli. Tällaista on vaalihenki Helsingin kaduilla. Aamulla testasin syväjäädytystä Hakaniemessä todetakseni, että 45 minuuttia kadulla yhteen menoon ilman hanskoja jäädyttää loppupäiväksi. Ja minä olen sentään talviurheilija. No, myönnettävä on, että olin liikkeellä kevättamineissa. Ovaskaisen esitteitä tuli taas jaettua. Illansuussa jatketaan, ja huomiseksikin vielä riittää esiterippeitä. Ajoitus on tässä kampanjassa natsannut. Kaikki tehdään aikanaan ja kestää sen ajan kuin kuuluukin.

Reiluus on keskeisin vaaliteemamme. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut. Kunnon työsuhteet sekä oikeudenmukaisesti johdettu, hyvinvoiva työyhteisö rakentavat tulevaisuuttamme.

Reilussa maailmassa ei kuitenkaan pelkästään ihminen ole keskiössä. Ilmaa yläpuolellamme on vain kymmenen kilometriä (ajatelkaa miten vähän, maata pitkin matkan hölkkää tunnissa) eikä sitä ilmaa ole varaa tuhota, jos ihmiskuntamme aikoo tällä pallolla porskuttaa.

Reiluus on ulotettava kaikkialle. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on jokaisen otettava reilusti vastuutta, jokaisen myös yksin ja yksilönä elämänvalinnoissaan. Valtioiden on otettava vastuuta yksitellen, ilman laskelmointia siitä, mitkä muut valtiot tulevat mukaan päästörajoituksiin.

Reilu kauppa kannattaa. Helsingin vihreiden vaaliohjelmassa olemme linjanneet: "Meille ei riitä, että kaupoissa on myynnissä muutama reilun kaupan hedelmä. Haluamme kaikkien tuotteiden olevan reilusti tuotettuja. Maailmankaupan vapautuminen on lisännyt kauppaa ja aineellista vaurautta niin Suomessa kuin Kiinassa, mutta hinta on ollut kova: ympäristön kiihtyvä saastuminen, kehitysmaiden tehtaiden huonot työolot ja suomalaisen talouden nopea rakennemuutos. Näiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Minimityöehtojen ja ympäristösäädösten tulee olla voimassa kaikkialla maailmassa."

Kai Ovaskainen puhuu uusimmassa blogikirjoituksessaan reilusta kaupasta. Ovaskainen tapasi eilen Reilun kaupan puuvillavastaavan Pirjo Virtaintorpan, joka kertoi reilun kaupan tuotteiden ilahduttavasta lisääntymisestä.

Onneksi, sillä entisinä aikoina, kun reiluna sai melkein pelkästään banaaneja, minulla ei ollut mitään ostettavaa, koska en minä nyt sentään banaaneja alkanut sen takia syödä, että niitä saa reiluna (Syön mustikkaa.)

"Erityisen iloinen Virtaintorppa oli Nanson piakkoin markkinoille tulevasta mallistosta. Siinä on käytetty Reilun kaupan puuvillaa ja se on laatuaan ensimmäinen teollisesti valmistettu mallisto Pohjoismaissa, " kertoo Ovaskainen blogissaan ja lisäksi muistuttaa, että reilun kaupan tuotteiden yleistymisessä julkishallinto on merkittävässä asemassa: "Myynnin lisäämiseksi suomalaiset ministeriöt voisivat seurata Ruotsin ja Norjan esimerkkiä ja siirtyä käyttämään ainoastaan Reilun kaupan kahvia. Hallinnossa ja politiikassahan kahvia tunnetusti kuluu reilut määrät."

Missäs niihin ministeriöihin pääsee vaikuttamaan? Tosiaan! Eduskunnassa hyvinkin. Sinne siis, ehdokas Ovaskainen!

98. päivä

"Saisinko vaaliesitteen," pyysi ystävällinen rouva Ovaskaiselta Herttoniemen metroasemalla eilen iltaruuhkassa. Miten ilahduttavaa! Vaaliesitteiden jakaminen on ollut innostavaa ja palkitsevaa, mutta ihaninta sentään on, kun kansalainen varta vasten tulee pyytämään esitettä. (Tarkennukseksi on huomautettava, hyvät Helsingin ulkopuolelta tulevat lukijat, että katukuva ei ole eiliseltä eli ilmastomme ei vielä, onneksi, ole noin kesäinen maaliskuussa. Kuva on viime elokuulta, kun aloitimme tämän vaalikampanjan suunnittelun.)

Koska nyt olemme kentällä kaiken aikaa, lienee kertauksen vuoksi hyvä taas tiivistetysti virtuaalisestikin esittää, mitä ihmisille kerromme. Alla ehdokas Ovaskaisen esitteen teksti luettavaksi. Kaikki saatavilla myös ehdokkaan nettisivuilta sekä tässä lyhyessä muodossa että perusteellisempina artikkeleina.

Tai ehdokkaalta itseltään livenä kadulta, tänään vielä Vuosaaresta klo 15-16 ja Ruoholahdesta klo 16.30-17.30. Ja huomenna ja lauantaina nettiin täydentyvän ohjelman mukaisesti. Sekä sähköpostilla! Ottakaa yhteyttä!

Kai Ovaskaisen vaaliesitteet tekstit:

Kuka putoaa kyydistä?

Tuloerot on päästetty Suomessa revähtämään. Köyhyydessä elää jo yli 130.000 lasta. Köyhyyden taltuttamiseksi on nostettava mm. lapsilisiä, yksinhuoltajien tukea sekä työmarkkinatukea ja pienimpiä eläkkeitä.

Minne hävisivät hoitajat?

