33. päivä

Tähän aikaan on kotikulmilla hauskinta, kun kohtaa sattumalta muita vaaliryhmän jäseniä. Aamulla bussipysäkillä törmäsin Ovaskaisen tukiryhmätoveriini Jouniin, joka oli eilen onnistunut näkemään ehdokkaamme Uudenmaan uutisissa. (Itse en nähnyt, kun kirjallisuuspiirini kokoontui sen päällä). Ovaskainen oli kuulemma ollut hyvin asiantunteva puhuessaan tulevaisuuden työmarkkinoista, jossa työntekijöistä kilpaillaan. Tulevaisuutta varten julkisten työnantajien täytyy panostaa työhyvinvointiin, muuten emme saa työntekijöitä palveluita pyörittämään.

Tyrmistyttävän toisenlaisen vision tulevaisuuden työntekijöistä esittää globalisaatiotutkija Maaria Ylänkö tänään ilmestyneessä Tiede-lehdessä. Hän kysyy provosoivasti, onko laiton siirtolainen muiden armoilla vai ajan hermolla?

Euroopassa julkinen sektori työllistää jo paljon maahanmuuttajia, muistuttaa Ylänkö. Ensimmäisen polven siirtolaiset päätyvät ehkä hanttihommiin, mutta toisen polven siirtolaisista tulee jo peruskoulunopettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia. Työntekijöitä aloille, joille on jo nyt vaikea houkutella eurooppalaisia nuoria, "sillä yhä useampi ammatti, jossa joutuu tekemisiin valikoitumattoman asiakaskunnan kanssa, on tullut epäsuosituksi."

Eurooppalaiset ikääntyvät, karsastavat suorittavia tehtäviä eivätkä uskalla tehdä lapsia. Maahanmuuttajat ovat toista maata, koska heillä ei ole paluuta, ei ainakaan, jos he ovat alun perin lähteneet Afrikan kaoottista valtioista. Ovatko he tulevaisuuden pärjääjiä, jotka eivät nirsoille työehtojen perään, kysyy Ylänkö. Onko Euroopan työmarkkinat tulleet tiensä päähän nykymuodossaan? Onko tulevaisuuden voittaja se, joka teke mitä tahansa millä ehdoilla tahansa?

Ei. Tätä maailmaa me emme halua, emmehän? Me haluamme maahanmuuttajat töihin, mutta hyvinvointivaltion ehdoilla, työturvallisuudesta, palkasta ja motivaatiosta huolehtien. Ei hädänalaista saa käyttää hyväkseen, vaan samaa reiluutta, josta itse olemme nauttineet, täytyy riittää toisille.