44. päivä

Nyt on luisteluviikonloppu. Tänään Nuuksiossa, huomenna Lahteen! Täydellinen sää Nuuksion erämaajärvillä, jää lauloi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. (SEIS: jäille ei saa mennä kokemattomana seikkailemaan, mutta turvavarustein ja asiantuntevassa luisteluseurassa homma onnistuu.)

Liikunnan hyvyydestä ihmiselle ei koskaan voi puhua liikaa. Olen jokaiselta solultani liikuntaihminen ja siksi aina itken, kun luen juttuja siitä miten jengi liikkuu arjessaan vähemmän ja vähemmän. Ja kun kavereissakin on paljon liikuntaa vieroksuvia kulttuurikinkkuja, niin välillä sitä frustroituu, kun ei tiedä, miten sen parhaiten selittäisi, että meidät ihmiset on luotu liikkumaan ja että liikuntaan pitäisi kaikilla mahdollisilla foorumeilla kannustaa.

Yritetään taas. Äly elää ruumiissa, ja älyllisin äly elää hyvinvoivimmassa kropassa. Liikkuessa endorfiinit (nuo ilmaiset kehokänniaineet) riehaantuvat ihanasti jo tunnin huhkimisen jälkeen. Ja lopuksi on aivan autuaallinen olo. Ei riitä, vai?

Jos et liiku, tulet vanhana raihnaiseksi. Yli neljäkymmenvuotiaan pitää liikkua enemmän kuin nuorempana, jos aikoo pysyä samassa kondiksessa kuin ennen. Nykyihminen elää järkyttävän pitkään, joten kärsi sitten, omapa on vikasi.

Nautin eniten yksinkertaisesta ulkoliikunnasta, kävelystä, juoksusta, hiihdosta, luistelusta, soutamisesta, pyöräilystä, puunhakkuusta. Kaikesta mitä voi tehdä helposti lähellä ja vähin varustein ja sivuvaikutuksena nauttia luonnosta. Sellaista liikuntaa toivoisin edistettävän myös koulukasvatuksella ja kansanvalistuksella. Tosin, pakko sanoa, koska olen entinen kilpaurheilija, ymmärrän mainiosti kilpailemista eikä minusta kilpailu-urheilua saa sorsia. Mutta yksinkertaisen ulkoliikuntaherätyksen toivoisin tähän maahan! Maan mainoin liikuntatemppu oli sauvakävelyn keksiminen Suomen Ladulta - lisää samanlaista. (Juu, varmaan minäkin sauvakävelen sitten kun jalka ei enää nouse maratoniin, en ennen).

Kansanterveys kukoistaa ihmisten liikkuessa eivätkä terveysmenot repeä käsiin. Minulla on tuttu töissä Kansanterveyslaitoksella. Tapaan hänet kerran vuodessa lapsikaverin synttäreillä. Kysyn aina saman kysymyksen: mitä suomalaisille kuuluu? Vastaus on vuodesta toiseen sama: kansa lihoo ja viina maistuu. Tarttis varmaan tehdä jotain? Esimerkiksi kipaista lähikauppaan kävellen eikä ajella autolla. Pienestä kaikki aina alkaa.