Hoitajista on jo nyt pula, ja tilanne pahenee väestön vanhetessa. Julkisen sektorin on muututtava huipputyöpaikaksi, jotta palveluihin saadaan tekijöitä. Muutoin edessä on dramaattinen ulkoistamisen aalto, jossa hinnan sanelevat markkinat.

Miksei bussi tullut?

Valtio kurittaa Helsingin julkista liikennettä jakamalla tukensa suurten kaupunkien ulkopuolelle. Joukkoliikennettä on tuettava myös täällä. 25 miljoonan tuella saisimme lisää vuoroja, uusia yhteyksiä ja halvemmat lipunhinnat.

Tukehtuuko Helsinki?

Kivinokkaa tai Haltialan peltoja ei tarvitse uhrata, jos Helsinkiä tiivistetään viisaasti ja uudet suuret asuinalueet rakennetaan ratojen varteen Espooseen ja Vantaalle. Kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja yrityksistä loppuu, kun alueelle säädetään yhteinen metropolihallinto ja verotus.

Tehdäänkö taidetta tarpeeksi?

Taiteellinen työ on arvokasta itsessään. Mutta taide on myös taloutta: kulttuurialojen työpaikat lisääntyvät ja raskaasta rokista on tullut jo kannattava vientituote. Seuraavaksi voi olla elokuvan vuoro. Taiteen tekijöitä ja taidelaitoksia on tuettava. Kulttuuriin sijoitetut rahat tulevat takaisin korkojen kera.

Tuleeko meille tsunami?

Ilmaston lämpeneminen on kuolemanvakava asia, jos napajäätiköistä irtoava lohkeama aiheuttaa jättiläistsunamin tai jos puolet maapallosta paahtuu asuinkelvottomaksi. Meidän pitää leikata kasvihuonepäästöjämme heti. Keinot siihen ovat jo olemassa, eikä avuksi tarvita uutta ydinvoimaa.

"Haluan tukea hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Lapsieni kautta olen saanut erityisopetusta päivähoidon ja koulun kysymyksistä, ja vanhempieni kertomukset terveydenhuollosta ovat olleet mykistävän kirjavia. Nämä kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että hyvinvointivaltio on edelleen hyvä ja tasa-arvoinen tapa järjestää palvelumme, mutta parantelua se vaatii. Siinä hommassa tarvitaan ihanteita ja oikeita arvoja, mutta myös arkipäivän realismia ja elämän tuomaa kohtuullisuudentajua."

Kai Ovaskainen, viestintäjohtaja, 48 v., Käpylä, naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta.

97. päivä

Seuraan uutisia netistä, ja vanhasta muistista vielä paperi-Hesaristakin. Nettiä vanhanaikaisemmat sähköiset mediat eivät ole koskaan kuuluneet repertoaariini. Teeveetä katsoin viimeksi säännöllisesti 15-vuotiaana, kun asuin vielä vanhempieni luona. Siksi tässäkään blogissa ei ole kommentteja television vaaliohjelmista. En yksinkertaisesti ole nähnyt niitä.

Mutta nettiuutisia promoan mielelläni. Niin kuin nyt tätäkin alun perin STT:n uutista, jonka poimin HS-netistä: "Leikkimielinen, äänestäjän omaan pärstäkertoimeen perustuva vaalikone on osoittautunut suosituksi. Reilun kahden viikon aikana Naama-vaalikoneella on vieraillut lähes 120 000 kävijää. Kyselyn mukaan joka neljäs Naama-vaalikoneessa vierailleista aikoo äänestää pelkän naaman perusteella."

Minä en tunnustetusti äänestänyt naaman perusteella, koska ehdokas Ovaskainen on päässyt käymään muutenkin tutuksi puolen vuoden kampanjan aikana. Ei silti, on tuota naamaakin (yllä) tullut tuijoteltua.

Pärstäkertoimen perusteella äänestäminen kuulostaa ihan pöljältä, mutta tosiasiassa myös ihmisen persoona vaikuttaa äänestyspäätökseen. Hirvittävän iso osa kansanedustajan työstä on henkilökohtaista vaikuttamista, sillä demokratiassa täytyy saada enemmistö puolelleen, jotta saa asiaansa edistettyä. Siinä auttavat vuorovaikutustaidot, jotka näkyvät ihmisestä ulospäin.

Helsingin kokoisessa kaupungissa äänestäjä ei useinkaan ole tavannut ehdokastaan henkilökohtaisesti. Mutta aivan varmasti jokainen on jossain törmännyt ehdokkaansa kuvaan, jos ei muuten niin kadunvarren yhteismainostaulussa. Jotain sympaattista - tai ainakin riittävän vähän epämiellyttävää - ehdokkaassa täytyy olla, jotta äänestyspäätös syntyy.

Testataan: ostaisitko yllä kuvatulta mieheltä kielteisen ydinvoimakannan? 440 euron perustulon? Kulttuuriin ohjattujen budjettivarojen kasvattamisen? Etelä-Suomen metsien roiman lisäsuojelun? Pääkaupunkiseutujen kuntien yhdistämisen? Kaikkea tätä tulee saa siinä paketissa, kun Ovaskainen pääsee irti eduskunnassa. Eiköhän panna mies asialle?

Mutta ei Ovaskaista tarvitse vain kuvassa katsella. Mies on kadulla, eri puolilla Helsinkiä, nettiin jatkuvasti päivittyvän ohjelman mukaisesti. Aamulla törmäsin mieheen bussipysäkillä, ja hän sanoi muuttuvansa kohta rantojen-Arskaksi kaikesta auringosta, jota naamaan sataa. Mutta kyllähän vaaliauringon paisteessa kelpaa lämmitellä!

