32. päivä

Makkarakeittoa vai pastaa punajuurisinihomejuustokastikkeella? Juustokuorrutettua kaloripommiturskaa ei ainakaan... eikä kalkkunawokkia, sillä kalkkunaa kasvatetaan yhtä huonoissa oloissa kuin kanaa.

Taas yksi työpäivän vaikea valintahetki, kun pitäisi päättää, mitä syödä lounaaksi. Onneksi on työpaikkaruokala, sillä tutkimukset osoittavat, että duunikuppilassa syödään terveellisemmin kuin ravintoloissa kaupungilla.

Syöminen on sekä välttämätöntä, ihanaa että myös poliittista. Me yltäkylläisen maailman ihmiset olemme kuitenkin kadottaneet kaiken tolkun syömisestä. Puhun siis myös itsestäni, en vain niistä kuuluisista muista, jotka elävät huonoa elämää. Olen kiitollinen työmaaruokalalleni sen olemassaolosta, koska edes kerran päivässä voin tehdä valintoja harkitusti. Illalla en ole juurikaan kotona, joten syön mitä satun ehtimään töiden ja iltamenojen välissä.

Työmaaruokalat, koulut, sairaalat, valtion ja kunnan virastot, seurakunnat, puolustusvoimat ja muut massaruokkijat ovat paljon vartijana. Kaikkien näiden kautta ruokatottumuksiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti. Ihanneruokalani sapuskat ovat kevyitä, ja ne sisältävät paljon kasviksia ja kotimaisia marjoja. Hapankaalia saisi olla joka päivä, mikä edellisessä kanttiinissani ymmärrettiin. Tässä nykyisessä ei edes pyyntöjen jälkeen saa pöytään tuota halpaa ja pitkään säilyvää ihanuutta. Muutenkin lähellä tuotettu ruoka, jos sen vielä saa luomuna, olisi luksusta. Varsinkin jos tämä kaikki tarjoiltaisiin ilman erityistä ponnistelua, suoraan ruokalan liukuhihnalta.

Siis mitä söin tänään? Makkarakeittoa ja ruisleipää. Yritän vältellä valkoista pastaa. Sinihomejuusto on kamalan rasvaista ja suolaista. Punajuuresta en nytkään jäänyt paitsi, koska kasasin sitä salaattilautasella reilun annoksen.

Mitähän siellä eduskunnan kuppilassa syödään? Makkarasoppaa varmaan. Täytyy kysellä sitten kesällä, kun vaalivälineeni Ovaskainen on tutustunut uuden työpaikkansa muonitukseen.