16. päivä

Vapaa-ajan pomoni eli tämän blogin varsinainen aihe, kansanedustajaehdokas Ovaskainen kirjoittaa myös blogia. Enimmäkseen politiikkaa, mutta välillä henkilökohtaisempiakin juttuja. Viime yönä hän näköjään on kirjoittanut kotitunnelmista tyttärensä öisen Negative-konserttielämyksen aikana. Tytär kun on ollut ekaa kertaa baanalla ilman vanhempien valvovaa silmää.

Ihan tuli omat nuoruusajat mieleen, niin hyvin vaalivälineeni vaimoineen on huolehtinut ja ohjeistanut tyttärensä bailauspuuhat. Säännöt ovat selvät ja kotona valvotaan. Tosi hienoa! Kun minä olin nuori, minun vanhempani lähtivät mukaan festareille, mikä oli hauskaa silloin ja vieläkin tuntuu hyvältä. No, eivät he sentään itse konsertteihin tulleet, mutta mukaan matkalle. Ruisrockin aikaan asuimme äidin kanssa kesähotellissa Turussa ja yhden telttajuhannuksen muistan Virroilta. Olimme koko perhe, ja naapurissa asuva serkkukin, telttailemassa rantabileiden leirintäalueella. En kyllä ihan ymmärrä, että oliko vanhemmillani kivaa, mutta eivät he ainakaan silloin mitään valittaneet.

Nuorten ekat keikkakokemukset ovat aina vanhemmille kova paikka. Työruokaseurueeni kävi pari viikkoa sitten samanlaista huolensekaista mietiskelyä kuin Ovaskainenkin blogissaan, kollektiivisesti tosin, naisia kun ovat. Pöytäkuntaan kuuluu myös vielä Nosturi-iässä olevat juniorikolleegamme, 19 v., joka värikkäästi maalaili, mitä kaikkea keikalla voi tapahtua. Kaikista kauhukuvista huolimatta tuolloinkin käsittelyssä ollut tyttären eka keikka sujui upeasti, ja lapsi kavereineen oli odottamassa noutajavanhempaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.