46. päivä

Suomella on kaikki keinot menestyä, otsikoi Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti Herlin tämän päivän (22.1.) Hesarin Vieraskynä-kirjoituksensa. Kirjoitus oli vaihtoehdottomuudessaan hyytävää luettavaa. Herlinin keinot Suomen menestykseen ovat työehtojen työpaikkakohtaiset joustot ja veroale.

Kirjoitus tuntui jotenkin väärinpäin tutulta. Näinhän tämä ei mene. Ja bling, äkkiä muistin!

Vaalivälineeni Ovaskainen laati poliittisen ohjelmansa lokakuussa verkkosivuilleen, ja sieltähän vastaväite Herlinille löytyi sanasta sanaan: "Yritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen edustajat korostavat mielellään, että kansainvälisessä kilpailussa pärjätäksemme meidän on yhä kevennettävä verotustamme ja väljennettävä työelämämme sääntöjä. Valitettavan usein heiltä jää kuitenkin huomaamatta, että nykyisillä säännöillämme olemme kyenneet takaamaan yritysten menestyksen edellyttämän vakaan yhteiskunnan ja varsin hyvät palvelut", sanoo Ovaskainen.

Globalisaatiossa on pärjättävä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Meillä on pääpiirteissään loistava hyvinvointivaltio, jonka kehittäminen on tärkeää. Hyvinvointimallimme tulisi olla vientituote eikä uhka pärjäämisellemme. Globaalin demokratian luominen on tärkeää, ei se että me muutumme kilpailuyhteiskunnan tahdottomiksi rattaiksi, joka pyörii niin kuin Kiina käskee.

Tässä lisää Ovaskaista, suoraa vastausta Antti Herlinille:

"Jos Suomen kilpailukykyä mitataan esimerkiksi pelkästään palkkojen määräytymisen joustavuudella, jää Suomi sijalle 102. Kärjessä ovat muun muassa Hongkong, Egypti ja Georgia. Verotuksen kannustavuudessa olemme sijalla 88 ja kärjessä on jälleen Hongkong.

Kuva kilpailukyvystämme muuttuu olennaisesti, kun mittaristo monipuolistuu. Esimerkiksi sveitsiläiset instituutit, International Institute for Management Development (IMD) ja World Economic Forum (WEF), ovat rankanneet Suomen viime vuosina kilpailukyvyn mitalisijoille. Kiitosta Suomi saa muun muassa korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästä sekä julkisten ja yksityisten instituutioiden tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Suomalainen hyvinvointimalli tukee kilpailukykyä maksuttoman koulutusjärjestelmämme tuottamien hyvien oppimistulosten lisäksi esimerkiksi toimivalla infrastruktuurilla, puhtaalla ympäristöllä, turvallisuudella ja korruptiosta vapaalla oikeuslaitoksella.

Samaan listaan kuuluvat myös terveyspalvelut, jotka omista ongelmistaan huolimatta ovat kansainvälisesti verrattuna varsin hyvät ja kohtuullisella hinnalla tuotetut. Meillä ei siis yksinkertaisesti ole varaa luopua hyvinvointimallistamme."

Kysyn vain yhden kysymyksen: kumman herran kelkkaan sinä tahdot?