Eilen vaalivälineeni Kai Ovaskaisen tukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran sitten joulukuun alun tukibileiden. Bileet olivat hieno, 100 vieraan elokuvallinen tunnelmajuhla, jossa esiintyi Markku Peltolan Buster Keaton Orchestra. Myös hupsuja lyhytfilmejä näytettiin. Vaalivälineeni näet on elokuvamiehiä, joka 1990-luvulla eli romanttista filmivalistajan elämää kierrellen pitkin Pirkanmaan kouluja ja päiväkoteja 16-millisen projektorin kanssa. Tuohon aikaan Ovaskainen oli Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja. Eli nyt sitten tiedätte, mitä homma on käytännössä, jos sellaiseen havittelette.
Ja mitä sitten tukiryhmä teki eilen? Ensin muisteltiin juhlia, joissa oli syöty Täti Vihreän herkkukeittoja ja Ovaskainen oli esiintynyt miellyttävän epätyrkysti. Sitten laskimme rahaa, se aina piristää. Ensin laskimme paljonko rahaa meillä on ja sitten laskimme miten sen käytämme. Ja BLIM! Kaikki meni ja lisääkin tarvittaisiin. Mutta näissäkin puitteissa tehdään hyvä kampanja. Suunnittelimme myös kaikkea mitä teemme, mutta se puoli nyt on kuin joulukalenteri eli luukut saa avata, kun on oikea aika.
Yösydämen vietinkin sitten surullisemmissa tunnelmissa, kun kotiin oli tullut Latu ja Polku -lehti täynnänsä talvea. Lunta, lunta, antakaa minulle lunta! Kaikkein tärkein syy tehdä vihreää politiikkaa on tässä: ilmastonmuutos seis ja lunta tupaan, kiitos!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment