Lauantaiaamun varhaiskävelyni suuntautui tänään Kumpulaan. Näin käy usein, kun lähden kotoa liikkeelle vähän pitemmäksi aikaa. Jatkan usein Vanhankaupunginlahdelle, Lammassaareen ja Kuusiluotoon.
Missä ikinä olen asunutkin, kaikkialle on muodostunut mielireittejä. Olen ollut alitajuisen tietoinen kauneuden tärkeydestä, mutta pitkään ajattelin, että se on esteetikon ominaisuus. Näin ei ole.
Olin taannoin kuuntelemassa ideahautomo Demoksen Aleksi Neuvosen esitystä miellyttävän kaupunkirakenteen merkityksestä liikkumiseen. Jos asuinalue on suunniteltu kävelyyn, autoa ei tule mieleen käyttää. Puolet ajomatkoista on alle kolmen kilometrin matkoja. Jos näistä ajoista puoletkin loppuisi, asuinalueemme olisivat aivan toisenlaisia, miellyttäviä, hiljaisia, lapsillekin turvallisia. Avainasemassa Neuvosen mukaan on reittien suunnittelu jalankulkijan mukaan. Kaupan, kirjaston, koulun ja bussipysäkkien paikat. Ja katujen kauneus.
Neuvosen innoittamana piirsin kartalle kilometrin säteisen ympyrän kodistani Käpylän Olympiakylästä. Näky oli vastaanväittämätön: isojen ruuhkateiden ylitystä välttelen, niihin suuntiin en mene. Siksi en mielellään ylitä Mäkelänkatua. Käpylän asemalla asti en käy kaupassa, vaikka kauppa on alueen paras. En käy siellä, koska asemanseutu on ruma. Puu-Käpylän kaikki kadut olen moneen kertaan juossut edestakaisin maratontreeneissäni vain siksi, että kadut ovat niin kauniita. Kaunetta ei kannata vähätellä. Ja kauneus lähellä on kestävintä kauneinta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment