50. paiva

Hei, tama blogi on puolivalissaan! Kippis!

Hassujen nappaimistojen maassa viela taman paivan, mutta vahan apeissa tunnelmissa eilisen illallisseuran myrskyjuttujen takia. Hurjan talvettoman talven pahimmassa myrskyssa viikko sitten kuoli kahdeksan ihmista ja lukuisia loukkaantui. Nailla mailla, jossa eletaan merenpinnan alapuolella, huoli veden nousemisesta on paljon todellisempi kuin Helsingissa Tanskan suojaaman lahden rannalla. Vaikka kyllahan Risto Isomaki Sarasvatin hiekkaa -kirjassaan vakuuttavasti osoittaa, miten tsunamia ei yksi pikku Tanska esta etenemasta. Suosittelen edelleen kirjan lukemista.

Taalla ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Maassa jossa minun mielestani ei koskaan ole talvea ollutkaan, voivotellaan talvettomuutta.

Olen strategisen johtamisen seminaarissa, jossa kauaskantoisimpien johtajien puheissa ilmastonmuutos ja energian saatavuus pulpahtelee yhta olennaisena osana kuin mediamaailman murroksetkin. Ehka maailmanmeno muuttuu eika vain puheet. Hyodyllisinta, mita mina nyt voin tehda, on tulla kotiin ja jarjestella vaalitilaisuuksia aiheesta. Etaisyydesta asioiden jarjestely on vahan haasteellista, vaikka onnistuu se nainkin.

Mutta ensin kayn katsomassa, onko Ovaskainen kirjoittanut blogiaan.