96. päivä

"Terveisiä aamuhuurteesta Sörkästä ja Opintoputken päästä," lähetteli Ovaskainen aamusta. Olen näet päivät töissä, kun taas vaaliväline on kentällä tapaamassa äänestäjiä. Mikäs siellä on ollessa mahtavassa auringonpaisteessa! Ennen iltapäivän sessiota Itäkeskuksessa ja uudelleen Sörnäisissä, Ovaskainen oli kuitenkin käväissyt kotona ja kirjoittanut blogia. Aiheena pääkaupunkiseudun tulevaisuus, mikä onkin tärkeä vaaliteema koko Suomen menestystä ajatellen.

"Tutkija Heikki Helin vahvistaa tämän aamun Hesarissa sen, mikä on kyllä ollut pitkään tiedossa, mutta jota ei haluttu aina sanoa ääneen: Helsingin minimetropolin työpaikat eivät enää synny keskuskaupunkiin, vaan sen naapurikaupunkeihin," huomauttaa Ovaskainen blogissaan ja jatkaa: "Seudun kaupunkien kilpailu veronmaksajista ja työllistävistä yrityksistä näkyy pahimmillaan maankäytössä ja kaavoituksessa. Kun yksi kaupunki houkuttelee asukkaita ja firmoja yhdellä tavalla, toinen kaupunki nokittaa päälle uusilla herkuilla. Ja kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun hymyssä suin hyväksytään yhteisiä elinkeinostrategioita ja järjestetään visiokilpailuja yhteisestä maankäytöstä."

Pääkaupunkiseudun kaupunkien kilpailu pitää saada loppumaan. Tämä on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen takia. Kun kaupungit kilpailevat, saumattoman joukkoliikenteen varaan rakentuva metropoli on yhä kaukaisempi haave. Omakotialueita kaavoitetaan sinne tänne ja autoistuminen jatkuu. Tälle hommalla täytyy panna piste. Ja se piste tulee vasta, kun kaupungeilla on yhteinen verotus ja hallinto.

Meille muualta tulleille pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhtä Helsinkiä kaikki tyyni. Rosa Meriläinen kommentoi Ovaskaisen blogia tuoreeltaan: "Mun biologinen isä asuu Vantaalla ja tapasin varsinkin lapsena sanoa, että isä asuu Helsingissä: mielsin ne ihan samaksi asiaksi." Näinhän se on. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuodesta 1981, kaupunkien rajat eivät ole minulle vieläkään selviä. Näiden vaalien aikana olen oppinut mm. sen että MM-doping-salkustaan kuuluisa Ala-Tikkurila onkin Helsinkiä eikä Vantaata. Tätä ne vaalit teettää, kotiseutu tulee tutuksi.

95. päivä

Perustulo. Käsite, jota ehkä olen eniten vihreässä politiikassa rakastanut jo 1980-luvulta lähtien, silloin tosin kansalaispalkan nimellä. Tänään Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara ovat julkaisseet perustulokeskustelun vauhdittamiseksi uudet laskelmat.

Perustulon tavoite on tehdä kaikki työ kannattavaksi, yksinkertaistaa tukiviidakkoa, poistaa holhousta ja antaa ihmisille enemmän valinnanvapauksia. Perustulon rahoittamiseksi ei kiristetä tuloveroa, muuta kuin kaikkein suurituloisempien kohdalla. Siksi onkin hämmästyttävää, miksi perustulolla on niin sitkeät vastustajansa.

Perustulo ei ole valmis, mutta nyt on minun aikuisiässäni se hetki, jolloin perustulokeskustelu saattaisi liikahtaa toteutukseen päin. "Perustuloon voidaan siirtyä ilman merkittäviä muutoksia nykyiseen tulonjakoon. Se ei ole julkiselle vallalle millään tavalla nykyistä järjestelmää kalliimpi. Raha vain kiertää toisella tavalla kuin nykyään, mutta tehokkaammin," sanovat Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara. "Perustulo olisi vastaava edistysaskel työikäiselle väestölle kuin kansaneläke oli eläkeläisille."

Ovaskainen on perustulomiehiä. Hän analysoi perustulon hyötyjä nettisivuillaan: "Nykyisen toimeentulotuen saamisen ehtona on käytännössä joutilaisuus; työntekoa ei ole kielletty, mutta siitä ei jää mitään käteen, koska omat ansiotulot vähennetään suoraan toimeentulotuesta. Perustulo jättäisi omista ansiotuloista noin puolet käteen ja siksi se tukisi myös osa-aikatyötä tai matalapalkkaista työtä tekeviä. Näin se helpottaisi vähemmän koulutettujen työllistymistä ja helpottaisi pian kärjistyvää työvoimapulaa.

Epätyypillisen työn tekijöiden kannalta monet ongelmat syntyvät siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu kokoaikaisen työn varaan. Ainoa keino parantaa lainsäädännöllisesti epätyypillisten työsuhteiden asemaa on niiden tarkasteleminen normaaleina ja tyypillisinä työsuhteina eikä väliaikaisina ja poikkeuksellisina. Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin.

Perustulo toisi turvallisuutta epävarmuuteen parantamalla esimerkiksi osa-aikayrittäjien sosiaaliturvaa tai keikkatyöläisten tulojen ennustettavuutta. Tiukkojen sääntöjen sijaan ihmisille annetaan vapaus vaikuttaa elämänsä sisältöön. Kukin voi tavoitella parempaa elintasoa itselleen parhaiten sopivalla tavalla: keikkatyöläisenä, satunnaisissa projekteissa tai osa-aikayrittäjinä. Perustulo vahvistaisi kaikkien yrittäjien toimeentuloturvaa, sillä sen saaminen ei edellytä yrityksen lakkauttamista kuten toimeentulotuen saanti usein edellyttää."

