Ruoan kallistuminen on puhuttanut tänä vuonna, ja myös koulujen ruokabudjetit ovat menneet uusiksi. Kouluruokailun merkityksestä lapsen kasvulle ei voi liikaa puhua. Ravitsevalla kouluruoalla varmistetaan hyvä opiskelu, mutta myös se, että kaikki lapset saavat kunnon ruokaa ainakin kerran päivässä.
Ruoan kallistuessa on väläytelty myös kasvisruoan tarjoamisesta luopumista. Se ei ole olleenkaan hyvästä. Päinvastoin kouluihin pitäisi saada kaikille oppilaille yksi kasvisruokapäivä viikossa, ja hakea säästöjä sitä kautta. Mikäs idea tässä nyt sitten on?
Lihantuotanto on ympäristölle vahingollisempaa kuin kasvisten tuotanto. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy rutkasti enemmän. Kannattaa syödä kasvikset itse eikä syöttää niitä ensin eläimille ja odotella pihvin kasvamista.
Lihaa syövien ravintoon tarvitaan yli kolme kertaa enemmän viljeltyä peltoa kuin kasvissyöjien pöperöihin. (Tämän tietää hollantilaisten P.W. Gerbens-Leenesin ja S. Nonhebelin Ecological Economicsin numerossa 42 julkaistu tutkimus, joka perustuu 14 Euroopan maan ja Yhdysvaltojen analyysiin). Länsimaissa suurimmalla osaa pelloista kasvatetaan rehuviljaa.
Kun tarvitaan vähemmän peltoa viljelyyn, kuluu myös vähemmän lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä eikä vesistötkään rehevöidy tuhottomasti.
Onko tämä jotain pakkokasvissyöntiä? Pannaanko liha totaalisesti pannaan? Ei ollenkaan. Yksi kasvisruokapäivä viikossa on askel ympäristöystävällisempään maailmaan. Koulussakin neljänä päivänä saisi sekaravintoa. Kasvisruokapäivässä olisi myös valistuksellinen puolensa.
Monet äidit valitsevat työpaikkaruokalassaan kasviruoan sen tervellisyyden ja vähäkalorisuuden takia. Koululaiset saattavat syödä sitä, mitä kaveritkin syövät. Kun kaikilla olisi kasvisruokapäivä, kasviksista tulisi luonnollinen osa ravintoa.
Jokainen viljelyltä säästetty pellonkulma on hyvää ympäristöllemme ja jokainen kasvisruoka-annos edistää terveyttämme.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment