45. päivä

"Vähän kuin itseäsi äänestäisit", sanoo Keskustapuolueen eilen paljastettu vaalilause. Jaahah. Vanha legendahan on se, että pikkukunnan kuntavaaleissa joku ehdokas ei saanut yhtään ääntä eli hän ei äänestänyt edes itseään. Turha alleviivata, että kepulaisesta kunnasta oli kyse.

Mutta ei nyt vanhoja vitsejä vedetä esiin, vaan testaan tämän nykykepun houkutuslauseen toimivuutta itseeni. Tunnettu tosiasia on, että äänestän vaaleissa Ovaskaista. Vähän kuin itseäni äänestäisin? No, ei pirussa.

Tsekataan ensiksi taustat. "Merkittävän osan lapsuuteni viikonlopuista ja kesäpäivistä olin viettänyt isäni tai äitini vanhempien luona vuoroin Kansan Uutisten ja vuoroin Suomen Sosialidemokraatin värittämässä maailmassa," sanoo Ovaskainen. Koskahan minä näin ekan Kansan Uutisen ehtana paperina? Varmaan yliopistossa. Ja siis, hei, teinikunta, Ovaskaisen nuoruuden vaikutusareena? Minun aikanani ihan kuollut. Sama suunta jatkuu läpi elämän: toisin kuin Ovaskainen, en mennyt naimisiin, en tehnyt lapsia, en toiminut virkamiehenä, enkä muutenkaan ole mikään mies. No, elokuvafriikki olen ollut Ovaskaisen tapaan, ja vihreä. Mutta ei näillä eväillä äänestetä Ovaskaista "vähän kuin itseään äänestäisi".

Entäs sitten luonne? Ovaskaisesta pitävät aivan kaikki. Hän on sympaattinen, miellyttävä, luottamustaherättävä, neuvottelukykyinen, oikeudenmukainen, älykäs, komea, hyvä tyyppi, kaiken kaikkiaan ihan mahtava kaveri. No, minä nyt olen, tuota noin, ehkä hitusen särmikkäämpi tapaus, jos ymmärrätte yskän. Työtoverini arvioivat luonteeni ja toimintatapani kirjallisesti noin kerran vuodessa, joten minulla on lyödä faktaa pöytää.

Ajatteleeko tämä Ovaskainen sitten yhteiskunnallisista asioista samalla tavalla kuin minä? Kyllä. Talouspolitiikassa olemme yksityiskohdistakin lähes samaa mieltä, samoin kuin talouden asemasta politiikassa ylipäätään. Olemme alkuvihreitä molemmat, varmaan aika täsmälleen samana vuonna vihertävän ajattelun löytäneitä, sattumalta samassa kaupungissakin. Mutta ei ajattelun samankaltaisuus riitä siihen, että äänestäisi jotain ihmistä.

Äänestäminen on luottamuksen osoittamista. Sitä että ehdokkaakseni valitsemani henkilö on kyvykkäin edistämään yhteisiä asioita niiden arvojen pohjalta, joita pidän kaikkein tärkeimpänä. Painavinta eivät ole tausta, luonne tai ajatukset, vaan kyky toteuttaa ja tahto saada aikaan.