Kolmas päivä

Tänään on luettu Hesaria, niin kuin kunnon sunnuntaikansalaisen kuuluu. Kannesta kanteen koko lehti, ja niin sitä internet-ihminenkin pysähtyy välillä painetun sanan ääreen, kun on sopivasti tuttu aihe. Tulevaisuudessa on työvoimapula, kerrottiin päivän sanassa. Vuoteen 2015 mennessä nykyisestä työvoimasta ennustetaan poistuvan työmarkkinoilta 670 000 työntekijää. Näin laskee työministeriö. Eli työntekijöistä kilpaillaan yhä enemmän eikä Suomi kuulu voittajiin ellei meno muutu. Työministeriö tahtoo hätistellä viimeisetkin työmarkkinoiden laitamilla lorvivat henkilöt tiukaksi työläisarmeijaksi, ja jos tilastopuhe ei tehoa, niin uhkaillaan. Ministeriön mukaan vuorottelu- ja hoitovapaiden "tarkoituksenmukaisuuttakin" olisi syytä pikaisesti arvioida.

Asia on vain niin, että me työntekijät olemme tuntevia ja tahtovia henkilöitä, joille myös työpaikkojen tulee olla kunnossa ennen kuin me niitä riemuiten täytämme. Työ on suomalaiselle tärkeää, mutta ei enää kaiken kustannuksella emmekä me tee työtä ainakaan täyttääksemme jonkun tilastoyksilön paikan. En tosiaankaan halua olla korvaamassa työmarkkinointa poistuvaa henkilöä no. 457 360, vaan tahdon tehdä työtä hyvin johdetussa, motivoivassa työpaikassa, jossa työllä on selkeät rajat ja tavoitteet, työsuhde on vakaa ja työtoverit mukavan stressittömiä. Vaalivälineeni Kai Ovaskainen sanoo asiasta seuraavaa "Työyhteisöjen ja yksittäisten työntekijöiden näkökulmasta työhyvinvointi on kilpailukyvyn perusta. Joustavuuden ja muutosvalmiuden vaatimukset eivät saa jyrätä perusasioita alleen. Työhyvinvointi perustuu turvalliseksi koettuun työsuhteeseen ja mahdollisuuteen kehittyä työn vaatimusten mukana."

Toivotan työministeriön työhyvinvoinnin jälki-istuntoon oppimaan, miten työntekijöitä tulevaisuuden työmarkkinoille houkutellaan.