36. päivä

Tänään suututtaa. Aiheena Raimo Sailaksen maatalouspolitiikka. Tiedättehän tuon kaikkitietävän ja kaikkeensotkeutuvan valtiosihteerin, joka vielä ehtiikin joka paikkaan. Hänellä on riittänyt virtaa Maatalouspolitiikan vaihtoehdot -työryhmäänkin ja mietintöä pukkaa. Loppuraportti lykättiin eilen maatalousministeri Juha Korkeaojalle. Siinä ehdotetaan geenimuuntelun sallimista maataloustuotannon kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Muuten elintarviketeollisuus ei saa raaka-ainetta tarpeeksi halvalla ja Euroopan unioni taantuu, kun Yhdysvaltojen, Kiinan ja Brasilian geenimuunnellut supersadot valtaavat markkinat.

Emme me mitään geenimuuntelua tarvitse. Geenimuuntelua on tutkittu aivan liian vähän, jotta sitä voisi noin vain liputtaa. Kasvinjalostusta toki on harjoitettu kaikkina aikoina, mutta toisilleen täysin vieraiden lajien perimän sekoittaminen on arveluttavaa. Me vihreät kannatamme varovaisuusperiaatetta eli sitä että tuote todistetaan ensin turvalliseksi ja sitten sitä vasta käytetään. Geenimuunneltuja tuotteita käytetään jo nyt, vaikka niiden turvallisuudesta ei olla varmoja.

Geenimuuntelulla tavoitellaan suurempia satoja ja parempaa rikkaruohomyrkyn kestävyyttä. Erittäin arveluttavaa.

Ruoan tulee olla ravitsevaa ja herkullista. Sen ei tarvitse olla halpaa eikä ruoantuotannon kilpailukykyä ole syytä kasvattaa arveluttavin keinoin. Meidän on vain opittava siihen, että puhtaasta luomuruoasta joutuu maksamaan käyvän hinnan. Luonnollinen ruoka myös halpenee, kun meitä laadukkaan ja turvallisen ruoan vaatijoita on yhä enemmän.