Sunday, December 31, 2006

24.päivä

Luin Kaisa Lekan sarjakuvaromaanin on the outside looking in, hienon tarinan erilaisuudesta ja sen kääntämisestä voimaksi. Tunnen Kaisan Lekan naisena, joka juoksee lujaa. Kaikki hänet tunteneet eivät muista samaa Kaisaa, mikä tulee ilmi tästä sarjakuvasta, joka kertoo Kaisasta itsestään. Koulussa hän oli kiusattu, sekä silmälasien takia, kuten niin monet, että jalkansa takia, joka ei ollut aivan tavallinen ja jota ei voinut näyttää kenellekään. Siksi paksut villasukat tulivat Kaisalle tutuiksi kesähelteilläkin. Lopulta jalka muuttui niin kivuliaaksi, että Kaisa amputoi molemmat kinttunsa. Nykyisillä teknojaloilla sitten jo juostaankin.

Kirjassaan Kaisa kertoo, miltä tuntuu, kun kukaan ei halua olla kaveria ja rehellisesti myös siitä, mitä kaikkea tulee sanoneeksi yrittäessään miellyttää niitä, joiden kaveri tahtoisi olla. Mutta samalla romaani on upea rakkaustarina Kaisan ja miehensä erillisistä elämistä, jotka yhtyvät ja muuttuvat rakkaudenpunaisiksi yhteisistä elämänarvoista. Kirja on armollinen, myös kaikille heille, jotka ovat tehneet päähenkilöiden elämästä vaikeaa. Kaisa päättää: "These are my memories. If you remember differently, please write your own book."

Luokittelemme ihmisiä lukemattoman monella tavalla, jonkun geneettisen selviytymisvaiston ajamina kai pohjimmiltaan. Silti hiukkasen suvaitsevaisuutta, please! Erilaisuutta ei tarvitse kätkeä, vaan ennemminkin meidän pitäisi yhdessä rakentaa sellaista maailmaa, jossa kaikki pärjäisimme, vaikka emme joka kohdasta olisikaan kreikkalaisen patsaan muotoisia. Asunto- ja kaupunkisuunnittelussa puhutaan kauniisti esteettömyydestä, mutta karu totuus on se, että perinteet ja estetiikka määrittävät paljon enemmän asunnon ja kaupungin muotoa kuin pyörätuolin kääntymiskulmat tai näkövammaisen tarpeet. Meille terveille ja kyvykkäille ei kaupunkia tarvise erikseen suunnitella, koska meidän on helppo ohittaa pikku esteet. Esteettömäksi suunnitellussa maailmassa meidän kaikkien on kuitenkin parempi elää. Sellaisessa maailmassa ei edes tarvitse pelätä niin paljon terveytensä menettämistä, koska voi luottaa siihen, että vähän heikommallakin fysiikalla selviää.

No comments: