25. päivä

Uuden vuoden toivotukset ovat aina täynnä superlatiiveja. Kaiken pitää olla mahtavampaa, iloisempaa, parempaa ja hyvinvoivempaa kuin edellisenä vuonna. Olen pahoillani. Tuotan pettymyksen ja toivotan kohtuutta kaikille ja kaikessa.

Useankin kreikkalaisen filosofin hellimä kohtuuden ihanne on ehkä maailman väärinymmärretyimpiä. Siksi esimerkiksi Epikuroksen ajattelua on käytetty myöhemmin milloin hillittömyyden, milloin materialismin esikuvana. Minä ajattelen Epikurosta yhtenä tyytymisen filosofian perustajana. Tämän mikä elämässä on, pitäisi riittää, sillä kaikki onnellisuus on jo tässä.

Henkistä laiskuutta kohtuus ei tarkoita, päinvastoin. Kun hetkeksikin keskittyminen herpaantuu, tarpeita ja houkutuksia vyöryy päällemme. Tahtoisin tuon ihanan mekon, matkan, määränpään, palkan, palkinnon. Mutta jos sen kaiken hankin, olen huomaamattani tuhonnut omaa itseäni, ystäviäni ja ympäristöäni.

Kohtuus vaatii aina säästämistä ja kieltäytymistä. Nyt en enää kuluta, kulje, osta, kiirehdi, kuten ennen. Koko maailma huokaa helpotuksesta, kun vähän hellitämme, edes hiukkasen. Ihmisen ei tarvitse pukeutua säkkiin ja tuhkaan elääkseen tasapainossa luonnon kanssa. Riittää kun käyttää järkeään (ja hillitsee kulutustaan ihan vähän enemmän kuin luonnostaan haluaisi).

Ja jotta totuus ei unohtuisi, tämä minun vaaliobjektini Ovaskainen on myös kirjoittanut rivin kohtuudesta: "(Hyvinvointivaltion pelastusoperaatiossa) tarvitaan ihanteita ja oikeita arvoja, mutta myös realismia ja elämän tuomaa kohtuullisuudentajua." Näillä eväillä Ovaskainen pyrkii eduskuntaan.