Kansanedustajaehdokkaalta vaaditaan meriittejä. Koska eilen juhlittiin Vihreän liiton kaksikymmentä vuotta lyhyttä historiaa, 80-luku jyskyttää ohimolla vielä tänäänkin.
Vaaliobjektiltani Ovaskaiselta juppiaika kului huumorilehti Pahkasian valokuvaajana. Perheellisen peitetarinana hän valokuvasi myös Uuteen Suomeen, mutta Pahkasian kuvajournalismi on jäänyt elämään. Ovaskainen itse listaa Pahkis-merkkiteoksikseen "Alkon uuden julistekampanjan" sekä "Pikkupyykkärin" ja "Tee-se-itse atomisuojan".
Kuten Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi työtodistuksessa (yllä) sanoo, Ovaskaisen kantti kestää vaativiin luottamustehtäviin hänen objektiivisen monipuolisuutensa takia. On sekä laaja- että kauko-objektiivisuutta, ja syvätarkkuuttakin. Parempaa suositusta kansanedustaja ei voi saada.
Kauko-objektiivisuutta tarvitaan, koska ensimmäisen kauden edustaja pannaan istuntosaliin takarivin taneliksi. Kauas etuosan puhujapönttöön asti pitäisi katseen tarkentua, jotta ei mene keskeyttämään välihuudoin ihan väärää henkilöä. Esimerkiksi "Hei, Sauli, nukuta Natoa yön yli" on noloa, jos turvallisuuspoliittista selontekoa on antamassa joku ensimmäisen kauden untuvikoista, niin kuin vaikkapa Mietaan Jussi tai Uuspaavalniemen Markku.
Laajaobjektiivisuudella hallitaan istuntosalin dramatiikka. Objektiivi on koetuksella etenkin, kun puhemies on taas kerran simputtanut uutta edustajaa ja jakanut puheajan illan viimeiseen tuntiin, jolloin terveen järjen omaavat edustajakollegat ovat ymmärtäneet lähteä kotiin tai kaljalle. Silloin katseen harituttaminen tyhjässä salissa pitää silmäluomet avoimena puhujalla itsellään.
Ajankulukseen voi autioituneessa salissa tsuumailla, olisiko pulpettirivistöille jäänyt mitään jännittävää. Tähän tarvitaan tarkkuutta. Maria Guzeninan huulipunan värisävy on päivittäin hyvä tarkastaa, jos rouvalla on tapana pyyhkiä paperilapuille ylimääräistä punaa. Eikä mikään ole jännittävämpää kuin etäisyydestä arvioida, onko yllättävistä paikoista löytyvät karvat Sirkka-Liisa Anttilan sikatilan jäämiä vai Päivi Räsäsen pojan armeijan viemää tukkaa, jota äiti amulettina kantaa mukanaan.
Tarkkana täytyy kansanedustajan olla koko ajan, mutta Ovaskainen kestää tämän kuin valiolaadun Pahkasikamies. Ja koska Markku Paretskoikin on itselleen antanut kertoa, että Ovaskainen on lisäksi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin kyllähän mies ministeriksi ennen eläkettä ennättää.
No comments:
Post a Comment