23. päivä

Muoniossa osoitetaan mieltä Metsähallitusta vastaan. Tuttu juttu Lapissa. Nyt asialla vain eivät ole etelän telaketjuihin köyttäytyvät luonnonsuojelijat, vaan muoniolaiset itse. Metsähallitus uhkaa panna 2500 hehtaaria metsää sileäksi ja viedä samalla paikalliselta matkailuelinkeinolta maisemaa. Paikalliset eivät tästä tykkää.

Nämä muoniolaiset ovat asiassaan aivan oikeassa, ja vielä mitä mukavimpia ihmisiä. Tutustuin heihin viime talvena Lapponia-hiihdossa (varoitus: tunturisusimeininkiä, joten älkää nyt ihan peruskunnolla leikkiin lähtekö). Matkailu on syrjäseutujen ainoita järkeviä leivänlähteitä, ja luontomatkailuun tarvitaan luontoa. Lappilainen luontomatkailu on monin tavoin ekologisesti kestämätöntä mooottorikelkkasafareineen, mutta parempaa suuntaan sitä ei voi kehittää, jos itse luonto viedään.

Suomi on aina elänyt metsästä, ja elää tulevaisuudessakin. Mutta suhteemme metsään on muututtava. Metsä ei ole vain teollisuuden raaka-ainetta, vaan yhä saastuvamman maailman keuhkot sekä moninaisten elämysten ja virkistysten lähde. Suuri osa julkisuuden metsäkiistoista käydään Lapissa, missä metsää on myös suojeltu eniten. Etelä-Suomen metsänsuojelu on aivan alkutekijöissään ja tarvitsee voimakasta eduskunnan tahdonilmausta ja ohjausta. Koska valtion suojelurintamalla ei tapahdu mitään, ovat eräät yksityiset ihmiset perustaneet Luonnonperintösäätiön, joka ostaa Etelä-Suomen uhanalaisia metsiä suojeltavaksi. Hieno homma.

Kävelevä ympäristökatastrofi, ministeri Jan-Erik Enestam jätti eilen virkansa seuraajalleen ja sai työkavereiltaan läksijäislahjaksi moottorisahan. Enestam julisti, ettei aio eläkkeelle, vaan ilmeisesti aikoo jatkaa pahantekoa jossain toisessa muodossa. Saa nähdä löytyykö Metsähallitukselta sahamiehelle töitä, jos muoniolaiset saavat tahtonsa perille ja hakkuut pysäytettyä. Ihan sääliksi käy entistä ympäristöministeriä!