94. päivä

Viimeinen vaaliviikko alkoi ihanalla auringonpaisteella. Kaivarin rannassa melkein nautti auringonpaisteesta, jos en samalla olisi ollut kirvelevän tietoinen siitä, että hiihtämään en ole päässyt kertaakaan koko talvena. Sen hetken, kun oli latuja, tein hektisintä vaalityötä esitteiden taittamisen ja tapahtumien järjestämisen kanssa, ja pieni yskäkin vaivasi. Nyt sitten kai täytyy heittää hyvästi Helsingissä hiihtämiselle tänä talvena. Onneksi pääsen huhtikuussa Kilpisjärvelle!

Nyt on se aika, jolloin ollaan ihmisten kanssa. Ovaskaiselle sataa sähköpostikyselyitä ja kadulla pysäytellään. Tuttu mies, mainitaan. Kampanja siis puree. Ja lyhytkin keskustelu ehdokkaan kanssa toisinaan sinetöi äänestyspäätöksen. Kaksi kysymystä ja tyydyttävät vastaukset, niin tuiki tuntematon ihminen sanoo "hyvä, menen heti äänestämään sinua" ja marssii postin ovesta sisään.

Ehdokkaan menestyksen lisäksi minua on erityisesti lämmittänyt omien kannustus. Vihreät kentällä, läpi Helsingin ja Uudeltamaalta asti, ovat kiittäneet kampanjaa ja sitä että teemme hommaa täysillä loppuun asti. Yhteisen menestyksen eteen tässä töitä tehdään. Tulevaisuuden Suomen onnen turvaamiseksi. Monet ovat ne puoluetoverit, jotka olen ensimmäistä kertaa tavannut näillä vaalikentillä. Jokaisesta uudesta ihmisestä olen onnellinen. Vihreä elämä ei yksiin vaaleihin lopu, vaan kohta tavataan jonkun muun asian takia. Mutta sitä ennen kuusi päivää kentällä. Seuratkaa kalenteria ja tulkaa tapaamaan vaalipäämiestäni Ovaskaista.

93. päivä

Tänään heitettiin yksi kamppispäivä kohtuullisen stahanovilaisella meiningillä. Aamulla leikin voodoota ja nidoin Ovaskaisen pärstänkuviin reikiä ja kiinnitin niitä vihanneskrassin siemenpusseihin, joita jaamme kadulla. Sitten vauhdikkaasti Itäkeskukseen jakotoimiin, ja Vuosaareen loppuiltapäiväksi. Syömään ennätettiin ennen Herttoniemen ja Roihuvuoren luukuttamista. Hertsikassa törmäsimme Janneen ja Jormaan, luukutuskumppaneihimme, jotka olivat olleet rappukäytävä- ja rivitalohommissa Viikissä ja Vuosaaressa. Luukutushommat ovat menneet ihan putkeen, koska yli kaksikymmentä ihmistä ovat toimessa Ovaskaisen piikkiin. Esitteet loppuvat kyllä ennen vaaleja, mutta parempi se kai kun että yli jäisi.

Roihuvuoressa tein vähän törkeitä. Yhdestä postiluukusta pilkotti Helsingin Uutiset, jonka nyhtäisin esiin, kun halusin tarkastaa, onko Ovaskaisen haastattelu siinä. No, olihan se, Napit vastakkain -juttu Juha Hakolan kanssa, otsikolla henkilöauto vai bussi? Tsekkasin vain nopeasti, että Ovaskainen näytti hyvältä ja painoin lehden takaisin postiluukkuun. Ehtiihän sen kotona lukea...

Juu, ehtisin, jos voisi. Juttua ei näet ollut Käpylän aluepainoksessa. Epistä, toivottavasti julkaisevat sen siinäkin ensi viikolla. Olisi näet ihan kiva lukeakin artikkeli, kun minulle ei riitä se, että ehdokkaalla on tukka hyvin. Mutta omapa oli virheeni, olisi vain täytynyt olla röyhkeä ja lukeakin lehti siinä Roihiksen rappukäytävässä.

Huomenna jatketaan katukamppista Kannelmäessä ja Kaivopuistossa sekä kahvitellaan Käpylän klubilla, Väinölänkatu 2, klo 16-18. Mikä tarkoittaa sitä, että herään kukonlaulun aikaan leipomaan pullaa. No, kerrankos on vaalit!

92. päivä

Tulevaisuuden voima käy myös vaalikampanjaa. Eduskuntavaaliehdokkaat on haastettu vaihtamaan vihreään sähköön. Mahtava markkinointi-idea! Hyvisehdokkaat ovat tietysti vuosikausia ostaneet ekosähköä, mutta nyt sähkösopimuksen vaihtoon ovat innostuneet monet muutkin. Samalla äänestäjäkin voi käydä netissä tarkastamassa, löytyykö oma ehdokas vihreän sähkön käyttäjien listalta. Parhaimmassa tapauksessa äänestäjä vaihtaa oman sähkösopimuksensa. Kampanjaan liittynyt ehdokkaille suunnattu tuulisähkötarjous tosin päättyi tiistaina 6.3. klo 15, joten ketään lusmuehdokkaita ei enää päästetä mukaan. Ekosähköä jo ennestään käyttävät ehdokkaat voivat ilmoittautua edelleen mukaan haasteeseen vaalipäivän alkuun 18.3. saakka.

Tietoiskua: mitä on ekosähkö? Se on tuotettu kokonaisuudessaan uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli-, aurinko-, vesi- tai biovoimalla.

