94. päivä

Viimeinen vaaliviikko alkoi ihanalla auringonpaisteella. Kaivarin rannassa melkein nautti auringonpaisteesta, jos en samalla olisi ollut kirvelevän tietoinen siitä, että hiihtämään en ole päässyt kertaakaan koko talvena. Sen hetken, kun oli latuja, tein hektisintä vaalityötä esitteiden taittamisen ja tapahtumien järjestämisen kanssa, ja pieni yskäkin vaivasi. Nyt sitten kai täytyy heittää hyvästi Helsingissä hiihtämiselle tänä talvena. Onneksi pääsen huhtikuussa Kilpisjärvelle!

Nyt on se aika, jolloin ollaan ihmisten kanssa. Ovaskaiselle sataa sähköpostikyselyitä ja kadulla pysäytellään. Tuttu mies, mainitaan. Kampanja siis puree. Ja lyhytkin keskustelu ehdokkaan kanssa toisinaan sinetöi äänestyspäätöksen. Kaksi kysymystä ja tyydyttävät vastaukset, niin tuiki tuntematon ihminen sanoo "hyvä, menen heti äänestämään sinua" ja marssii postin ovesta sisään.

Ehdokkaan menestyksen lisäksi minua on erityisesti lämmittänyt omien kannustus. Vihreät kentällä, läpi Helsingin ja Uudeltamaalta asti, ovat kiittäneet kampanjaa ja sitä että teemme hommaa täysillä loppuun asti. Yhteisen menestyksen eteen tässä töitä tehdään. Tulevaisuuden Suomen onnen turvaamiseksi. Monet ovat ne puoluetoverit, jotka olen ensimmäistä kertaa tavannut näillä vaalikentillä. Jokaisesta uudesta ihmisestä olen onnellinen. Vihreä elämä ei yksiin vaaleihin lopu, vaan kohta tavataan jonkun muun asian takia. Mutta sitä ennen kuusi päivää kentällä. Seuratkaa kalenteria ja tulkaa tapaamaan vaalipäämiestäni Ovaskaista.