49. paiva

Hassujen nappaimistojen maassa pyoraillaan. Jopa niin olennaisesti, etta pyoraily katsotaan kulttuuriperinnoksi, jota taytyy erikseen vaalia kaupunkikulttuurin osana, ei liikenneongelmana. Amsterdamin pyorailyinto laantui parikymmenta vuotta sitten. Vaarassa oli kaupunkikuva ja huoleton hollantilainen imago, jossa kanaalien kylkeen kuuluu pyorailevat kaupunkilaiset. Mita turistitkin siita tykkaisivat, jos pyorat haviaisivat? Toimeen tartuttiin, pyorille annettiin etuajo-oikeuksia ja pysakointia helpotettiin. Ja pyoraily pelastui, kaupunki oli entisellaan.

Kaupunkikulttuurin edistaminen on asia, jota meilla Suomessa ei arvosteta. Helsinkikin olisi ihanampi kaupunki, jos keskustassa kaveltaisiin ja pyorailtaisiin, mutta se vaatii sita, etta auto ei tule ensin liikennesuunnittelussa.

Keskustakulttuuri vaatii myos julkista tilaa, jossa oleskella ilman ostopakkoa. Rautatietorin luistinrata on upea avaus keskustan elavoittamiseen. Musta aukio on nyt joka ilta taynna elamaa. Keskustakirjasto on pitkantahtaimen hanke, joka palvelee kaikkia kaupunkilaisia ja myos matkailijoita. Keskustan ja lahioiden tarpeita ei voi asettaa vastakkain. Keskusta on kaupungin sielu, joka mahdollistaa niin tutun kuin anonyyminkin kohtaamisen. Kaupungin valovoimaisuus maaraytyy keskustan valovoimaisuudesta. Siksi tanaankin, hetken tyotauon aikana, oli tavattoman lennokasta vaeltaa kanavanvarsia historiallisessa ymparistossa, pyorailevien hollantilaisten seassa.

Mainos: tsekkaa Ovaskaisen uusi vaalikuva.