Valistusta Tulevaisuuden voiman nettisivuilta: Tuulisähköä hyödynnetään Suomessa vain 0,1 % kokonaiskulutuksesta, kun merkittävä osa koko maan sähköntarpeesta voitaisiin tuottaa tuulivoimalla. Niin Norjassa kuin Ruotsissakin tuulivoimaloita rakennettiin viime vuonna Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Ovaskainen on ekosähkön käyttäjä ja hänen näkemyksensä mukaan Suomella on paljon annettavaa ilmastonmuutosta hillitsevän teknologian kehittämisessä.

Ja taas tuttuun tapaan lyhennettyä Ovaskais-ajattelua (pidennetty versio miehen nettisivuilla):
"Suomella on mahdollisuus kehittää ilmastoteknologiaa, joka voi levitä ympäri maailmaa. Siksi Tekes käynnisti 2004 ClimBus-teknologiaohjelman, jonka ajatuksena on tukea ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän liiketoiminnan kehittämistä. Ilmastoteknologian liikevaihdoksi Tekes on arvioinut noin viisi miljardia euroa, mikä vastaa suuruusluokaltaan perusmetalli- tai kemianteollisuutta.
Suomalainen teollisuus valmistaa jo nyt 10–20 prosenttia maailmanmarkkinoilla olevista tuulivoimaloiden generaattoreista, vaihteistoista ja lapojen materiaaleista. Vientipotentiaalia on myös bioenergiaosaamisessa ja energiansäästöteknologioissa. Bioenergian tuotanto on hyvin työvoimavaltaista. Sadan megawatin kotimainen tuulipuisto toisi töitä vuodeksi jo tuhannelle hengelle. Puhtaan energiateknologian arvioidaan työllistävän jo vuonna 2010 täysipäiväisesti kymmeniä tuhansia suomalaisia. Heistä 25.000 työskentelee tuolloin vientisektorilla. "

91. päivä

Tänään julkaistiin Ovaskaisen kolumni Helsingin vihreiden nettisivuilla. Hän kirjoittaa julkaista sektoria uhkaavasta työvoimapulasta. Jos ei ole tekijöitä, ei ole hyvinvointipalveluitakaan.

"Vuoteen 2020 mennessä joka toinen sairaanhoitaja, lääkäri, opettaja, lähihoitaja tai päiväkodin opettaja on jo poissa rivistä," Ovaskainen kirjoittaa. "Pelkästään Helsingin, Espoon ja Vantaan palveluksesta lähtee viidentoista vuoden aikana eläkkeelle noin 30 000 työntekijää."

Näin naistenpäivänä on hyvä myös muistaa, että kuntien henkilöstöstä valtaosa eli lähes 80 prosentia on naisia. Jos sama meno jatkuu, suurin piirtein joka toisen tytön pitäisi hakeutua julkiselle sektorille hoivatyöhön. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kunnallisia palveluita. Mitä sanovat nuoret itse? Karua sanomaa. "Nuoret vierastavat julkisen sektorin töitä," sanoo Ovaskainen kolumnissaan. "Jyty-ammattiliiton teettämässä tutkimuksessa 25-34-vuotiaista yli 50 prosenttia piti yksityisten työnantajien työnantajakuvaa parhaana. Vain alle kymmenen prosenttia nosti kärkisijalle kunnat ja kuntayhtymät." Ei hyvältä näytä.

Tahdon vanhana hoitajan! Ja sitä ennen tahdon vanhemmilleni hoitajat! Enkä mitään burn out -tapausta, vaan työstään ylpeän ammattilaisen. Mistähän löytäisi? Ovaskainen luettelee lisää faktaa: "Uusimman työolobarometrin ennakkotietojen mukaan kuntien henkilöstö pitää työtään selvästi raskaampana kuin muiden alojen työntekijät. Peräti 80 prosenttia kuntatyöntekijöistä kokee työnsä henkisesti rasittavana, kun kaikista palkansaajista niin ajattelee vain puolet."

Tarttis varmaan tehdä jotain? "Raskaaksi koetun työn taustalta löytyy usein epävarmuutta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Ne taas kielivät heikosta johtamisesta, " Ovaskainen muistuttaa. "Kuntien työntekijöistä 24 prosenttia on pätkätöissä. Vaikka määrä on hivenen pienentynyt, se on yhä liian suuri. Kertomukset eri kunnista paljastavat, että pätkätöihin päädytään, koska toimintaa ei ehditä tai osata johtaa ja suunnitella kunnolla. Julkinen sektori on elänyt viimeiset vuodet melkoisessa myllerryksessä. Monet tarpeellisiksikin koetut uudistukset ovat käyneet henkilöstölle raskaiksi, kun muutoksia on johdettu ilman, että henkilöstön kokemuksia olisi muutoksissa hyödynnetty."

Ihmiset haluavat voida töissä hyvin. Jos töissä voidaan pahoin, vaihdetaan työpaikkaa, jos vain pystytään. Julkisten palveluiden takaamiseksi julkisen sektorin täytyy nousta huipputyöpaikaksi, jotta palveluillemme riittää tekijöitä. "Siksi tulevan hallituksen on aloitettava kattava työelämän kehittämisohjelma, jossa hyvä ja oikeudenmukainen johtaminen nostetaan ansaitsemalleen paikalle," vaatii Ovaskainen.

Ovaskaisen työelämäohjelman pääteesit ovat seuraavat:

1. Julkisen sektorin maine kohenee kilpailukykyiseksi, jos se kykenee takaamaan naisvaltaiselle henkilöstölleen oikeudenmukaisen, turvallisen ja työntekijän elämäntilanteen mukaan joustavan työsuhteen sekä työn todellisen vaativuuden mukaisen palkan.

2. Palveluiden henkilöstömäärä on mitoitettava riittäväksi ja vakituisia sijaisia on nykyisestä lisättävä, jotta pätkätöiden määrää voidaan vähentää.

