65. päivä

Eilen taas murtuivat ennakkoluulot. Kummityttöni on valtiotieteen fuksi ja puvustaja Valtsikan speksissä 2007. Olin tietysti katsomassa esitystä, joka oli aivan hulvattoman hauska. Lähtökohtaisesti ajattelin, että joudun kitumaan kolme tuntia teinihuumorin jatkokehitelmän edessä. Mutta mitä vielä, nauroin alusta loppuun.

Taustaa: en ole kuullutkaan tällaisista spekseistä, joita ei ollut niinä kivikautisina aikoina, jolloin minä opiskelin. (Vannomaan en mene, sillä humanisti ei tuolloin vilkaissutkaan valtiotieteelliseen päin enkä minä ole varma mitä muuta valtsikassa tehtiin kuin luettiin vähän tavallista tarkemmin sanomalehtiä). Mutta nykyisin siis opiskelijat kilpailevat näillä näyttämötaiteellisilla teoksilla, joihin yleisö saa osallistua. Speksejä on myös ainakin kauppatieteilijöillä, teekkareilla ja lääkäreillä, mikä tiedoksi ilmoitettakoon kaikille muille muinaismuistoajoilla syntyneille.

Uskoni nuorisoon on aina ollut korkealla, mutta uskoni yhteiskunnallisesti ajattelevan nuorison hauskuuteen kohosi aivan huikeasti eilisessä speksissä. Kupletin aiheet eivät olleet kovin kummoisia: pankkikriisiä muisteltiin ja lanttujen dynastia pyrki maailmanvalloitukseen tuotteistuksella ja puolueensa periaateohjelmalla. Siinä sivussa, tai no, ikään kuin esityksen pääaiheena, punapääoma kavallettiin, mutta sekään ei ollut kovin paha juttu, koska kukaan ei enää muistanut, että punapääomaa oli ollut olemassakaan.

Sitä odotellessa, että vaaleihin olennaisesti liittyvä toisten puolueiden sätintä pääsee mediassa täyteen vaalinalusvauhtiin, oli upeaa eläytyä tulevien yhteiskuntakriitikoiden opiskelijaelämään. Sillä eihän kukaan näistä hulvattomista kansakunnan toivoista voi löytää itseään keski-ikäisenä kärttyilemästä eduskunnan puhemiehenä tai kyynisenä kolumnistina, jolle kaikki aatteet ovat väsähtäneen irvailun samanarvoisia kohteita. En saata uskoa! Toivottavasti kaikki speksin tekijät säilyttävät huumorinsa myös opiskelunjälkeisessä elämässään. Sillä heidän varassaan minäkin sitten vanhana elelen. Enkä yhtään tahtoisi ikäviä ihmisiä vanhuuttani vaivaamaan.