47. päivä

Life could be a dream. Siinä tämän hetken henki. Suuri osa vaalitilaisuuksia alkaa olla sovittuna, ehdokas mitä mainioimmassa vedossa ja tällä viikolla Vihreiden kampanja vasta starttaa. Tekemistä on valtavasti, mutta meininki on aivan täydellinen. Ovaskaisen vaalikampanjan viestit ovat hiotut ja selkeät ja päämäärä kirkas - Arkadianmäelle mennään.

Life could be a dream. Kansallisoopperan pääsalin katto aukeni ja taivaasta sanoi unelmia. Tämä oli fiilis eilisiltaisen Nederlands Dans Theaterin esityksen lopussa, kun tajunnanräjäyttävän riemastuttava SH-Boom-tanssi päättyi ja pimeään katsomoon alkoi sataa paperilappusia. Niitä satoi ja satoi ja lopulta, kun ymmärsi tavoitella niitä käsillään, näki lappuun painetun tekstin: Life could be a dream.

Keräsin lappusia noin sata ja tuunasin niitä pikkuisen, koska ne natsaavat kamppiksemme sisäiseen markkinointiin, kohta käsillä olevan kulttuuritilaisuutemme teaseriksi.

Taide on leipää, ja eilisen kaltaisina iltoina leipää tärkeämpää. Tässä maailmassa, hyvinvointivaltiossamme on varaa sanoa näin. Mutta tämä maailma ei ole syntynyt itsekseen, vaan vuosikymmenten määrätietoisella työllä, jolla suomalaista kulttuurielämää on rakennettu. Älkäämme uhratko tätä ylellisyyttä kilpailukyvyn alttarilla. Mihin meillä on varaa, jos meillä ei ole varaa unelmiin?