3. Julkisen alan erityiseksi kilpailuvaltiksi on nostettava henkilöstön osaamisen kehittäminen. Vain haasteelliset työt ja niihin valmentavat jatkuvat kehittymismahdollisuudet tekevät kuntien ja valtion tehtävistä arvostettuja ja kiinnostavia.

Lisää Ovaskaisen työelämäajatuksia hänen nettisivuiltaan.

Lisää kahveilla. Naistenpäivän kahvit tänään 8.3. klo 18-20 asukastalo Kaaressa, Viikissä, Tilanhoitajankaari 9. Leivoin aamulla pullaa. Tilaisuudessa myös lyhytfilmejä lapsille. Tervetuloa.

90. päivä

Juhlapäivä, jossa sekä riemua että jo vähän haikeutta. Riemua siksi, että tänään pääsi äänestämään. Munkkivuoren ostarin postilla oli vielä kymmenen aikaan hiljaista, mutta sain sentään kolmen hengen jonossa seisoa odottamassa numeron 50 sinetöimistä kirjekuoreen.

Ennakkoon voi vielä äänestää 13.3. asti, ulkomailla lauantaihin 10.3. Tämä on tärkeää kaikille teille ulkomaalaisille lukijoille. Taina West lähetti Berliinistä lauseen Ovaskaisen nettisivuille ja muistutti asiasta. Westin sanomisia en tässä siteeraa, käykää katsomassa netistä, siellä on muitakin uusia luonnehdintoja Ovaskaisesta. Ja lisää on tulossa!

Juhlapäivä on siksikin, että taas tuli kymppi täyteen eli 90. päivä on tätä blogia täynnä. Se tarkoittaa sitä, että kymmenen päivän päästä blogi on loppu ja varsinainen vaalipäivä edessä. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta jo nyt tiedän, että tämä vaalikampanja jää ainaiseksi mieleeni. Niin hauskaa on ollut.

Tänään on Työtä ja huvia -juhlat Puoli-Q:ssä, Tunturikatu 16, klo 19 alkaen. Mukana Ovaskainen, Brax ja Krohn sekä Alman akat, improvisaatioryhmä, joka esiintyy n. 19.30. Minulla on kassit täynnä pöytäliinoja, joita menen kohta asettelemaan baarin puolelle. Toivottavasti saan loihdittua mukavan naposteluosaston ennen kuin ihmiset tulevat. Tervetuloa!

89. päivä

Parhaillaan tehdään Ovaskaisen nettiin uutta osiota. Kain hyvin tuntevat henkilöt ovat kertoneet parilla lauseella ajatuksiaan miehestä. Julkaisemme niitä vaaleihin asti, etusivulla sattumanvaraisessa järjestyksessä, tasapuolisuuden nimissä kaikkia kirjoittajia kohtaan ja sisäsivuilla kaikki lausunnot ovat luettavissa yhdessä. Näitä ilmestyy lisää päivittäin, mutta en malta lainata tähän muutamaa ensimmäiseksi tullutta, vaikka itse järjestelmäkin valmistuu vasta tunnin-parin päästä. Mutta olen tunnetusti hätäinen.

"Kaitsu on luovan optimistinen idealisti ja samalla rauhallisen ystävällinen realisti, joka osaa hankkia vihreiden ideoille muidenkin kannatusta," sanoo Satu Hassi, europarlamentaarikko ja Ovaskaisen poliitikkotoveri Tampereen ajoilta 1980-90-luvuilta.

Pekka Sauri, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, on sanansa taitava mies: "Ovaskainen: yhtä ubiikki kuin uniikkikin." Tätä samaa voisi sanoa Saurista itsestään.

Tähänastisista sitaateista ehdoton suosikkini on Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtajan Raija Nurmion luonnehdinta: "Kai Ovaskainen on perehtynyt kulttuuriasioihin ja hänen erityinen osaamisalueensa on elokuvakulttuuri. Hän kertoo kyllä hauskoja juttuja eletystä elämästä, mutta en ole koskaan kuullut hänen kertovan hauskoja vitsejä, onneksi. Estetiikantajuakaan voi tuskin laskea miinukseksi."

Ovaskainen näet ei ole mikään baarin nurkkapöytien vitsiveikko, vaan hän on sympaattisen mukava seuramies. Lisäksi hänessä on noin tuhat ja yksi aseistariisuvan valoisaa ominaisuutta, jotka sulkevat kaikkien maailman pahisten ja ilkimysten suut.

88. päivä

Toiseksi viimeinen vaaliviikko on täynnä tapahtumia. Tänään menen Viikkiin kevättorille jakelemaan salaattiaineksia Ovaskaisen piikkiin. Mutta koska sain myöhään eilisiltana taas yhden mainoksen aikaiseksi, promoan jo keskiviikkoa, merkittävää virstanpylvästä näissä vaaleissa.

Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 7.3. Ennakkoäänestyksen kunniaksi järjestämme ohjelmallisen illanvieton teatteri Puoli-Q:ssa, tunturikatu 16, otsikolla TYÖTÄ JA HUVIA. Mukana vihreät ehdokkaat Tuija Brax, Minerva Krohn ja Kai Ovaskainen, jotka puhuvat työhyvinvoinnista. Mutta lyhyesti, se on jo sovittu etukäteen. Kaikki kolme ovat työelämän ja työhyvinvoinnin osaajia, joten heitä pitää vähän suitsia, jotta eivät puhu koko iltaa. No, ei vaiskaan, eihän he nyt sellaisia ole, mutta kun muutakin ohjelmaa on järjestetty, niin täytyy sillekin antaa aikaa.

Ohjelma alkaa klo 19. Lyhytfilmillä Jekkua jees (1982) startataan. Se kertoo koiran tehtaasta, jossa kissa ja karhu työskentelevät. Pätkä on kuulemma hyvin hupaisa ja opettavainen, ja koska en ole sitä nähnyt, niin odotan innolla. En ole myöskään aikaisemmin kokenut improryhmä Alman akkoja, jotka esiintyvät tilaisuudessa. Tulossa työelämäimproa kahden naisen voimin.

Tervetuloa iltaa vietämään Tunturikadulle. Bileet kerran viikossa piristää.

87. päivä

Ehtii se etanakin. Tarkoitan vaalipomoani Ovaskaista, joka oli ennättänyt kirjoittaa bloginsa minua ennen tänään. Oikeasti Ovaskainen ei ole yhtään etana, olen vain kade, ja siksi purnaan.

Olemme molemmat yhtä innoissamme, sillä päivän tempauksemme, Lastensunnuntai Intian puistossa Kumpulassa toisen vihreän ehdokkaan Sanna Hellströmin kanssa onnistui yli odotusten. Menin väkimäärän laskuissa sekaisin, mutta varmaan parisataa ihmistä osallistui tapahtumiin. Vielä oli sen verran lunta, että mäenlasku onnistui ja hernerokkaa kului. Ohjelmassa oli lastenfilmejä, joista Kolme pukkia ehdoton suosikkini. Täti Vihreä eli Elina Nummi järjesti puuretkiä ja Sanna opetti sirkustemppuja. Keskipäivän tähtihetki oli teatteriseurue Kapsäkin satutuokio kitaran säestyksellä.

Ovaskaisen blogista voi lukea päivän poliittiset päätelmät, mutta tuttuun tapaan parin lauseen siteeraus: "Kulttuurin ongelma on, ettei sen parissa tehtävää perustyötä arvosteta tarpeeksi. Huikeat mailmantason onnistumiset ovat kuitenkin mahdollisia vain, jos taide ja sen tekeminen tulee tutuksi jo lapsuudessa."

Ai, miksi Ovaskainen on nopeampi kommentoija kuin minä? No, siksi tietysti, että minun piti käydä metrolla ajelemmassa välillä. Halusin näet nähdä joukkoliikennemainoksemme, jotka ovat levittäytyneet julkisuuteen. Metroissa ja ratikoissa on julistetyyliä á la Ovaskaisen etusivu.

Metroissa on lisäksi kolme erilaista mainosta, joissa esitetään kysymyksiä ihmisiä huolestuttavista asioista. Eikö bussi tullut? Minne hävisivät hoitajat? Kuka putoaa kyydistä? Kuvassa yksi näistä. Poliittisia ratkaisua näihiin ongelmiin löytyy Ovaskaisen nettisivuilta ja vaaliesitteestä, joka on jaossa vihreiden vaalipisteella Kolmen sepän patsaalla sekä Elcat-sähköauton kiertueella eri puolilla Helsinkiä. Ovaskainen on tavattavissa päivittäin ennen vaaleja. Viikko-ohjelma julkaistaan maanantaiaamuna netissä.

86. päivä

Räntää tulee ja kadut lainehtii. Mikäs sen mukavampaa kuin vetäistä kahden viikon katukamppis tässä säästä. Mutta näin siis tehdään.

Ovaskaisen mahtava tukiryhmä on aloittanut esitteiden postiluukkujaon, ehdokas itse yhtenä innoikkaimmista, mutta ehtii mies kadullekin. Eilen oltiin Arabiakeskuksessa ja tänään Käpylässä sekä Malmilla.

Katutyö on mielipuuhaani. Jaamme Helsingin vihreiden lehtiä ja Kai Ovaskaisen mainoksella (yllä) varustettuja vihanneskrassin siemeniä, jotka ovat yhdessä päivässä osoittautuneet todelliseksi hitiksi. Kaikki tahtovat niitä, ja vievät kaverillekin. Vihanneskrassi on c-vitamiinipitoista versoa, jota voi käyttää sellaisenaan voileivän päällä tai lisätä salaattiin. Se kasvaa yhtä helposti kuin rai-ruoho, vaikka vessapaperin päällä.

Jos pussien tekeminen oli tosi kivaa. Vietimme kolme hauskaa talkooiltaa Hyötykasviyhdistyksen talolla Annalassa pussittamassa vihanneskrassia. Taattua, luotettavaa luomuviljelijän tavaraa siis.

On aina kiva antaa jotain lahjaksi. Eräs nainen Malmilla sanoi, että ovatpa vihreät ihania: keskustasta saa halauksia ja Malmilta syötävää. Sillä meiningillä.

Vihanneskrasin etikettiin on kirjoitettu poliittinen viesti. Vihreän kasvun työllisyysohjelma kertoo kolme asiaa.
1. Reilut työolot takaavat paremmat palvelut.
2. Uusiutuvalla energialla tehdään kotimaisia työpaikkoja.
3. Sama palkka miehille ja naisille ja sama vastuu perheestä molempien työnantajille.
Näistäkin teemoista lisää Ovaskaisen nettisivuilla.

Katutyössä ei tehdä pelkkää politiikkaa vaan hoidetaan myös ihmisiä. Tänään olen antanut yhdelle miehelle neuvoja katkaisuhoitoon menemisestä sekä lievittänyt yhden demokratiaan pettyneen vihaisen rouvan raivoa siihen pisteeseen, että hän jo alkoi suositella krassipusseja ohikulkijoille. Erityisesti vanhojen ihmisten kanssa puhuminen on tärkeää, heillä ei koskaan ole liikaa ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan. Samassa jamassa ollaan itse kukin kolmenkymmen vuoden päästä.

85. päivä

"Puhui oikeista asioista - ja ajatteli vähän pidemmällekin noita juttuja." Mm. näin nuoret kommentoivat tämän päivän (2.3.) Hesarissa julkaistua puheenjohtajamme Tarja Cronbergin puhetta. Cronberg esiintyi erinomaisesti aamun sarjassa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia. Jopa kriittinen puhetutkija Juhana Torkki suitsutti arvostusta Cronbergin esiintymisestä. Mitä Cronberg tarkkaan ottaen nuorille sanoi? Näin alkaa kehuttu puhe:

"Hyvät Suomen nuoret. Suomessa edellinen sukupolvi on aina antanut tulevalle sukupolvelle paremman maailman, paremmat mahdollisuudet hyvään elämään. Näin ei ole kuitenkaan teidän kohdallanne. Oma ahne sukupolveni on ajatellut vain itseään. Teille jää ongelmien ratkaisu, joista vaikein on ilmastonmuutoksen torjunta. Uskon kuitenkin, että pystytte ottamaan haasteen vastaan.

Kun itse tulin työelämään, oli työpaikka turvattu, samoin tulevaisuus. Teidän kohdallanne työelämä ei ole yhtä oikeudenmukainen. Tarjolla on enimmäkseen pätkätöitä, jos sitäkään. Nuoria naisia syrjitään työelämässä, kun vanhemmuuden kustannukset rasittavat erityisesti äitien työnantajia.

Ymmärrän hyvin, että haluatte uusia sääntöjä. Perusturva kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on pitkä työhistoria."

Puheessa Cronberg tarjoaa sukupolvisopimusta sukupolvien riidan sijaan. Puolueemme keskeisiä menestystekijöitä onkin dialogi. Sillä periaatteella pyritään myös hallitukseen, "kolmanneksi puolueeksi", mieluimmin sekä vasemmiston että oikeiston kanssa. Tällöin saataisiin eteenpäin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että perusturvan kehittämistä. Nyt on ne hetket, joilloin meitä vihreitä erityisesti tarvitaan.

Tervetuloa tapaamaan vihreitä kansanedustajaehdokkaita eri puolille Helsinkiä. Vaalikasvihuoneemme on juuri avattu Kolmen sepän patsaalla. Siellä on myös hieno Satu Hassin kokoama ilmastonmuutosnäyttely, jonka julisteet on nähtävissä myös verkossa.

Kai Ovaskainen on tänään tavattavissa Arabiakeskuksessa klo 16.30 alkaen. Tervetuloa!

84. päivä

Kansanedustajaehdokkaalta vaaditaan meriittejä. Koska eilen juhlittiin Vihreän liiton kaksikymmentä vuotta lyhyttä historiaa, 80-luku jyskyttää ohimolla vielä tänäänkin.

Vaaliobjektiltani Ovaskaiselta juppiaika kului huumorilehti Pahkasian valokuvaajana. Perheellisen peitetarinana hän valokuvasi myös Uuteen Suomeen, mutta Pahkasian kuvajournalismi on jäänyt elämään. Ovaskainen itse listaa Pahkis-merkkiteoksikseen "Alkon uuden julistekampanjan" sekä "Pikkupyykkärin" ja "Tee-se-itse atomisuojan".

Kuten Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi työtodistuksessa (yllä) sanoo, Ovaskaisen kantti kestää vaativiin luottamustehtäviin hänen objektiivisen monipuolisuutensa takia. On sekä laaja- että kauko-objektiivisuutta, ja syvätarkkuuttakin. Parempaa suositusta kansanedustaja ei voi saada.

Kauko-objektiivisuutta tarvitaan, koska ensimmäisen kauden edustaja pannaan istuntosaliin takarivin taneliksi. Kauas etuosan puhujapönttöön asti pitäisi katseen tarkentua, jotta ei mene keskeyttämään välihuudoin ihan väärää henkilöä. Esimerkiksi "Hei, Sauli, nukuta Natoa yön yli" on noloa, jos turvallisuuspoliittista selontekoa on antamassa joku ensimmäisen kauden untuvikoista, niin kuin vaikkapa Mietaan Jussi tai Uuspaavalniemen Markku.

Laajaobjektiivisuudella hallitaan istuntosalin dramatiikka. Objektiivi on koetuksella etenkin, kun puhemies on taas kerran simputtanut uutta edustajaa ja jakanut puheajan illan viimeiseen tuntiin, jolloin terveen järjen omaavat edustajakollegat ovat ymmärtäneet lähteä kotiin tai kaljalle. Silloin katseen harituttaminen tyhjässä salissa pitää silmäluomet avoimena puhujalla itsellään.

Ajankulukseen voi autioituneessa salissa tsuumailla, olisiko pulpettirivistöille jäänyt mitään jännittävää. Tähän tarvitaan tarkkuutta. Maria Guzeninan huulipunan värisävy on päivittäin hyvä tarkastaa, jos rouvalla on tapana pyyhkiä paperilapuille ylimääräistä punaa. Eikä mikään ole jännittävämpää kuin etäisyydestä arvioida, onko yllättävistä paikoista löytyvät karvat Sirkka-Liisa Anttilan sikatilan jäämiä vai Päivi Räsäsen pojan armeijan viemää tukkaa, jota äiti amulettina kantaa mukanaan.

Tarkkana täytyy kansanedustajan olla koko ajan, mutta Ovaskainen kestää tämän kuin valiolaadun Pahkasikamies. Ja koska Markku Paretskoikin on itselleen antanut kertoa, että Ovaskainen on lisäksi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin kyllähän mies ministeriksi ennen eläkettä ennättää.